PÄIVÄ 162

Vapaapäivä. Mikä ihana tekosyy myllätä ja sotkea juuri siivottu koti. Parhaimman sotkun saa aikaiseksi, kun nousee aikaisin toisen lähtiessä töihin. Siinä ehtii puoleen päivään mennessä silputa kankaita, kokkailla, kirjoittaa blogia, laittaa alulle koko viikon odottaneen kotityön (pyykit käy tähän mainosti) ja huomata, että päivän ainoa sovittu tapaaminen onkin ihan kohta ja kaikki jää kesken. Varsinkin jälkien siivous :/

Lapsen kevyttoppatakki tossujen vuorikankaana. Irroitin myös vetoketjut ja muut mahdolliset hyötyosat talteen. Harmi, että käytin nämä materiaalit tähän harjoitustyöhön, sillä hyvä, jos nämä kestävät hajoamatta iltaan asti.

Kaikki lähti siitä, että aamukahvia juodessani varpaita paleli. Muistin nähneeni helpon ohjeen jossain. Seuraavaksi olinkin jo kaivanut kankaita esille ja leikasin. Helppo-ohje, yeah right! Ompele tuo ja nuo, käännä ja tee näin ja noin. Seuraavaksi ota se ja se ja ompele. En tajunnut puolenvälin jälkeen mitään, joten päätin tehdä oman mielen mukaan. Virhe :D Into ja taito, ne vaan ei kaikilla kohtaa.

Tossut jalassa siirryin suoraan seuraavaan sotkemispisteeseen. Otin kaapeista esille ne tuotteet, jotka olivat siellä pisimpään odottaneet vuoroaan. Punajuuripurkki, joka jostain syytä ei vaan ole päätynyt käyttöön (onko muilla kaapeissa tällaisia ikuisuus purkkeja ja tuotteita? Joskus on tehnyt mieli tai tarvinnut johonkin, mutta suunnitelmat muuttuivat tai kaikki ei mennyt.) Ja jääkaapista ne, jotka kohta itse kävelevät biojätteeseen, jos ei niille nyt tee jotain.

Useinhan reseptit katsoo netistä. Varsinkin jos ennen kauppaan menoa suunnittelee jotain ruokaa tai muuten vain selailee etsien mielitekoja. Muovittoman maaliskuun aikana raaka-aineet ovat rajalliset, varsinkin nyt, kun tyhjennän kaappejakin samalla. Tässä korvaamattomana apuna ovat lempikirjani, jotka ovat kirpparilta joskus muinoin matkaani lähteneet. Kannattaa muutenkin tutustua vanhoihin keittokirjoihin, joissa raaka-aineina käytetään paljon kotimaisia vihanneksia. Niitä voi sitten maustaa ja tuunata enemmän tähän päivään sopiviksi. 

Ingrid Stevn on oma suosikkini. Halpaa, terveellistä, hyvää ja jotenkin sellainen pioneeri-mummeli. 

Tein bataattiranskalaisia, punajuuri-porkkanapihvejä ja puolukka-kaaliraasteen. Kaikki vaativat pilkkomista ja raastamista ja punajuurihan muutenkin sotkee kaiken, joten keittiö oli varsinainen pommi, kun sain ruuan valmiiksi.

Muoviton maaliskuu etenee siis osaltani aika näppärästi. Perheeni ei kuitenkaan ole vähentänyt muovin kuluttamista, vaan  muovia virtaa kotiin tasaiseen tahtiin. Itse olen ostanut maaliskuun aikana muovia vain kahden kauramaidon sulkijan verran (ja nekin voi laittaa kartonkikeräykseen). Tekisi mieli kerätä omat muovit omaan roskikseen tai vaihtaa perhettä :D Vuoden äiti laittoi perheensä vaihtoon, jotta saisi mahdollisimman muovittoman maaliskuun. Kuten aikaisempaa juttuani kommentoitiinkin, niin totta se vain on, että mitä useampi ihminen taloudessa asuu sen vaikeampaa on tavara-, muovi- ja rahavirtoja hallita. Ehkä hyväksyn tämän, enkä tunge perhettäni kuukaudeksi kaappiin.

Muovittomiin vihanneksiin kuului myös paprika. Taidan laittaa ituja itämään sunnuntaina, kun tullaan kotiin. Salaatin korvikkeeksi. Vähän vihreää väriä annos kaipaa, mutta sitä on vaikea löytää muovittomana.

Ihan onnistunut ruoka. Puolukka-kaaliraasteesta tuli kouluruoka mieleen. Pihvit: kyllähän niitä söi, mutta olihan se vähän vaisu esitys. Kaapit tyhjeni, sain koottua kaupassa käymättä ihan kelpo aterian ja ruokahävikki pieneni, joten arvosana 8+.

Nyt lähden tapaamaan ystävääni. Anteeksi kauhea sotku kotona. Luovuus tuli ja meni. Siivoan kyllä illalla ja joskus perheeni saatte tulla siistiin kotiin myös vapaapäivänäni. Olette rakkaita.

-Heidi

Oikein asettelin ja väänsin jalkojani, että saisin edes jotenkin kivan kuva ja tossukat näyttäsi söpöiltä. Valhetta kaikki :D