PÄIVÄ 192

Tästä tuli vihdoin se päivä, että pääsin nauttiamaan ulkoilmasta ja keväästä. Ja laittamaan uuden neuleen päälle. Vähän jo katsoin kateellisena kaikkia lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä. Kohta minäkin pääsen taas urheilemaan ja nauttimaan. Pitää malttaa ottaa rauhassa, ettei tule takapakkia.

Vielä yksi kuva paidasta. Olen niin ylpeä elämäni ensimmäisestä neulomastani paidasta, että olisin voinut pysäyttää jokaisen keväästä nauttavta ulkoilijan Töölönlahdella ja pakottaa kehumaan paitaa. Onneksi oli sen verran viileä tuuli,että piti  pitää takki päällä ja kaikki saivat nauttia rauhassa keväästä ilman neuloosin sokaisemaa sekopoltsia.

Kävimme jäähalilla kirpputorilla ja sairastelun aikainen ostoshimo katosi välittömästi. Tavaraa oli niin paljon ja tunsin keveyttä, etten tarvitse mitään. Olen monesti miettinyt, että kirppiksillä näkee hyvin miten paljon kaikkea ihmeellistä, turhaa, tarpeellista, pientä ja suurta rojua ihmisillä on. Kukaan tuskin myy yhdelläkertaa kuin murto-osan omistamastaan tavarasta ja silti pöydät notkuvat tarjonnan paljoudesta. Tykkään silti kierrellä ja katsella kauniita tavaroita ja ihmisiä. Jokin kiva tunnelma kirppiksillä on. Mitenköhän saisin itsekin varattua pöydän? Se on ollut suunnitelmissa jo kuukausia.

Onko mitään ihanampaa, kuin aurinko ja lasiastiat? No aurinko ja lasi, jossa on vettä. Ihanan rauhallinen ja tunnelmallinen kahvila Kaupungin museon Huvila-kahvila. Tosin mitään vegaanista kahviherkkua ei ollut tarjolla.  Kevään ensimmäinen terassi-ilma :)

Mä olen niin onnellinen, että olen taas ihmisten ilmoilla. Elämä on ihanaa :D

-Heidi