PÄIVÄ 307

Sain Instagramissa viestin, jonka tuloksena minulla on uusi blenderi. Eikä vain blenderi vaan yleiskone, joka raastaa ja hienontaa. Vaihdossa vein teetä ja banaaneja. Kiitos sinulle! Kotiin tullessa laitoin yhden hienontamiseen käyttämäni tuotteen kierrätyskassiin ja etsin itselleni tarpeettoman tavaran, jonka voisin lahjoittaa eteenpäin ja ehkä vähän tuoda samaa hyvää mieltä, jota itsekin sain. 



Monitoimikoneen omistaja oli viemässä samalla saa-ottaa -kassin talonsa yleistiloihin ja nappasin siitä vielä mukaani sudoku-lehden. Ihan utopistista, miten kivaa on ratkoa näitä, kun ei ole vuoteen saanut mitään tällaista pikku kivaa. Olin innoissani, että mukana myös haastavat Killer-tason tehtävät. Ratkottuani nyt tunnin tason yksi tehtävää ja unohtaessani tehdä ruokaa jälkikasvulle, totesin etten vielä ole valmis kohtamaan tasoa Killer.


Itselleni miinusta hakureissusta tuli autoilusta. Olin juuri aamulla käynyt parissa jumpassa ja suihkussa sen jälkeen (meillä kotona on edelleen kylpyhuoneremontti, joten suihku ei ole mahdollinen). Pyöräiltyäni hakureissun olisin jälleen hikinen. Lisäksi minun oli pakko irroittaa kuopus Fortnite-maailmasta edes tunniksi tai hän kasvaa kiinni peliohjaimeen ikuisiksi ajoiksi. Syitä autoon löytyy aina :D Matkalla mietin miten olisin voinut täyttää auton nopeasti tarjoamalla vaikka kyydin kauppaan tai vaikka perille asti, jos jollain olisi ollut sattumalta sama suunta. Joku ohjelma ehkä johon voisi nopeasti tarjota kyytiä, oman alueen facebook-ryhmä tai joku muu?  Ehkei nyt tällaisiin äkkilähtöihin, mutta jos aamullakin tietää, että joku autoreissu on tulossa, niin samallahan siinä useammankin kuljettaisi.



Laitoin eteenpäin retkeilyastioita vaellussivulle. Nyt omatuntoni on puhdas ja nämäkin pääsevät käyttöön eivätkä pölyty kaapissa. Jos saaja on edes murto-osan yhtä iloinen, kuin minä tänään, niin jee.


Torstaina oli Helsingin Sanomissa haastattelu minusta ja olin sen kunniaksi luvannut viedä lapset syömään ihan mihin vain he haluaisivat. Ihan mihin vain. Ja ne kulinaristit halusivat Mäkkäriin. Eikä edes syödä siellä paikan päällä, vaan ottaa ruoat kotiin. Niinpä juhlimme ekologista blogiani järkyttävällä määrällä roskaa, muovia ja epäterveellisyyttä. Siinä ruokia odotellessamme kulutimme aikaa mukavasti kinastellen kotiintuloajoista, eikä kurkattu ollenkaan ruskeaan paperipussiin, jonka kiikutimme kotiimme. Kotona sitten pussista paljastui kolme Coca-cola -lasia. ARG! Tavaroiden salakavalat keinot tunkeutua kotiimme ovat rajattomia. Laitan ne seuraavalla kirpputorireissulla saa-ottaa -laatikkoon.



Miten tavara voikin olla niin halpaa ja sitä niin paljon maailmassa, että sitä jaetaan ilmaiseksi ruoan mukana? Eikä niitä osaa arvostaa olenkaan. Minäkin olin ihan ärsyyntynyt, että ne löysivät tiensä kotiini. Aikamoisen inflaation lasikin on elämänsä aikana kokenut. 


Astianpesukone on pyörinyt ja pääsen vihdoin kokeilemaan uutta laitetta. Tänään syödään kaikkea raastettua, viipaloitua, hiennonnettua ja juodaan smoothiet. Ja sama huomenna ja ensi viikolla :D

-Heidi

Ps. Ehkä parasta siinä, ettei ole vuoteen ostanut mitään on se, että aika pienetki asiat ovat alkaneet tuottaa iloa.  En todellakaan usko, että sudoku-lehti olisi koskaan tehnyt minusta niin tyytyväistä, kun se teki minusta tänään. 

Kommentit

  1. Aika vähillä päästöillä/jätteillä sait kuitenkin itsellesi blenderin ja se varmasti tuntuu huippuhyvältä pitkän odotuksen jälkeen :) Blogisi ansiosta kaivauduin kuiva-ainekaappien perälle ja lähipäivinä on tiedossa jämäruokaa. Vaikutuksesi on suurempi kuin osaat arvatakaan :D T. Uusi vakilukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sain. Ja en voisi olla olla kiitollisempi, vaikka itseäni ruoskinkin autoilusta. Mun pitäisi kanssa jatkaa kuiva-ainekaappien kanssa. Oi miksi sinne kertyy vain ne inhokit ja aineet, joita ei sitten osannutkaan käyttää :D

      Poista
  2. Työpaikalla metsästin torstain Hesarista juttuasi, mutta ei se silmiin pistänyt. Minulle kun ei päivälehtiä kotiin tule. Millähän sivulla se oli ...?Olisin mielellään lukenut.

    Joka tapauksessa kuivamuonan perkaus on meilläkin menossa. Tänään perheelle lounaaksi itämaista nuudelikeittoa (kikhernenuudelit jääneet kaappiin pyörimään, samoin purkillinen vihreitä papuja). Samalla sain maustaa keittoa tuoreella oman maan valkosipulilla ja ruohosipulilla. Ja tulipa vihreän currytahnan purkin loppukin nyt käytettyä. Aivan mahtava, puhdistava fiilis!

    Niinhän se on, että useimmiten pienet repsahdukset asiassa kuin asiassa auttavat palaamaan takaisin raiteilleen, olennaisen äärelle. Kukaan ei sentään kone ole ja nautiskelukin joskus sallittua :)

    Tosi hyvä ja inspiroiva blogi sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. En muista millä sivulla oli, ilmeisesti, joku torstai-liite. Mä yritän tuhota puuroriisipussin joululta, mutta kuumuus ei houkuttele tuntia seisomaan hellan ääressä. Tsemppiä ja arjenluovuutta sinulle kuivamuonan tuhoamiseen :D

      Poista
  3. Meille kans kertyny kaks tollasta lasia kun mies käyny mäkkärissä :D oltii kyl vaa ilosia, ku just hajotin kaks lasia (krhm olen oikea täystuho; tällä hetkelllä saldona 4kk ajalta: 2 lasia, lautanen, peili, kattila ja paistinpannu xD ). Okeiokei vanhoja tavaroita, mutta meinaa kyllä harmittaa olla tällänen tohelo :D mies uhkasi ostaa mulle vaan muovikippoja kuten lapsille xD sudoku ja yleiskone kuulostaa oikein hyviltä investoinneilta! :) noita sudokuja voi muuten tejä netissä/ladata puhelimelle sudoku appeja sitten kunnsaat ton valmiiksi :) - Halina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan Halina nämä lasit sivuun ja kun toheloit seuraavan kerran, voin lahjoittaa nämä sinulle :) Sudoku-lehti on siitä puhelin peliä parempi, etteä olen poissa puhelimelta. Kulutan siinä muutenkin liikaa aikaa ja lapset (ja muut ihmiset), eivät erota roikunko somessa vai teenkö sudokua. Näin olen ainakin irti puhelimesta, vaikka uppoutuneena omiin hommiin :D

      Poista
  4. Löysin sun blogin eilen, ja nyt on luettu kaikki postaukset! Ihan mahtava! Ensinnäkin oot hirveän hyvä kirjoittaja, (ja hauska persoona, nauroin monta kertaa ääneen) ja toisekseen, hirveän hyvää asiaa! Ihana projekti. Oon nyt kaks päivää miettinyt, josko aloittaisi saman! Sain rutkasti inspiraatiota. Toivottavasti jatkat kirjoittamista haasteen loputtuakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti oli ihan kuin minun kynästäni (näppäimistöltä) :)

      Olen myös kahdessa päivässä lukenut kaikki postauksesi!

      Poista
    2. Kiitos teille molemmilla palautteesta. Ja hyvä, että näin vakavasta asiasta olen voinut kirjoittaa keveästi ja arkisesti, ettei lipsahda liikaa paatoksen puolelle, vaikka siihenkin sorrun.

      Poista
  5. Salakavalaa aivopesua. Löysin blogisi jonkun lehtijutun kautta, enkä ollut lukenut kuin muutaman postauksen kun huomasin tehneeni päästöksen. Vuosi ostamatta mitään. Konmaritin kotimme vuonna 2015. Olin vuoden 2017 ostamatta vaatteita, ompelin tarvitsemani vaatteet itse. On aika siirtyä siis killeritasolle. Kummallista mitä ostoajatuksia päähän voi putkahtaa kahdessa päivässä: joku kiva matto terassille, kukkaruukku, siivilä, kangaskengät... mitä!? Pyöriikö päässäni kaiken aikaa lista ostettavista asioista, joista en onneksi todellisuudessa osta kuin murto-osan. Nyt olen lukenut blogisi melkein kokonaan, ja päätökseni pitää. Sen verran aion joustaa, että jos juoksukenkäni kuluvat puhki, saan ostaa uudet. Minulla ei ole ylimääräisiä ja juokseminen on ekologista ja ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Upea päätös. Ja minäkin yritän ommella vaatteet itse, mutta taidot kehittyvät hitaasti, aivan upea suoritus sinulta. Juoksukengät ovat minullakin varmaan seuraava hankinta, kun nuo olemassa olevat sanovat sopimuksensa irti. Ja kyllä, juoseminen on ihanaa ja ekologista.

      Poista
    2. Korjaan edellistä kommenttia: en todellakaan ommellut vaatteita niinkään tarpeeseen vaan ihan vaan siksi koska teki jotain vaatetta mieli. Minulla on ompelijan koulutus vuodelta nakki. Mutta kannustan sinua jatkamaan ompelua, hienolta se farkkuhupparikin näytti! Mainio blogi! Noora

      Poista
    3. Harva minunkaan ompeluksista on vielä johtunut tarpeesta. Omaa innostustani opettelen. Vuodessaei todellakaan vaatteet pääse loppumaan. Ja jatkan harjoittelua, kunnes pystyn tekemään suurimman osan tarvitsemastani itse :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit