PÄIVÄ 216

Olen viikon aikana miettinyt monia vaihtoehtoja miten asioista saisi käytännöllisempiä kiireisen arjen keskellä. Mitään uutta ratkaisua en keksinyt, kunhan pyörittelen samoja kysymyksiä :D Miten mikäkin arjen pulma olisi helpommin toteutettavissa ekologisemmin, kun on jo valmiiksi vähän pihalla missä mennään ja miten päästään iltaan asti. (Mitään ratkaisuja ei siis ole tässä  postauksessa tulossa, avausteksti, joka ei johda mihinkään. Ihan niin kuin arki itse).

Tällainen peruspaketti pitäisi piilottaa vähän joka paikkaan. Autoon, treenikassiin, pyörälaukkuun ja käsilaukkuun. Ei ainakaan unohtuisi. Pussit saisi tungettua mukin sisään ja vie vähän tilaa.

Miten sitä saisi itsensä heti kauppakasit purettua laittamaan ne samat kassit niin, että ne ovat varmasti mukana taas seuraavalla kerralla, joka voi olla heti minuutin kuluttua tai vasta viikon päästä. Itseäni aikakin ärsyttää paljon, ettei ole mukana omaa mukia tai kassia. Miten ärsyttävää se onkaan, että joutuu ostamaan kassin :D Perkules.

Pyyhe oli keskeltä rispaanunut. En raaskinut heittää pois, joten tein kaksi käsipyyhettä ehjistä kohdista. Joku tässä perheessä jo sanoikin, että pyyhkeet vaan talossa pienenee ja vuoden lopussa meillä on vaan käsipyyhkeitä ja rättejä :D

Tällä viikolla onnistuin laatimassani ruokalistassa ja ruokiin meni noille muutamalle päivällä vain 5e ja sain hyvin käytettyä jo olemassa olevia elintarvikkeita pois kaapeista. Mutta sitten piru lähti merrasta. Lasten toiveruoka oli tietenkin mäkkäriruoka. Söin itsekin MCvegan -aterian (vähän laimea burgeri). Onneksi ensimmäisen kerran yhden aterian roskat pysäyttivät myös lapset, jotka ihan itse alkoivat tutkia roskan määrää ja sitä, ettei roskia lajitella.  Lasten lähdettyä toiseen kotiinsa, kulutin Itämerta risteillen ja ylensyöden (ja juoden). Mutta kyllä se on niin, että kun kerran on saanut palon elää ekologisemmin ja vaikka välillä on pakko tehdä muutakin kuin kotona ommella kestokasseja, niin kyllä se ajatus siellä paheksuu kaikkea sitä ylikulutusta ja järjettömyyttä, vaikka drinksu kädessä siellä ihmisten mukana naureskellen kulkeekin :D

Pienen palautumispäivän viimeinen tuho. Yksittäispakautut karkit.

Mitään en ole ostanut, mutta omalta osaltani olen kuluttanut monen kuukauden luonnonvarani. Ja ehkä ensi viikonloppuun mennessä toivun siitä, miten ihmiset kuluttavat, syövät ja juovat. Olihan se taas silmiä avaavaa poistua kulplasta, mutta kuinka ihanaa on palata sinne takaisin? Parasta.

-Heidi