PÄIVÄ 339

Aamulla avatessani silmäni tunsin, että tänään tapahtuu. Aamukahvista eteenpäin olen ollut aivan liekeissä. Eikä mitään raivosiivoamista ja marttyyripuuhastelua, vaan kunnon tekemisen meininkiä. Siivosin keittiön, olohuoneen ja kylpyhuoneen. Kylpyhuonetta siivotessa eteeni tupsahti huulipuna, jota en ole käyttänyt koko vuoden aikana. Olin jo viskaamassa tuotetta sekajätteeseen, kun muistinkin nähneeni jonkin anna vanhoille meikeillesi lisää elinaikaa -videon. Kookosöljyä, vaseliinia ja huulipunaa sekoitetaan purkissa ja valmista.



Pitkän huulirasvattomuuden ja -punattomuuden jälkeen DIY-huulikiilto tuntui hyvin piristävältä. Lisäsin kauppareissulla ja kirjastossa tätä voidetta ainakin sata kertaa. Kuinkahan paljon kosmetiikkaa meneekään hukkaan hylsyissä ja purkkien pohjalta vain siksi, että ei jaksa käyttää tuotteita loppuun ja kyllästyy?


Tein viikon ruokalistan ja kävin kaupassa. Huomaa heti ruokalaskussa, että on jaksanut hieman suunnitella etukäteen. Parhaiten suunnitelmallisuuden huomaa ruokahävikissä ja siinä, ettei viikon aikana oikeasti tarvitse ravata kaupassa, kuin hakemassa jotain pientä puuttuvaa. Tässä vaiheessa kello oli vasta yhdentoista tienoilla ja ahkeruuden palo ei vieläkään osoittanut laantumisen merkkejä.



Tämä kirottu tuote on vainonnut minua ostohetkestään lähtien. Se on tervehtinyt minua aina kaapin avatessani ja muistuttanut olemassa olollaan, että se pitäisi käyttää pois. Välillä nostan sen pöydälle, josko ideoita ilmestyisi paremmin, mutta ei ilmesty. Ja nostan tuotteen takaisin kaappiin. Tänään vihdoin pääsin osasta eroon, kun tein siitä puuron, jonka lisäsin sämpylätaikinaan. Kirottu amaranth.


Laitoin soijapapuja ja kaurahiutaleita likoamaan, jotta illalla voisin tehdä maitoa molemmista. Itsetehtyä kasvimaitoa ei meillä lapset juo, mutta teen sitä itselleni, ruokien valmistamiseen  ja soijamaidosta olen tehnyt myös tofua. Tässä vaiheessa uunissa oli makaronilaatikko, sämpylätaikina kohoamassa ja pavut likoamassa. Vieläkään ei hälytyskellot soineet, vaikka olen niin usein herännyt tarmokkaana ja haukannut aivan liian ison palan kakkua.



Nämä odottavat minua illalla, kun olen jo aivan loppu ja haluaisin vain löhötä sohvalla ja selata puhelinta.


Sämpylätaikinaa tehdessäni mietin kaapissani olevia ruisjauhoja. Niiden vaihtuvuus kaapissa on hitaanlaista ja siirrettyäni ruisjauhot omasta pussista toiseen purkkiin, en enää ole ollenkaan varma parasta ennen päivämäärästä. Aika muuttuu nopeasti sellaiseksi sekalaiseksi mössöksi ajatuksissa, ettei oikeasti voi muistaa milloin kyseinen tuote on ostettu. Oliko se kuukausi, puoli vuotta vai useampi vuosi sitten? 




Tuumasta toimeen. Tässä on ruisjuuren alku ja jos jaksan ja muistan seurata ohjeita, niin meillä on neljän päivän kuluttua tuoretta ruisleipää. 


Puoli kahdelta koko päivän energiat oli käytetty. Tiesin näin käyvän, mutta harvinaiseen tarmokkuuden puuskaan on tartuttava, kun se iskee. Eikä sitä voi oikein estääkään. Teinien huoneesta kuuluu heräämisen ääniä ja kun he vihdoin saapuvat keittiöön, on kaikki kesken ja nojatuolissa istuu nainen, joka olisi valmis yöunille. Lapset varmasti miettivät, että on se aikuisuus sellaista laiskuuden aikaa, hyvä että jaksaa sormea heiluttaa puhelimen näytöllä. Ja mielessään päättävät, ettei heistä ei ikinä tule, siis ikimaailmassa, tule mitään yhtä tylsää aikuisena.

-Heidi

PS Minua oikein ottaa päähän, että tein niin ison sämpylätaikinan, joka pitäisi vielä leipoa. Ja ne pavut ja kaurahiutaleet likoamassa siellä kaapissa. Enkö koskaan opi?

Kommentit

  1. Mulla likoo pavut joskus useammankin päivän, jossain vaiheessa vaan siirrän jääkapin puolelle, kun keittäminen tuntuu muka ylivoimaiselta. Ja leivänjuurta tehdessä on kotona lopputulos muistuttanut kerran enemmän kiljua, kuin hapanjuurta. Mut luotan, että kun tarpeeks vääntää, välillä onnistuukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luotan tohon samaan. Kun oikein vääntää, niin joskus on pakko onnistua, vaikka vahingossa.

      Poista
  2. Mahtava tarmonpuuska sinulla! Ja ihanan elävä kirjoitus, en voinut muuta kuin nauraa kuvauksellesi teineistä muodostamassa vanhemmista mielikuvaa.

    Tiesithän, että sämpylätaikinan voi laittaa jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää, jos tuntuu ettei sitä jaksa enää leipoa? En tiedä, voiko enää sitten kun se on jo noussut, mutta muuten kyllä.

    Minä olen kerran kokeillut tehdä juurta. Lopputulos ei ollut ihan se, mitä mielessäni kuvittelin. Toisella viikolla taisin sen unohtaa (tai tapahtui jotain muuta, minkä seurauksena juuri meni pilalle). Sen verran lupaava kokeilu oli, että pitäisikin tehdä uudemman kerran. Kiitos inspiraatiosta, jälleen kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin, mutta taikina oli niin iso, ettei se olisi kulhoineen mahtunut jääkaappiin. Mutta tein leivoin ne väkisin ja äsken sain maidotkin valmiiksi. Koville se otti :D

      Poista
  3. Innostuin itse hapanjuurileivonnasta vehnäjuurella ja se on vaan niin ihanaa. Leipä maistuu hyvälle, ei tule turvotusta tai muitakaa oireita EIKÄ tule turhaa roskaa kuivahiivapusseista (tuorehiiva vaan ei toiminut mun aikataulutuksessa ja meni aina huonoksi). Eli onnea juuren kanssa! Facebookista löytyy hapanjuurileipurit-ryhmä, josta saa apuja ja reseptejä sekä ruis- että vehnäjuurelle. (Reissari-resepti!!!) T. Uusi vakilukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipä onnistui ja mäkin mietin, että miten hyvä, kun ei tule roskaa kuivahiivasta. Täytyy liittyä ryhmään. Kiitos vinkistä.

      Poista
  4. Haha meillä käy niin, että mä innostun vaikka mistä, alotan tekemisen ja loppuhomma jää miehelle :D Olen ihan uskomattoman lahjakas kyllästymään tekemiseen ekan puolen tunnin jälkeen. Olen yrittänyt rajata mun tekemisiä ajallisesti max tuntiin että jaksan loppuun asti XD aina ei onnistu ja hmm lopulta mies tulee lopulta apuun, ettei homma räjähdä täysin käsiin...(eli saa puolivalmista ruokaa tai siivousvehkeet lojuu pitkin poikin pari viikkoa kun homma "kesken"). :D Sä oot ollu kyllä supertehokas! Itse lukeudun enemmän tonne teinikategoriaan selkeästi kun kello on vartin yli yksi ja vasta syöny aamupalaa ja katellu telkkua hmmm..ehkä yritän vältellä siivoamista vielä hetken.. :D - Halina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että muitakin katastrofi-huupastelijoita löytyy :D Varmaan kaikille olisi mukavampaa, jos pystyisin liittymään rauhallisien aamujen ja pitkään nukkuvien ryhmään.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit