PÄIVÄ 155

Tänään tuli taas puhetta projektistani. Tapaan viikoittain uusia ihmisiä  ja jossain välissä intoudun kertomaan asiasta. Elämäntavastani puhuessani peilaan kuulijaani. Joskus himmailen puheitani paljon (etten paasaa :D) ja joskus pääsen vaahtoamaan kunnolla. Nyt olen himmaillut hieman, sillä tuntuu, että ajatukseni ovat olleet kovin vieraita ja outoja. Hyvä niin, sitä helposti vajoaa omaan kuplaansa seuraamalla itseään kiinnostavia ryhmiä, artikeleita ja ihmisiä somessa, unohtaen kuinka erilailla me ihmiset tätä elämää ja maailmaa käsittelemme ja elämme. 



Nyt on alkanut muoviton maaliskuu, joten aika viedä viime kuun muovit kierrätykseen. Iso jätesäkillinen muovi kertyy :O Ja pelkästään elitarvikkeista. Tästä tulee oikeasti hyvin vaikea kuukausi, mutta jos voimme perheeni kanssa puolittaa tuon määrän, niin ansaitsemme mitalin-vähintään.

En ole käynyt kaupassa näinä muutama maaliskuun päivänä. En ole ehtinyt ja jaksanut. Lisäksi innostuin tyhjentämään ruokakaappeja. Tällä viikolla olen illalla laittanut kaapeista ikuisuustuotteita illalla kaurahiutaleiden kanssa likoamaan ja tehnyt niistä aamulla aamupalaa. Paljon on jauhoja,siemeniä ja papuja, joita ei vain ole tullut käytettyä. Yhdenlaista ruokahävikin vähentämistä tämäkin. Ja aikaan saan nin ihmeellisiä aamusmoothiemössöjä, ettei pelkoa, että joku pihistäisi aamupalani :D


Pikkuhiljaa kaappeja tyhjiksi ikuisuus tuotteista. Mannapuuroa, riisipuuroa ja lisää ihmesmoothieta tulossa siis lähiaikoina, sillä päivämäärät hengittävät jo niskaan.


Ostamattomuusprojektini etenee verkkaiseen tahtiin. Mitään ei puutu ja mitään en tarvitse. Koko ajan tunnun lipuvan kauemmaksi tarvitsemisesta ja auton lämpöpiuhaa lukunnottamatta mielitekoja ei esiinny. Päinvastoin tuntuu, että olen vapaa ja tyytyväinen.



Elämäni ensimmäinen villapaita tulossa. Kohta olen pukeutunut päästä varpaisiin ihmeellisen värisiin neuleisiin, kun en muita vaatteita saa valmistteua. Toivottavasti langat pian loppuu ja joudun taas harjoittelemaan ompelukoneen käyttöä.


Lankavarastoni vähenevät myös pikkuhiljaa. Sekin tuntuu mukavalta, että käyttää kaiken omistamansa loppuun ennen kuin miettii uusien hankkimista tai minun tapauksessa vaihtamista. Eipä tarvitse miettiä värityksiä ja sävyjä, kuin vaihtoehtoja on vähemmän. Varmaan juuri vaihtoehtojen vähyys tuntuu niin vapauttavalta. Kuinkahan paljon kulutamme aikaa puntaroiden erilaisten vaihtoehtojen ja mielitekojen välissä, kun ihan arkipäiväisiin pikkuasioihinkin on tarjolla satoja vaihtoehtoja? Kaikkihan me tiedämme tunteen ison kaupan karkkihyllyllä, kun loppujen lopuksi ei osaa valita tai kaikista niistä vaihtoehdoista ei löydä sitä sopivaa jota tekisi mieli. Ihmeellistä.

Hyvää alkavaa viikonloppua.
-Heidi

Kommentit

  1. Ihana villapaita on tulossa :) odotan kyllä innolla kuinka paljon pystytte vähentämään muovin määrää ja millä keinoilla. Tämä muoviton maaliskuu oli meillä töissäkin puheenaiheena. Täysi muovittomuus tuntui olevan mahdoton ajatus mutta vähentäminen todellakin (pakko) toteutettava.

    Kiire on minusta yksi tekijä, ettei ihmiset ehdi tekemään asioita ympäristöystävällisemmin. On helppo aina esimerkiksi napata kaupasta uusi muovikassi, kun vanha jäi kotiin jne. Pienistä kiireen puroista syntyy valtavirta.

    Mitä useampi henkilö ja ostostentekijä taloudessa on, sitä hankalammaksi yleensäkin jätteen ja kuluttamisen hallinnointi muodostuu. Itse olen pitänyt nyt alkuvuoden kirjaa vähäisistä ostoistani (muu kuin ruoka) ja se tosiaan selventää mihin raha menee. Ja kun huomaa että on pärjännyt minimaalisilla investoinneilla- se tunne vapauttaa, todella! Seuraavaksi ajattelin ottaa askeleen muovittomampaan kuluttamiseen investoimalla pariin hedelmäkestopussiin. Täytyy toivoa että sillä on myönteinen lumipallo-efekti ja vähentäminen saa jatkoa.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kiireen huomaan monessa asiassa. Melkein kaikki uudet asiat tarvitsevat aikaa paneutua ja totuttautua. Varsinkin tällaiset isot kuluttamiseen kohdistuvat muutokset. Villapaita valmistuu jäätävän hitaasti, jos aikaa neulomiseen on väsyneenä illalla vartista puoleen tuntiin ;) Pitää olla aika sitoutunut asiaan, että arjen kiireessä jaksaa vielä miettiä roskiaan :D Tai vähän höperö.

    Muovin vähentäminen elintarvikkeissa vaatii paljon enemmän mielikuvitusta ja työtä keittiössä. Kuinka kokata ilman jotain vain muoveissa myytävää tuotetta? Tai olla kuukausi ilman saalattia (en ole nähnyt muovitonta salaattia marketeissa)? Muistanko ottaa aina mukaan kauppaan hedelmäpusseja, kauppakasseja ja purkkeja?

    Voinhan lopputulos olla se, ettei muovin vähentäminen onnistu juuri ollenkaan. (Toivotaan, ettei asia ole niin).

    Kestopusseille iso plussa ja paljon tsemppiä niiden mukana kuljettamiseen (ja muistamiseen). Kyllä se lumipallo pyörii jokaisen askeleen myötä, vaikka hitaasti <3


    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit