PÄIVÄ 69

Joulu lähestyy. Jo projektin alussa päätin, että lapset eivät kuulu asiaan. Niinpä kiltisti nostin kahdelle lahjarahat kuoreen ja kolmannelle ostin pinon lätkäkamoja. Lahjat ovat kasassa. Mutta mitäpä muille? Aluksi haaveilin, kuinka surauttelen kaikille lahjaksi itse ompelemani pussukat, heijastimet tai pipot ja lopuille neulon lapaset tai sukat.

Mutta totuus on, että olen laiska. Kaiken ompeluaikani käytän täydellisen talvikypärämyssyn tavoittelemiseen tai hanskojen ompeluun. Ne ovat myös ainoat, joihin  minulla on kaavat, niihin riittää kankaaksi yksikin vanha vaate ja ne ovat ainoita asiat joita olen oppinut ompelemaan. Lähipiirissäni ei ole muita talvipyöräilijöitä tai -juoksijoita, joten kypärämyssyt tuskin ovat mikään hittituote. En vain jaksa tehdä mitään lahjoja. Tai jos inspiroidun ja yritän, niin saan aikaiseksi jälleen kasan silppua.

Mitä voisin antaa läheisilleni? Sitten kirkastui (pieni valon hetki sumussa, hurraa). Aion kirjoittaa osalle kirjeen ja osalle antaa lahjakortin. Lahjakorttien sisältö on toki mysteeri, koska turhaan laitan niihin mitään sellaista, että pesen ikkunasi, koska en todellakaan aio pestä. Mutta idea on syntynyt! Sitä on hyvä lähteä työstämään. Eli kukaan ei taida saada tänäkään vuonna mitään :D

Tähän minun aikani kuluu :D Ehkä lähetän tämän kaikille rakkaille viestinä aattoiltana. Olette mielessä, vaikka mitään ei ole paketissa.

  

-Heidi