PÄIVÄ 291

Lasten ollessa vielä viikon kotoa poissa, päätin nyt vihdoin tsempata kaapieni kätköissä pyörivien ruokien suhteen. Tosiasia on, että lapseni syövät spagettia, pizzaa, muutamaa perusruokaa (vaikakin teen ne vegaanisina, niin ne ovat kuitenkin sitä samaa turvallista perusmättöä) ja eineksiä.  Kaikki (siis aivan kaikki) muu ruoka on suorastaan häpäisy heidän hienostunutta makuaistiaan kohtaan. Ja he eivät tee epäselväksi pettymystään joutuessaan kohtamaan lautasella jotain sairasta (kuten vaikka papuja, tomaatin tai perusreseptin muutettuna yhdellä ruoka-aineella). Näiden rakkaiden ruokakriitikkojen ollessa muualla minullakin on vapaus syödä mitä haluan ja tällä viikolla haluan ehdottamasti syödä kaapit tyhjemmiksi :D

Soijapapuja, pähkinöitä, taateleita ja muuta kuivatavaraa. Rakastan päkinöitä ja taateleita, mutta kun on kaupasta ostanut itselleen kaksi munkkia ja irtokarkkeja, niin nämä jäävät kaappiin :/ Vaikka kalorit olisivat samat, niin olisivathan nämä parempi vaihtoehto. 

Niinpä päätin, etten kuluvana viikkona osta kaupasta, kuin tarvittavat vihannekset. Pieni herkkulakkokin tekisi terää, joten win-win -tilanne. Mistä sitä ruokaa sitten kertyy kaappeihin? Kiire, tarjoukset ja se, ettei muista tai tiedä mitä kaapeista jo löytyy kauppaan lähtiessä. Lapsille jokin asia voi olla suurta herkkua (tai yhdelle niistä) ja sitä ostetaan joka kerta kaupasta, kunnes eräänä aamuna kyseinen lapsi herää sillä fiiliksellä, että vihaa kyseistä tuotetta henkeen ja vereen. Ikuisuustuotteet, kuten pavut, siemenet ja mieliteko-ostokset, voivat hyvin unohtua purkissa kaapin perälle. Sitten kiireessä ostaa tölkkipapuja, koska aikaa ei ole enää liuottaa ja keittää kuivatuotteita lounaalle. Pikku hiljaa kaapit täyttyvät. Jääkaappi on sitten oma lukunsa, mutta se ei onneksi pursua tällä hetkellä yli äyräidensä.

Tässä poikani outoherkkua talkkunaa, jota söi joka aamu jogurtin kanssa, kunnes ostin vahingossa tuotetta, joka oli liian rakeista. Totta, olivathan ne maistettuani todellakin miljoonas tuhannes osan karkeampia (mokoma silkkisuu). Ja näihin ei koskettu enää koskaan sen yhden maistamisen jälkeen. Kunnes tänä aamuna otin ne käyttöön Yosa -jugurtin kanssa. Oli oikeasti hyvää ja enää 3rkl vajaa kilo jäljellä :D

Niinpä tänään kaivoin yhden purkin kaapista ja aloitin tuhoamaan sitä. Ja onhan tämäkin tavallaan pieni luovuuden paikkakin. Ja eipä ainakaan tarvitse miettiä mtä syön kuluvalla viikolla (ja ehkä tämä vähän hillitsee ihmeellistä herkkikierrettä, johon olen lomalla ajautunut.)

Mökillä aloitettu jämälanka-neuletakki on oikeasti aika riemunkirjava tällaiselle harmaan sävyiselle ihmiselle :O Jos teen sen valmiiksi voin joutua käyttämään sitä ikuisesti ennen kuin se hajoaa ja valmistuessaan pakottaisi minut pitämään jotain värikästä yllä (ja joku saattaa erottaa minut taustasta ja kiinnittää sekunnin sadasosan huomiota :D se olisi painajainen). Mutta purkaminen on tosi masentavaa. Tässä pulmaa kerrakseen.

-Heidi

PS. Otso Sillanaukeen kirjaa Zeo Waste lukiessani mietin miten monet ideologiat pyörivät samojen aiheiden ympärillä. Vanhemman sukupolven säästö- ja nuukuuskirjat, elologiseen elämään opastavat, minimalismista kertovat ja  zero waste. Kaikkien yhteinen teema on kohtuullisuus ja  materiaalisesti vaatimaton elämä :) Eikä kyseiset hyveet koske vain edellä mainitsemiani ajatussuuntia, vaan myös kaikien uskontojen keskeinen teema on vaatimaton ja kohtuullinen elämä.