PÄIVÄ 304

Vihdoin ollaan ylitetty kolmen sadan päivän maaginen rajapyykki. Tuona aikana olen ruoan lisäksi ostanut puhelimen ja  kuukupin. Muuten vain pelkästään ruokaa :O Olen ällistynyt ja ylpeä itsestäni. 

Enemmän kuin ostamattomuutta olen pohtinut  näinä päivinä aikaisempaa ostamistani. Kuten tänään on vaikea muistaa, mitä teki tai söi viime viikon tiistaina, niin minun on vaikea muistaa, mitä ihmettä olen aikaisemmin niin kipeästi kaupoista tarvinnut? Kysyttäessä aikaisempia ostostottumuksiani oli mahdotonta nimetä ostamiani asioita. Osasin vain kertoa ostaneeni urheiluvaatteita ja käsityötarvikkeita. Se on totta, mutta silti mukaan on tarttunut muutakin päivittäistavarakaupoista ja kirpputoreilta. En vain saanut enää siitä ajatuksesta kiinni.



Suihkepullon puutteessa laimensin tiskiainetta lasipulloon. Vuoteen en ole ostanut pesuaineita kotiin, mutta edelleen kaapeissä pyörii astianpesuainetta täyttöpussillinen. Kulutan sitä pois ja tähän meni viitisen pisaraa, joten sama täyttöpussi aikoo pyöriä nurkissa vielä vuosia.


Olen aikaisemminkin maininnut,että projektissa eniten harmittaa se, etten ole kirjannut aikaisempia kulutustottumuksia ylös. Oman muistin varassa vanhojen asioiden vertaileminen tähän hetkeen on kuin etsisi kaarnalaivaa valtamerestä, yhtä tyhjän kanssa. Miksi en muista mitä asioita olen himoinnut ja mitä olen kotiini tunnollisesti kantanut ja ostanut?



Ainoa itselleni järkevä selitys tuntuu olevan, että olen ostanut paljon automaationa. Napannut hyllyltä ostoskoriini ilman sen suurempaa tarvetta tai puntarointia.  Ja koska olen toiminut näin usean pienen mieliteon ja lyhyen impulssin ohjaamana, ei tavara tai esine ole kotonaan merkinnyt mitään. Eikä tähän informaatiotulvan ja ruuhkavuosien turruttamaan pääkoppaan jää mieleen mitään merkityksentöntä, kun tärkeätkin asiat vaativat kalenteria, muistutuksia ja unohtuvat silti.



Yhä useammin mieleeni on hiipinyt haave oman ruoan  kasvattamisesta ja jonkin asteisesta omavaraisuudesta. Takapihan kasvit yrittävät selkeästi viestittää, ettei taitoni ja motivaationi riitä kenenkään ruokkimiseen :D


Projektin myötä tavaroista ja ostamisesta on tullut taas merkityksellistä. Se on pitkän pohdinnan tulosta,  jossa puntaroin ostokseni vaikutuksia ympäristöön ja ennen kaikkea tavaran tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä. Jos jotain oikeasti tarvitsee ja sen pitkän harkinan jälkeen hankkii, niin sen muistaa kyllä!


Kolme sataa päivää, kaksi tavaraa (kuukuppikin on vähän siinä ja siinä, koska sen ostaminen kuitenkin vähensi kuluttamista ja roskaamista). Luulen, että selviän jäljellä olevat päivätkin jo tehdyillä ostoksilla, vaikka blenderi hajosikin ja olen tässä joka aamuisen smoothien puutteessa alkanut kartoittamaan vaihtoehtojani. Tässä kuumuudessa ostaminen houkuttaa, sillä se olisi nopein tie jäisen juoman luokse.



Tässä rakkaudella kasvattamani herneet perheelleni. Voiko kukaan olla harhaisempi omavaraisuushaaveissaan, kuin minä, jonka elämä kaatuu smoothien puutteeseen :D 

Onneksi tuo kolmen sadan rajapyykki tuli hyväksi tueksi selkärangalle ja ehkä helteestä huolimatta maltan etsiä vaihtoehtoja ostamiselle. Ja smoothie valmistuu sauvasekoittimellakin (mutta ei todellakaan yhtä sileää ja vaivatonta).

Loppusuoralla
-Heidi



Kommentit

  1. Nämä herneen-reppanat ovat niin vertaistukea kaikille meille viherpeukaloille, jotka unohtavat aina välillä mitä olikaan elämässään tekemässä. :D

    Hyvä idea tuo laimennettu tiskiaine pullossa, mee too!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Innokas aloittamaan, laiska hoitamaan loppuun.

      Poista
  2. Päivän HS ilahdutti suunnattomasti, hienoa! Joskin itse olisi paisutellut enemmän, sillä tuntuu, että ihmisille "ostamatta mitään turhaa" tarkoittaa jotain lievempää, kuin mihin sinä olet pystynyt. Todella toivon, että jatkat arjessa kiinni olevaa kirjoittamista myös vuoden jälkeen <3

    Itsellä soimaa omatunto runsaasti voimistunutta lipsumista, lounassalaattia ja mansikoita muovissa, joita ei edes töissä tullut lajiteltua, sietääkin soimata. Jutun lukeminen ja esim. pohdintasi suhteesta ripsariin sai taas vähän heräteltyä katsomaan peiliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ehkä ostamattomuuden laajuus tulee ilmi niille, joille heräsi mielenkiinto ja lukevat blogia. Äläkä huoli lipsumisista, sillä niitä sattuu kaikille. Itse lupasin lapsille Mäkkäri-ruoat juttu ilmestymisen kunniaksi (saivat toivoa ihan minkä ruokapaikan tahansa ja ta-daa, tätä he haluavat, kulinaristimme), joten kaikkea roskaa täälläkin tänään tarjolla.
      Vuosi ostamatta mitään jatkuu aikarajan jälkeekin ja sille on suunnitteilla hurja ja mielikuvituksellinen nimi: Toinen vuosi ostamatta mitään :D

      Poista
  3. Hieno juttu Hesarissa. Kiitos. Pyrin samaan. Konmari raivasi kotia ja Reko ruokapiiri toi lähiruuan arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kun kävit kommentoimassa :) Ja ollaan samalla matkalla.

      Poista
  4. Tätä haastetta on ollu nii hauska seurata ja oot vieny tän ihan uudelle tasolle :D Opiskelijana sitä on jotenki tosi valveutunu kuluttamisessa, koska se on ihan käytännön pakko kun on pa, mutta helposti se materian ostaminen varmaan lähtee lapasesta kun tulotaso nousee :D Opiskelijana sitä jotenki tottuu elämään ihan vähällä ei raaski ostaa juttuja ennen kun edellinen tuhoutuu täysin (ja siitäkin tulee itku jos ei oo varaa ostaa uutta/saa käytettynä/kirpparilta). Toisaalta se opettaa hirveän paljon siitä mitä todella tarvii ja mitä ei :D Opettaa myös sitä miten yhteiskunta suhtautuu materiaan. Esim. Itse olen saanut perheeltäni palautetta mun vaatteista kun ne on nii kulahtaneita (varsinki juhlamekkojen osalta) ja on tosi ärsyttävää selittää ettei ole rahaa ostaa uutta mekkoa :D Äitini sitten osti mulle juhlavaatteet, mutta heräsi huoli kuinka yhteiskunta juat suhtautuu materiaan ja köyhyyteen. Lahjoitin hädissäni vanhojen tanssimekon ja itselle pieneksi jääneet hyvät juhlamekot Hopelle, kun tajusin ettei moni voi osallistua vanhoihin kun ei ole varaa mekkoihin. Jotenkin kamalaa että maailma pursuaa tavaraa samalla kun kaikilla ei ole varaa siihen materiaan. Eli tavallaan on ylikukutusyhteiskunta ja köyhyys rinnakkain. On "elitustistä" pystyä valita kaupasta ostaako tuoretiskiltä muovittoman lihan vai normi jauhelihapaketin. Itse olen ollut niin keskitasoisesta perheestä, että olen vasta nyt opsikelijana huomannut kuinka tulotaso, elintaso, status jne. On kytköksissä kuluttamiaeen. On ollut kiva seurata sun projektia kuinka olet pyatynyt elämään tosi vähällä, vaikka se ei ole ollut sulle pakollista! :) oot kösitelly osuvasti just kaikkia peruskriisejä kuten ripsarin loppumista jne :D Uskon et meillä kaikilla on se joku juttu josta on toooosi vaikea luopua! Itselleni tulee kans mieleen monta (esim. Hybät kengät tms). Olisikin jännää haastaa itsensä projektiin jossa oppis tuntemaan itseään paremmin :D Anteeksi jos tulee taas vaihteeks vähän rönsyilevä kommentti, en tiedä saako tästä kiinni! :D Mutta jään seuraamaan sun "Toinen vuosi ostamatta mitään" projektia innoissani :D - Halina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot jaksanut seurata projektia ja kannustaa. Iso kiitos. Enää ei ripsari tunnu isolle asialle, mutta vaikeaa se oli :D
      Tuo ylikuluttaminen ja köyhyys rinnakkain kulkemassa, se on totta, mutta kuluttamisessa on kyse paljon myös valinnoista. Kuluttaminen on suhteellisen vähävaraisellekin arkea, tavaraa kun voi ostaa pilkkahinnalla. Ja korkeammalla elintasolla voi rakentaa hyvinkin ekologisen asunnon, samoin ostaa vähäpäästöisen auton tai valita ekologisemmin tuotettuja ruokia. Raha antaa aina valinnan mahdollisuuden, jota ei ikävä kyllä kaikkein vähävaraisemmilla ole niin paljoa. Näitä pohtiessa päädynkin aina kysymykseen: Mikä oikeuttaa yksilön kuluttamaan luonnonvaroja enemmän kuin oman osuutensa? Eihän kukaan syö lastensa (tai naapurinsa, seuraavan sukupolven tai tulevaisuuden itseltä) ruokia, käytä heidän rahojaan tai muutenkaan kurjistaa heidän mahdollisuuksiaan, mutta heidän osuutensa luonnonvaroista voidaan surutta käyttää, koska elämästä halutaan nauttia nyt tai ei osata ajatella, että luonnonvaroja käytetään velaksi.
      Ihanan rönsyilevä vastaus ja paljon pohdittavaa. Ja kiitos varmasti sen tytön puolesta, joka saa lahjoittamasi mekon ja pääsee loistaamaan tansseissa.
      Hyvä Halina!

      Poista
  5. Löysin blogiisi hesarin jutun ansiosta (joku oli jakanut sen fbssä, en saanut sitä auki ja minut vinkattiin tänne). Olen muutaman päivän aikana lukenut kaikki postauksesi läpi ja YES! Rakastan blogeja, mutta monet niistä ovat melko kulutusystävällisiä, mikä häiritsee todella pahasti. Olen yrittänyt etsiä ekompia blogeja, mutta vasta pari on listoilla. (Saa vinkata!) Eli olen uusi vakilukijasi ja tykkään niin kovin blogistasi ja projektistasi. Yritän itse viettää älä-osta-mitään-vuotta, mutta hankintoja on kyllä tarvittu (kolme melko pientä lasta...) enkä ole osannut olla noin raadollinen kuin sinä. Esim. pesuaineet, dödö ja kasvorasva ovat kyllä sallittujen listalla. Olenpahan kuitenkin kirjannut tavaraostokseni ylös, se on jo alku. Pyrimme omavaraisuuteen, mutta se häämöttää vielä kaukana. Jokainen itse tehty tai kasvatettu juttu saa kuitenkin aikaan mahtavan fiiliksen, koska sitä ei tarvinnut ostaa. Siksi on kiva lukea luovista hankkeistasi :) Kulutustottumusten poikkeaminen valtavirrasta tuskastuttaa välillä, siksi tällainen vertaistukikanava on ihan mieletön juttu. Kiinnostaisi tietää, poistaako pyykinpesuaineesi tahrat ja mitä käytät tiskiaineena (tai konetiskiaineena)? Kiitos ja keep on saving the planet!

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Hei. Pyykinpesuaine poistaa tahrat ja lian, mutta isoimpiin tahroihin meillä on käytössä ikuisuuden vanha sappisaippuapala, jolla lähtee kyllä miltein kaikki irti. Tiskiaineen ostan sellaisenaan kaupasta (sen päätin jo ennen projektia), koska ison perheen astioita en ole (ainakaan vielä) valmis tiskaamaan käsin ja itsetekeminen tuntui työläältä hyötyyn nähden, meillä kun päivässä iso kone käy useaan otteeseeen. Mutta ehkä tähänkin löytyisi Pinterestin ihmeellisestä maailmasta lukuisia ohjeita.
      Kiitos ihanasta palautteesta ja mahtavassa vaiheessa sinunkin kuluttamisesi jo on. Unelma omavaraisuudesta on alkanut vierailla minunkin ajatuksissa, mutta kuten hernekuvasta näit, olen hyvin kaukana. Hyvin, hyvin kaukana :D

      Poista
    2. Joo, konetiskiaine on meillä samasta syystä pakollinen paha ja olen kyllä googlella löytänyt kotitekoisia vaihtoehtoja sille. Ei ole kuitenkaan ollut rohkeutta lähteä kokeilemaan omalla koneella, jos se vaikka hajoaa. Sen takia kyselin, jos olisi ollut kokemusta ;) Mutta tuota pyykinpesuainetta kokeilen kyllä! Pesupähkinät on jäänyt pois käytöstä sen takia, ettei tahranpoistotehoa ole. Ja lasten vaatteissa tahroja riittää eikä jokaista jaksaisi erikseen sappisaippualla käydä läpi.

      Poista
  6. Hei!
    Luin Hesarin jutun ja sen jälkeen koko blogisi, onneksi on loma. :D Kirjoitat todella hyvin! Rennolla, kiinnostavalla ja humoristisella otteella tärkeästä aiheesta. Jään mielenkiinnolla seuraamaan! Omaa kulutustani olen pohtinut pitkään ja oma haastekin menossa: pyrin siihen, että vuodessa ostan vain 12 kosmetiikkatuotetta, vaatetta, asustetta tms. Tällä pyrin siihen, että todella harkitsen ja ostan vain sitä mitä oikeasti tarvitsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Hienosti sinäkin olet vähentänyt kuluttamista. Yksi kosmetiikkatuote kuukaudessa on oikeasti jo todella vähän, kun jokainen tietää miten helppoa on napata ihan päivttäistavarakaupastakin mukaan jotain pientä kivaa, juhlien alla jotain uutta piristävää ja joskus vaan hyvän alennuksen takia. Ja kiitos palautteestasi <3

      Poista
  7. Kiitos hienosta blogista - tosin mä olen vasta lukenut muutaman postauksen. Nää on samoja asioita, joiden parissa mä painiskelen.

    Sulla on näköjään takapiha? Viljelyhommat alkaa maan parannuksesta eli onhan sulla komposti? Ens keväänä voinet aloittaa kaupunkiviljelyblogin! Sitä ennen lue aiheesta ja paljon. Mun lempikirjoittajani on Lena Israelsson; kirjoja löydät kirjastosta. Seuraa Hyötykasviyhdistyksen sivuja ja erilaisia blogeja. Jos kiinnostaa, katsos joskustekis-blogiani. Se jumittui, joten jatkan nyt Instagramissa #irkunpartsi-risuaidalla. Mä olen ollutsekä kasvimaa- että parvekeviljelijä.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi suorastaan ihme, jos pystyisin minkäänlaiseen viljelyyn. Tosin eihän sitä koskaan tiedä mihin ihminen pystyy, jos oikein haluaa :D täytyy käydä kurkkaamassa sinun Instagramia.

      Poista
  8. Mun blogissa on paljo enemmän tietoa, jos se siis aukee. Itse en saa sinne enää mitään lisättyä enkä viitsinyt perustaa uutta blogia. Instagramissa mulla on pikku vinkkejä.

    Sulla on piha, joten sinuna rakentaisin/rakennuttaisin aidan viereen ”pohjattoman laatikon”. Korkeus olis 2 -3 laudan verran ja leveys/syvyys 40cm. Pohjalle usean sentin korkuinen kerros sanomalehtiä ja painoksi kiviä jokunen. Sitten multaa... aitaa pitkin pääsee herneet nousemaan, kunhan laitat naruja. Naulat on ihan yläreunassa. Ai niin, tomaatit! Ja kesäkurpitsa! Ja... Joo, ei se vaikeeta oo. Tekemisen sijasta voit ostaa käytettyjä, käsittelemättömiä lavakauluksia, joita käytetään tavaroitten kuljettamiseen. Muista myös kehäkukat ja muu silmänilo. Talvella teoriaa, keväällä ja kesällä käytäntöä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit