PÄIVÄ 226

Edelliseen postaukseen tuli kysymys siitä, milloin on ollut vaikeaa olla ostamatta?  

Mietin asiaa ja mielitekoja toki löytyy niin paljon. Olen odottanut miestäni vaatekaupassa ja hipelöinyt vaaleanpunaista anorakkia. En oikeastaan pidä vaaleanpunaisesta ja minulla on anorakki. Mutta se oli niin uusi, kuin karkki. Jotenkin tunsin syvästi, että olen aina halunut sellaisen. Takista oli vaikea päästää irti, kun lähdimme kaupasta. Olin ollut n. 2kk ostamatta mitään ja aloin ensimmäistä kertaa kyllästyä vaatteisiin. Olen kuolannut kirppiksillä ihme kuppeja ja kippoja, haistellut urheilukaupoissa uusia juoksuvaatteita ja kadehtinut ohikiitäviä pyöriä. Olen ihaillut ihmisten taidokkaita meikkejä ja ihania koruja.


Halu ostaa uutta tulee silloin, kun astelee näillä lempparijuoksukengillä jonkun seurana kenkäkaupaan tai urheiluliikkeeseen. Kaikki on niin puhdasta, kirkasta ja uutta. Silloin unohdan, että  minulla on kotona vielä muutamat juoksukengät ja käytän näitä vain siksi, että ne ovat lempprit. Silloin muistan vain, että tarvitsen ehdottamasti jotain uutta ja heti!


Ostamatta jättäminen on ollut kuitenkin helppoa. Heti kun astun kaupasta ulos, järkeni alkaa juosta normaalisti. Huomaan astuvani kaupassa kuluttajille asetettuihin ansoihin kuin pässi narussa. Musiikki, valot, esillepano, pintakäsitellyt uudet ja rypyttömät kankaat, kauniit pakkaukset, mainoskuvat ja tarjoukset. Joskus pystyn järkeilemään jo kaupassa ja toisinaan mieliteko on sitkeässä. Mietinkin mistä johtuu, että tunnen tarvitsevani jotain tavaraa niin paljon, vaikka se on vain aivojeni tuottama valhe?




Tässä on syy! Harmaa ja kaukana mainoskuvista oleva arki. Kun tulet kotiin jäätävän raskaan työpäivän jälkeen ja keittiösi odottaa sinua tämän näköisenä. Ehkä päälle on ollut vielä vähän kismaa miehen tai lapsien kanssa. Tätä ah niin upeaa näkyä ei sisustuslehtien sivuilla näe. Ehkä uudet verhot saisivat kodistani viihtyisämmän?


Suurimmat mielitekojen hetket ovat tulleet silloin, kun arki on vähän alavireistä. Tai on ollut jotenkin poikkeuksellisen tylsä vaihe elämässä. Koti on niin ankea, joten se ehdottamasi tarvitsee jotain kivaa ja nättiä ollekseen niin puhdas ja raikas, kuin lehtien sivuilla ja kalustekaupoissa. Ikean kuvaston kodit ja perheet näyttävät onnellisilta. Siellä ei varmasti ole tiskivuorta ja pöydälle unohtuneita eväitä. Ainakaan kierrätyspurkkejä ja -tölkkejä ei ole näkyvissä, jos ostaisin toimivan säilytyskokonaisuuden. Lasten kanssa haasteita ja miehen kanssa vähän kädenvääntöä joka pikku asiasta? Kyllä oikeasti tuntee kaipaavansa jotain kivaa itselle. Ehkä joku kiva tuote, kuppi tai juoksutrikoot. Olen varmasti ansainnut ne kiukuttelemalla perheelleni. Aivan varmasti :D



Tylsänä hetkenä selaa postista tullutta näytelehteä. Jos lehteä selatessa tuntuu oma elämä jo valmiiksi tylsältä ja jumahtaneelta, niin lehti lyö puita pesään. Siellä ne kirmaa niityllä upeissa kengissä. Ehkä näillä kuvan kengillä juoksen kuin gaselli, enkä kuten vanha koira vanhoilla tossuilla.


Ostohimon iskiessä olenkin alkanut miettimään, että mihin vaivaan haluan ostaa jotain. Onko minulla tylsää? Ja miksi tuntuu siltä? Jos kaipaan kotiin jotain uutta, niin tiedän, että on aika siivota kunnolla. Jos suursiivouksenkin jälkeen tuntuu siltä, että jotain puuttuu, niin sitten voin miettiä asiaa uudestaan. Koskaan ei tunnu. Väsyneenä kaipaa jotain helppoa ratkaisua ja nopeaa piristystä ja sitähän ostamalla saa. 

Nyt olen alkanut ihmoitsemaan ihan oikeasti säilytyskokonaisuutta kierrättämiseen. Taitaa siis olla aika ottaa itseään niskasta kiinni ja viedä useammin pahvit, muovit ja paperit ulos talosta :D Tiivistettynä olen siis huomannut, että kuin tekee mieli ostaa jotain, on ongelma oikeasti jossain oman elämän osa-alueessa  ja se pitäisi hoitaa ensin. Ja se vasta onkin haastavaa ja tylsää :D Mutta sellaista elämä on. Kaunis kaikissa harmaan sävyissä.

-Heidi

Kommentit

  1. Niiiiiin hyvä postaus :) tunnistan itsessäni kans sen että sortuu helpommin ostamaan tarpeetonta kun elämässä jokin on vähän alavireistä tai tylsää. Jo yksittäinen hetki tai päivä riittää tuomaan tunteen että olisi kiva ostaa jotain, kamalaa!

    Ostosten listaus on todella hyvä konkretisoimaan kuinka paljon rahaa menee "turhaan" ja se puolestaan motivoi olemaan ostamatta - niin kai luulisi? Tai jos vaikka jonkin tavaran sijaan huonona hetkenä ostaisikin pienen suklaan tms. herkun, joka tyydyttäisi tarpeen? Ideoita vaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että tunnistit itsesi myös ja en ole ainoa. Ja kiitos kommentistasi <3 Toi laskeminen todellakin kannattaa. (Mua jotenkin järkyttää aina päivittäisen takeaway- kahvin vuosikustannukset: 2e:sta tulee 730e.) Mutta tosiaan ostohimoissa kannattaa suunnata ajatukset muuhun. Palkita itsensä juurikin vaikka herkulla. Tai kävelylenkillä tai mennä sohvannurkkaa ja päästää alakulo valloilleen. Ja antaa itselle anteeksi satunnaiset heräteostoksetkin, onhan ne aikamoiset markkinointikoneistot ja mielikuvatehtaat, joita vastaan yksilön pitää (varsinkin alavireessä) järkeillä :D

      Poista
  2. Todella hyvä postaus ja tunnistan itseni! :) Olen analysoinut, että omalla kohdalla myös muutoksen tarve on suuri syy shoppailuilleni. Siksi "huijaan" omia aivojani parilla konstilla.

    Esimerkiksi vaatteita olen jaotellut 4 eri osioon vuodenajan mukaan (kesä, syksy, talvi, kevät). Vaatteet tuntuu aina "uusilta" kun ne ottaa pidemmän ajan jälkeen esille :D Jos tämä ei riitä, teen uuden kampauksen tai ihan vaan jakauksen/meikin/asuyhdistelmän, jolla saan vaihtelevuutta. Jos kaipaan tästä huolimatta vielä jotain "uutta" lainaan siskoni tai kavereideni vaatteita. Parhautta on samankokoinen ystäväpiiri, jolloin vaatteiden lainaus on helppoa! En oikeastaan osta nykyään vaatteita kun tämä systeemi toiminut jo useamman vuoden. Mulla myös hajoaa vaatteet tosi harvoin kun olen neuroottinen vaatteiden hoito-ohjeiden suhteen ja annan vaatteiden myös "levätä", esim kengillä tämä on tärkeää. Vaatteeni kestää n. 10 vuotta kevyesti tällä metodilla sukkia, alushousuja ja urheiluhousuja lukuunottanattta (ne onnistun aina hajottamaan) :D ja kengät vaihdan n. 5vuoden välein askelvirhe syistä.

    Kodinsisustus on itselleni myös kausiluonteista, joten olen kerännyt itselleni kirppikseltä, ulkomailta ja kaupoista"sisustuslaatikon", josta vaihtelen mieleni mukaan tuikkukippoja, koriste-esineitä ja tekstiilejä jne. En raaskisi marssia kauppaan ja ostaa aina "uutta sisustusta". Sama kun vaatteissakin, niin uuden fiiliksen saa luotua tosi pienillä jutuilla. Mulla on aika mukautuva peruspohja, jossa vaihtelen lähinnä kukkia, kasveja, tyynyliinoja jne. Mattoja tai edes verhoja en jaksaisi vaihtaa. Mulla on nyt olleet samat 2 mattoa 15-vuotiaasta 25-vuotiaaksi, ja hyvin toimii edelleen ja sopii kaiken kanssa :) Verhotkin taitaa olla jo 5-vuotta vanhat.Teen myös paljon sisustusjuttuja kierrätysmateriaaleista. Nyt projektina palapelitaulu olkkarin seinälle. Sittten sen jälkeen valokuvaseinä makkariin :) Joskus pyörittelen huonekalut kokonaan uuteen järjestykseen ja tila on kuin uusi!

    Elikkä näillä keinoilla olen saanut huijattua omia aivojani kun tekee mieli uutta tyylin tai kodinsuhteen :D Ruoka onkin sitten helpompi vaihdeltava, samoin kun aineettomat harrastukset! - Halina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja ideoita oman mielen huijaamiseksi :D Itsellänikin on ihan uudistunut fiilis, kun sain talvikengät pois ja voin kipsutella kesäisillä kengillä. Ne todellakin tuntuu uusilta.
      Vaatii paljon suunnittelua ja sitoutumista, että jaksaa etukäteen valmistella itselleen vaihdettavaa, jonka ottaa esiin tylsistymisen hetkellä. Ja se onnistuukin hyvin innostuneessa ja motivoituneessa mielentilassa ja aika tasaisessa elämänvaiheessa. Heti kun elämänvene pikkuisen keikkuu, niin se on jo vähän vaikeampaa :D
      Ja ehkäpä näiden viestien mukana minuun tarttuu jotain hysteerista oikein pesemisen intoa, sillä se on minun inhokki puuhaa ja olen asenteella ihan sama, kunhan tulee puhdasta. Tosin joudunkin pesemään näin isossa perheessa kaksi koneellista päivässä (arg!!).

      Aurinkoista loppuviikkoa sulle. Nyt ei ole ostohimoja, kun ilmatkin on taas ihanat ja aurinko. Ihmeellistä miten sääkin vaikuttaa tähänkin asiaan :D

      Poista
  3. Moikka!

    Todella mielenkiintoinen sun blogi ja matka :) Nyt viikon aikana luin jokaisen postauksen läpi (hehe..) ja hattua nostan! Ihana lukee ajatuksia kuluttamisesta ja luovista ongelmanratkaisuista.

    Itse muiden (kuten sinun) inspiroimana aloitin kanssa haasteen ja nyt menossa päivä 4. Aluksi iski pakokauhu - mun on pitänyt ostaa kuivausrumpu ja sitä ja tätä ja tota! Nyt en voi. Jo ensimmäisen viikon aikana on joutunut omia kulutustottumuksia miettimään. Hyvä niin. Ensiksi tuntuu että kyllä mä tän hoidan kunnialla kotiin ja toisaalta taas tulee fiilis, että en todellakaan :D

    Jään seuraamaan miten sun haasteen loppu menee. :)

    Aurinkoista kesän alkua!

    - Roosa

    Oma blogini: https://roosablom.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi on pitkä ja toisiaalta hyvin lyhyt aika. Siihen mahtuu innostusta, tylsistymistä, kiirettä, arkea ja ostohimojakin. Itsellä projekti kääntynyt loppusuoralla (pitkälle sellaiselle) ja siitä suoraan seuraavaan vuoteen (ainakin tänään tuntuu siltä, huomisesta en tiedä). Kiva lukea myös sinun matkaasi. Onnea projektillesi :) -Heidi

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit