PÄIVÄ 256
Tänään aamukahvilla kuuntelin radiosta ohjelmaa (en millään muista mitä). Puheenaiheena olivat hyveet, jotka ovat kadonneet ihmisten puheista ja elämässä tavoiteltavien asioiden joukosta. Asiantuntijan mukaan ihmisen tulisi täyttää elämänsä hyveiden harjoittamiseen ja vaalia niitä oman hyvän elämänsä varmistamiseksi. Nöyryys, kiitollisuus, empatia ja muiden auttaminen muutamia mieleen jääneitä nyt mainitakseni.
Koska olen edelleen ikuisesti jatkuvan flunssan piinaama, on mieleni on ollut alavireinen. Ja koska en pääse normaaliin urheilu- ja tekemisrytmiin, on mieleeni hiipinyt paljon ostohimoja. Paljon! Mikä tahansa uusi asia kodissamme piristäisi varmasti mieltäni, vaatteetkin on ihan syvältä ja jotenkin epäilen, etten parane ensi viikon vaelluksellekkaan. Tekisi mieli ostaa siivousvälineitä, koska olen tuijottanut ikuisuuden tätä kaameaa asuntoa ja sen siivoaminen olisi kivempaa uudella myrkyllä.
Radio-ohjelman hyve-keskustelu sai minut sitten uusiin ajatuksiin. Tottahan se on, että en tarvitse uusia tavaroita vaan henkistä sisältöä. Niitä sitten ylevänä mietin ajaessani ystävälle kahville. Mietin mistä kaikesta olen kiitollinen ja miten ihanaa on, että kotimme pikkuhiljaa puhdistuu kaikista tavaroista. Kuinka keskityn henkiseen kasvamiseen ja unohdan nyt alavireisyyden ja tavaroiden avulla mielialan nostatuksen. Tunsin jo olevani matkalla parempaa ja henkisesti kypsempää ihmistä.
Kunnes löysin itseni takapuoli pystyssä penkomasta ystäväni lankalaatikkoa ja haalimassa syliini kaikki mahdolliset jämälangat. Tarvitsin varmasti ne kaikki. Jos ei henkinen kasvu kehittynyt tänään, niin ystävän näkeminen piristää aina. Ja sisäinen lankahamsterini hyrisee tyytyväisyyttä.
-Heidi
Huomenna kirjoitan vähän vaellusruoista ja -tavaroista. Ja varmasti myös joudutte lukemaan vaelluksestakin yhden raportin. Lankakasan ansiosta uskon jälleen,että olen ensi sunnuntaina rinkka selässä lähtöpisteessä.
Ja yhdeksäs kuukausi on alkanut. Wohoo!
Kommentit
Lähetä kommentti