PÄIVÄ 252
Eilen ollaan juhlittu kaikkia koulutiensä päättäviä, valmistuneita ja alkavaa kesälomaa. Meillä myös kahdet synttärit, jottei vahingossakaan olisi liian vähän juhlittavaa. Avoimen tulevaisuuden ja aurinkoisen vapauden lisäksi nämä päivät ovat suurta kulutuksen juhlaa. Lahjoja, kukkia, herkkuja ja lahjapapereita. Meillä ainakin kotona, vaikkei suuria juhlia ollutkaan, roskan määrä moninkertaistui. Iltapäivälehdissä hoetaan, että muista hyvät käytöstavat, älä vie rahaa, muista kukat ja ostathan juhlavat vaatteet. Kaikessa ihanuudessaan juhliminen on aina vähän stressaavaa niin järjestäjille, vieraille kuin juhlittavalla.
 |
| Koulujen päättymisviikolla kotiin kulkeutuu myös kaikki ne ihanat työt, joita lapset ovat lukuvuoden aikana ahkeroineet. Tässä kotini kolmas kolmasluokkalaisen tekemä seinäkello. Kolme kelloa! 9+7+3=19 lukuvuodelta piirustuksia, käsitöitä, vihkoja, maalauksia, löylykauhoja ja sormivirkkausmatoja :D |
Aikuisuuden tavaran kerääntyminen alkaa rippikouluiässä, jolloin on ensimmäiset juhlat kohti omaa elämää. Koruja, astioita tai muuta lahjanantajasta tärkeää tavaraa. Rippijuhlia seuraa valmistujaisjuhlat toisen asteen opinnoista. Kihlat, häät ja ehkä seuraavaksi ollaan lapsiperheen roinan kertymäkierteessä. Ja nämä ovat tavaroita, joista on kaikkein vaikein päästä eroon. Niihin voi olla voimakas tunneside, joku koru voi olla suvun kiertopalkinto, jota on pakko hillota varastoissa seuraavan valmistuvan hillottavaksi. Lahjanantajakin voi tuoda omat tavaraan siirretyt tunteensa lahjan kylkiäisenä ja loukkaantua, jos lahjansaaja ei kuljeta Mariskoolia ja Aalto-maljakkoa koko elämänkaarensa ajan mukanaan. Aikamoinen tavarataakka laskeutuu nuoren hartioille.
 |
| Siinä se on. Tofumuotti. Tänään laitan uuden tofun valmistumaan ja huomenna, kun olen syönyt juhlaien rippeet pois häiritsemästä herkuille altista mieltäni, aloitan jällleen terveellisemmän arkisyömisen. Kyllä sitäkin tulee ikävä,ihme kyllä. |
Siispä tapakouluttajan ohjeista huolimatta sanon seuraavaa. Ole tylsä ja anna rahaa. Jos tunnet lahjansaajan hyvin, osaat varmasti ostaa jotain, josta kyseinen henkilö oikeasti pitää. Älä paketoimalla roskaa, vaan yritä tehdä se mahdollisimman vähän luontoa kuomittavalla tavalla. Kortin sijasta ota perheestäsi tai itsestäsi ihana kuva ja lähetä se muistoksi onnitteluineen. Älä kuormita nuorta sukutavaroilla, astiasarjoilla tai koruilla, jos hän ei ole niitä pyytänyt. Tärkein lahja tulevaisuudelle on kuitenkin planeetta, joka mahdollistaa terveen ja hyvän tulevaisuuden. Älä kuluta ja roskaa sitä loppuun nuoren edestä.
 |
| Aamupuuhia. Jälleen tunteja ennen muita hereillä. Oma hetki luovuudelle ja ajatuksille. Heräänköhän alitajuntaisesti ajoissa, jotta ehdin nauttia näistä hetkistä? Ja ehdin syömään herkkurippeet ennen muiden heräämistä. |
Alun kellokuvan tekstissä olleen ongelmaa olen yrittänyt hallita käymällä lasten piirustukset läpi kesän aikana. Lapsi saa päättää, mitkä työt haluaa säästää ja loput laitetaan paperinkeräykseen. Lapselle tärkeimmät tekeleet ovat esillä kuukaudesta muutamaan vuoteen, jonka jälkeen hän voi valita ottaako tavaran huoneeseensa vai haluaako säilöä kellarissa omaan kotiinsa mukaan lähteväksi. Muista otan valokuvan. Itselleni olen säästänyt äitienpäiväkortit, kirjeet ja ensimmäisen luokan tarinavihot. Silti sitä koulu-, lapsuus- ja elämänmuistorompetta vain kertyy :D Ehkäpä lomalla saan käytyä päättyneen lukuvuoden saldon läpi.
Ihanaa alkanutta kesälomaa kaikille! Ja tsemppiä niille, jotka sitä joutuvat vielä hetken odottamaan.
-Heidi
Ja huomenna astellaan yhdeksänteen kuukauteen. Ja muistan miten iloitsin projektin sadannesta päivästä. Ihan pian olen siinä vaiheessa, että on enää sata päivää jäljellä.
Hyvä kirjoitus taas! :) Olen itse muumi-astiaston ja pölyttymään jääneiden korujen surullinen uhri, enkä toivo samaa kohtaloa kellekään hih! :D Koen ahdistusta kaikesta materiahössötyksestä mitä juhliin liittyy - pitäisi ostaa se ja se vaate, koru, kengät, laukku jne! :o Puhumattakaan lahjoista. Itse annan aina rahaa sekä omatekemän ja persoonallisen kortin (ja pyrin käyttämään kierrätysnateriaaleja). Kukkiakaan en yleensä osta kun valmistuvat saa niitä niin tuhottomasti :D
VastaaPoistaMutta minulla on tulossa kahdet hääjuhlat heinäkuussa ja suoraansanottuna AHDISTAA jo nyt! :D Lahjaksi annamme rahaa (tosin sekin ahdistaa opiskelijana xD), mutta minun pitäisi ostaa kengät ja jotenkin ärsyttää ihan hirmuisesti ajatus, että minun pitäisi ostaa ne vain juhlia varten (mieluummin pitäisi ostaa juoksulenkkarit jos jotain kenkiä pitäisi ostaa) Mekkona aion käyttää omaa valmistujaismekkoani ja lainata siskolta laukkua, mutta kenkiä en pysty lainaamaan 35 jalan koollani (kukaan kavereistani ei omista samankokoista jalkaa). Mutta tämä
esinerkkinä omasta materiaaliahdistuksestani juhlien suhteen :D En kehtaa kuitenkaan mennä hääjuhlaan rantaläpsyissä, jotka eniten muistuttavat (hyvin) etäisesti juhlakenkiä..:D Vai kehtaanko? Onko sinulla ollut tämän vuoden aikana vastaavia tilanteita/ongelmia pukeutumisen suhteen? Esim. Että mikä on sosiaalisesti korrektia ja mikä ei :D Ehkä pitäisi vaan mennä paikalle niissä läpsyissä? - Halina
Se helpotus 39 jalassa on, että löytää helposti kenkiä lainaksi. Sinulla on niin pieni jalka, että varmasti mahdoton tehtävä. Tekisi mieli sanoa, että kehtaat mennä rantaläpysköillä, mutta en tiedä kuinka ankaramielisiin juhliin olet menossa ja haluatko kuinka paljon ylimääräistä huomiota osaksesi :D Tuo on juurikin niin vaikeaa, että lahjojen lisäksi pitää olla sopivaa vaatetusta ja pahimmassa tapauksessa ostaa yhtä tilaisuutta varten vaate tai asusta, jota tietää käyttävänsä vain kerran. Ehkä löydät, jotkut kaikkeen sopivat monitoimi-juhlakengät, joilla juhlit kaikki juhla seuraavat kymmenen vuotta.
PoistaMinulla on ollut viimeiset kymmenen vuotta musta mekko (jonka joskus sain ystävältäni). Se on minulla aina päällä, vaihdan vain asusteita. Lisäksi minulla on aina samat mustat El Natura-listan kengät. Kesäuhlissa käytän samaa vihreää kesämekkoa. Onneksi juhlia on harvemmin ja olenkin miettinyt, että mitä sitten, että tulen aina samassa mekossa. Se on sen ongelma, jolle se on ongelma. Kukaan ei ole koskaan kommentoinut asiaa, ellei joku ystävä leikkimielellä :D Ja jos saisin valita, en käyttäisi korkkareita ikinä vaan olisin juuri läpsyköillä tai ilman kenkiä. Tsemppiä!
Mulla oli joskus sama ongelma kuin Anonyyminä kommentoijalla. Jalan koko 35, harvoin tarvii juhlakenkiä ja ei haluaisi ostaa uusia. Löysin kenkäongelmaan avun lähempää kuin uskoinkaan nimittäin isoäidiltäni ! :) Hän on yhtä pieni kuin minä ja hänen jalan koko on sama. Omat valmistujaiset meni siis parivuotta sitten mummon vanhoilla kengillä ;D.. ja ne oli siis ollut hänellä montamonta vuotta kaapissa, joten ne oli taas tredikkäät !
VastaaPoistaVoiko olla ihanampaa asiaa juhliin,kuin mummin kengät? Varmasti uudelleen tyyliin tulon lisäksi mukana oli vähän rakkautta :D
PoistaMä käyn kerran 10 vuodessa jossain juhlissa enkä omista mitään hienoja vaatteita. Mummon hautajaisiin 12 vuotta sitten löysin mustan mekon hänen omasta kaapistaan, tuntui lämpimältä pitää sitä mummon viimeisellä matkalla <3 Kaulassa mulla oli mummolta saatu rippilahjakoru jonka aion antaa omalle tyttärelle parin vuoden päästä :)
Poista