PÄIVÄ 285

Se tilan tunne, kun pienikin asunto on siivottu ja tyhjänä.Tuntuu, että ilma kiertää asunnossa ja tunnelma on harmoninen ja tasapainossa. On ihan hiljaistakin. Ihanaa. Sohvalla loikoillessani ihailen siistiä kotia (kehun itseäni ahkeruudesta) ja hetken toivon sen olevan aina ja ikuisesti tässä tilassa. Pakko ottaa muutama kuva todistusaineistoksi, sillä tiedän tämän pysähtyneen hetken olevan harha. Kohta elämä jatkuu taas ja uusi kaaos on vain yhden kokkauksen tai yhden lapsen kotiinpaluun päässä :D

Kissakin pötköttelee paikoillaan, varmaan senkin vaistoaa, ettei nyt kannata vetää rallia pitkin verhoja. Laatikossa koko miehen vaatetus ja irtaimisto. Minun vaatteeni mahtuvat samanlaiseen laatikostoon. Pikkuhiljaa tavarat alkavat mahtumaan paikoilleen.

Olohuoneen ainoa hyllykkö on veljeni tekemä lasiovinen kaappi. Joskus se pursusi kirjoja, tavaraa, purkkeja ja säilytysrasioita (en tiedä miksi olen aina haalinut purkkeja elämääni? jokaisella meillä on outoutemme :D).  Ja katsokaa sitä nyt!

Ylähyllyn kirjat ovat omiani, muut kirjaston. Lisäksi säilytyslaatikot ja purkit ovat sisältäkin järjestyksessä, ainakin melkein. Onneksi kukaan ei tule tarkistamaan väitettäni, sillä tätä kirjoittaessani en ole varma onko asia näin, vain onko kyseinen siisteysajatus vain jokin muistojäänne, joka on muuttunut todeksi mielessäni.

Pikkutavara suorastaan rakastaa näitä laatikoita, purkkeja ja bokseja. Ja sitähän ihmiselle kertyy. Johtoja,kyniä, papereita, varanappeja, joku kiva avaimenperä, pattereita, pinnejä, liima, kortti jne. En edes pysty kirjoitamaan tai saamaan mieleeni kaikkea sitä pientä kodin irtosälää ja roskaa, jota näihin purkkeihin kertyy. Ja sitä tulee koko ajan lisää, jos vahingossakin laitat yhteen rasiaan yhdenkin pikku pinnin. Viikossa sen kaveriksi on ilmestynyt kaikki maailman sälä. Olisipa raha yhtä innokas kertymään näihin hyllyihin ja  laatikoihin.

En ole mikään Mariskoolien ja Muumi-mukien fani, mutta niitä kertyy lahjan muodossa kaikille Suomalaisille. Tämä vihreä on lahja kuopukselta ja vaikka en usein kiinny lahjoihin (lapsiltakaan saatuihin), niin tämä on jostain syystä muuttunut tärkeäksi. Ihanaa, kun tavaraa on vähän, niin tärkeät tavarat saavat tilaa ja pääsevät näkyville.

Huomenna alkaa viikon-kahden kylpyhuoneremontti ja sen jälkeen koko perhe on jälleen koossa, joten viimeinen vilkaisu tyhjään ja siistiin kotiin. Kohtaamme toisemme niin harvoin kahdestaan (kerran kaksi vuodessa), mutta vielä yhteinen aikamme tulee ja silloin ikävöimme kaikkea sitä kaaosta ja elämää. 

Yritin säilöä marjoja pakkaseen. Olen säästänyt Keiju-rasiat pakastusta varten. Ne toimivatkin mainiosti. Tuntuu järjettömältä, että olen aikaisemmin heittänyt nämä pois käytön jälkeen ja ostanut kaupasta uusia rasioita pakastusta varten.

Mansikkakuva ei nyt liity aiheeseen muuten kuin että omaavat siistin asunnon kanssa sen yhteisen piirteen, että häviävät samantien kun kotona on muitakin, kuin minä. Ehkä Keijurasiat hämäävät tytärtä edes muutaman päivän.

-Heidi