PÄIVÄ 347

Suunitelmallisuus. Tuo kirosana, joka kummittelee ekologisen elämäntavan joka nurkalla. Haluatko vähentää roskaa? Suunnittele kauppareissut, pussit ja omat purnukat. Haluatko vähentää ruokahävikkiä? Suunnittele ruokailusi, tee itse ja ennakoi. Haluatko vähentää auton käyttöä? Suunnittele työmatkat, treenimatkat ja kaikki liikkumisesi ja etsi sieltä mahdolliset kohdat, joissa voisit käyttää julkisia tai parasta kaikista, jalkojasi. Entä jos ei ole yhtään suunnitelmallinen ja kokee sen ahdistavana ja rajoittavana?

Aina on jotain, joka huutaa tulevansa käytetyksi. Inkivääri nahistui nahistumistaan, kunnes sen enempää ei voi nahistua. Oli pakko yrittää keksiä jotain. Keitin inkiväärit vedessä ja siivilöin kannuun. Jäähdytin, lisäsin sitruunaa ja laitoin jääkaappiin ruokajuomaksi. Kuka sen kitkerän myrkyn juo? Minä varmaan, kodin jätekaivo.

Minä olen aina ollut hetkessä eläjä, suurpiirteinen ja helposti innostuva hupsu, joka on nauttinut hetkestä ja tehnyt hedonistiseen tyyliinsä juuri ja vain sen mikä on sillä hetkellä ollut pakko tai tehnyt mieli. Jos joku olisi sanonut minulle, että jonain päivänä suunnittelen viikon ruokalistoja ja arvioin kauppareisuun tarvittavia pusseja, olisin nauranut sanonut,  että ikinä minusta ei tule mitään niin tylsää ja harmaata. Olisin varmasti sanonut, että mielummin kuolen (koska mikä onkaan mahtavampaa kuin turha dramaattisuus ja asian epämielyttävyyden järjetön korostaminen :D).

Ensiksi minut tietenkin muutti äitiys. Oli pakko alkaa suunnitelmallisemmaksi. Mutta vain sen verran kuin oli pakko. Vasta haluttuani elää ekologisemmin aloin ymmärtämään suunnitelmallisuuden tärkeyden. Suunnitelmallisuus helpottaa rahankäyttöä, ajankäyttöä ja ennen kaikkea se on helpoin keino tehdä arjesta ekologista. Jos olisin tähän päälle vielä järjestelmällinen, niin combo olisi täydellinen. Mutta ei voi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu. Jollain tavalla olen alkanut näkemään ennen niin tylsän ja ahdistavan suunnitelmallisuuden luovana ja mielenkiintoisena asiana, jossa on tilaa jopa sisäiselle sekopäisyydelleni.

Siinä se nyt on tavoite tulevalle viikolla, jonka onnistumiseksi liotan herneet tänään ja teen pasteijat pakkaseen. Vähän ajattelin tehdä tuon vegaanisen majoneesinkin itse nyt, kun kukaan ei ole näkemässä. Se on niin helppo tehdä, mutta kun kaupan on kuulemma niin, niin miljona kertaa parempaa. 

Kerrallahan kaikki ei koskaan muutu. Vähitellen voi alkaa suunnittelemaan vaikka yhden asian, jossa haluaa muuttaa elämäänsä ekologisemmaksi ja vähentää hiilijalanjälkeä. Ehkä viikkoa tarkemmin suunnitellessa löytyykin rakonen, jolloin auton voisi jättää kotiin tai ehtisi kokata vähän nahistuneita vihanneksia ja päivämäärä-ruokia pois pilaantumasta.

Vaikka suunnitelmallisuudessa olenkin edennyt huimin harppauksin, niin toteutus jää usein arjen hampaisiin. Ja omalle luonteelle on vaikea laittaa vastaan. Hyvin suunniteltu ruokalista muuttuu sillä turmion hetkellä, kun päätänkin alkaa soveltaa tai en jaksakaan tehdä jotain. Jos tarkasta suunnitelmasta lähtee harhapoluille, on harhapoluilla koko viikon tai korjailee harharetkensä jälkiä. Mutta sehän on elämää ja aina tulee uusi sunnuntai, jolloin voi suunnitella seuraavan viikon täydellistä runkoa. Ja vähitellen huomaa, että asioista tulee rutiineja ja suunnitelmassa tuleekin pysyneeksi melkein täydellisesti.

-Heidi

Perheen ruokahävikin paras mahdollinen ruokahävikin pienentäjä on henkilö, joka suostuu biokaivon rooliin. Porkkaraasteen jämäsämpylöihin ja viimeiset viinilehtikääryleet täytteeksi.