PÄIVÄ 84

Joulu tuli ja joulu meni. Järkyttävä kulutuksen huipentuma, joka on kaikesta huolimatta vuoden paras juhla. Itselläni perinteet ja traditiot ovat muuttuneet vuosien varrella. Ensin lasten myötä joutui etsimään oman perheen tavan viettää joulua. Se on välillä taistelua oman tilan, omannäköisen joulun ja oman kulutustavan elossa pitämiseksi perinteiden sukulaisten ja mielikuvien keskellä. Omien tapojen löydyttyä ja sukulaisten ymmärrettyä, tuleekin uusia muutoksia ja taas on opeteltava uudenlainen tapa viettää joulua. Paljon nämä elämäni joulut ovat opettaneet, ottaneet ja antaneet. Kasvattaneet ihmisenäkin ja huomaa, että joulu on mielen juhla. Se voi olla hyvä niin monella tavalla.

Siihen minkälainen joulu nyt on kenellekin hyvä ja kuinka tiukassa ovat perinteet, ei ole mitään sanottavaa kenelläkään, mutta tavarasta, kuluttamisesta ja tavaraähkystä on :D Kuulostaa suuren saarnan alulta, mutta tulee vain muutama ajatus siitä, miten voi edes hieman vähentää kuluttamista.

Ihanasti lahja paketoitu mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja tämän voi vielä käyttää uudestaan. Paketointia kaikkein järkevimmillään <3

1. Tarvitseeko jokainen sukulainen, työkaveri, ystävä ja naapuri jokun tavaran, lahjakorin tai suklaan? Mieti miltä itsestä tuntuu saada kotiin tavara, jolla et tee mitään tai jonka nakkaat suoraan roskiin. Pitääkö todella näön vuoksi viedä jotain? Kuinka moni meistä tuskailee joulusuklaiden ja roinan kanssa? Kun loppiaisenakin ruokavalio koostuu joulusuklaista ja ennestääkin täydet kaapit pursuaa taas uusia kuppeja ja itselle sopimattomia voiteita. Eiköhän monelle meistä riitä pelkkä hyvän joulun toivotus ja vaikka muutama kaunis sana.

2. Avoin keskustelu joululahjoista ja toiveista. Jos joku sanoo, ettei tarvitse mitään, niin todennäköisesti hän ei tarvitse mitään. Monella aikuisella on jo kaikkea ja se mitä ei ole niin sen voi itse ostaa juuri sellaisen kuin haluaa. Totta kai jokainen meistä haluaa muistaa jotain läheistään lahjalla, mutta on hyvä kuunnella läheisen toiveita. Mitä paremmin tunnet ihmisen, sen helpompi on ostaa hänelle jotain mitä hän oikeasti tarvitsee ja haluaa. Ja sehän on lahjan idea.

3. Jos nyt suku ei vain halua luopua lahjaperinteistä, niin voisiko ehdottaa jotain uusia tapoja? Että kaikki ei osta kaikille vaan arvotaan jokaiselle yksi nimi ja ostetaan lahja vain hänelle. Näin jokainen (aikuinen)sukulainen saa jotain ja lisäjännitystä tuo se kuka ostaa kenellekin lahjan. Voisiko jokainen aikuinen lahjoittaa lahjarahan yhteiseen lahjaan,joka voisi olla yhteinen lomamatka, mökki kesällä, ravintolailta tai suvun yhteinen hyväntekeväisyyskohde?

4. Mieti mitä sinä todella tarvitset ja haluat. Jos et voi estää sukuasi ostamasta tavaraa, niin toivo rohkeasti oikeasti tarvitsemisiasi asioita.

Tyttäreni ystäväkin halusi ostaa minulla lahjan. Tässä kiteytyy kyllä koko joulun mielettömyys :D 

Tänä vuonna päättyi työsuhteeni vanhasta työpaikassa ja työkaverini olivat ostaneet herkkuja (ihanasti olivat etsineet vegaanisia herkkuja), joten ne riittivät joulun herkuiksi hyvin. Miehen kanssa sovimme, ettei lahjoja osteta, vaan teemme lahjarahoilla jotain kivaa lomaviikolla, kun lapset ovat isällään joulun vietossa. Äidiltäni sain hänen tekemät matot ja tyttäreltäni ripsivärin ja kaulakorun. Joulu tuntui silti joululta.

Ostamattomuusprojekti on alkanut opettamaan tavaran arvostamista. Olen hipelöinyt ripsiväriä monta kertaa ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta on ihanaa laittautua vähän ja toisaalta olen huomannut olevani ihan sama ihminen ilmankin ja pärjääväni oikein mainiosti. Tuntuu hyvälle, miten paljon iloa niin pieni tavara toi itselle.

Nyt on suklaat tuhottu ja pikkuhiljaa voisi repiä itsensä takaisin arkimoodille, vaikka loma vielä jatkuukin. Ihanaa joulun aikaa kaikille :D

-Heidi