PÄIVÄ 248

Olen todella (siis todella, todella) innoissani tofusta, jonka valmistin viikonloppuna. Joten siitä heräsi taas uuteen kukoistukseen ruoan muovittomuus ja hävikin vähentäminen. Jos vain joku ottaisi teinini ja kävisi puolestani töissä, jotta voisin kokopäiväisesti puuhastella noitakokkauksia kotona. Silloin luultavasti pääsisin lähelle täydellistä (hulluutta) zero waste -kokkailua ja ruokahävikkikin olisi minimaalinen. 

Tässä valmis tofu. Tein sen tällä ohjeella. Ohje oli loputtaman pitkä ja monikuvainnen, joten lukekaa sieltä, jos haluatte kokeilla. En ikinä jaksaisi tehdä noin huolellista ja hyvää ohjetta.

Soijapavut Punnitse ja säästä -kaupasta paperipussiin (parhaassa tapauksessa omaan rasiaan). Soijapavuista voi tehdä maitoa, maidosta vegeneesiä (vegaanista majoneesia) tai tofua. Ja roskaa ei tule kotiin yhtään. Mielessäni vilisivät jo miljoonnat mahdollisuudet. Kunnes joku lapsista teki oksennusääniä kuullessaan ruokasuunnitelmat ja kertoi muuttavansa muualle. Voi miten rasittavaa on välillä, että pitää tehdä monia ruokia ja kantaa monia turhia roskia kotiin. Ja ettei kukaan tunnu täällä ymmärtävän millainen nero heidän äitinsä on :D

Soijamaidon siivilöintiä. Prosessista tuli paljon ylimääräistä soijapapumassaa, jolle haluaisin tulevaisuudessa kehitellä käyttöideoita, ettei hävikkiä syntyisi niin paljoa. Välillä tuntui, että kun jotain saa valmiiksi, on ehtinyt tehdä toisen projektin sivutuotteena odottamaan. Loputon oravanpyörä keittiössä.

No se siitä lapsien makumieltymyksistä. Kokkaillessa tofua huomasin, että minulla ei ole hyvää astiaa tofun valmistamiseen. Tuli valtava tarve ja ostamisenhalu juustomuotillle. Kiersimmekin kirpputorilla sunnuntai-aamulla ja silmä kovana katselin sopivaa muottia. Ja olisinkin varmasti ostanut, sillä niin hyvät perustelut tarpeelleni olin päässäni kehitellyt. En usko, että kukaan olisi voinut esittää yhtään perustelua, jota en olisi taidokkaasti kumonnut ostopäätöksen eduksi. Onneksi vanhaa juustomuottia ei tulllut vastaan sillä reissulla.

Tofu paistumassa. Tässä vaiheessa melkein hypin tasajalkaa ilosta, että tofu pysyi kiinteänä. Ja maistui tofulta :D Jos minä pystyin sihen, kuka vaan pystyy siihen, joten jokainen kokeilemaan vaan.

Lähetin äidille kuvan tofusta ja kerroin, että  tarvitsen muotin valmistusta varten. Ja tadaa, jälleen oli kohtalon liikkeet myönteisiä. Kuulemma vanhemmilla on sellaisia kaksikin kappaletta ja he voivat ilomielin lainata toisen minulle (en aio palauttaa sitä koskaan). Lupasin kesällä  opettaa heille tofun tekemisen kiitokseksi lainasta. Onneksi, onneksi en löytänyt kirpputorilta muottia ja jouduin hieman malttamaan mieleni. Pitkään aikaan minulla ei ole tullut sellaista ostamisen tarvetta.

Vaelluseväitä kuivaamassa. Bataattia, sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa.

Lopuksi pientä takapakkia meikkiasioissa. Sain tyttäreltäni joululahjaksi ripsivärin, jota olen säästellyt erikoistilaisuuksiin. Jotenkin ripsarin laittaminen jäi juhlien jälkeen päälle ja kuin varkain huomasin laittavani sitä päivittäin ja nyt se on loppu. Ja  kauheinta kaikesta on, että ripsivärin käytön lopettamainen oli yhtä ikävää tänä aamuna kuin se oli projektin alussa. Koko päivän olen miettinyt mihin ja kenen kanssa voisin vaihtaa uuteen sellaiseen. Tuntui todella valjulta näyttää tänään minulta itseltäni :D Voi blaah.

-Heidi