PÄIVÄ 52

Ostamattomuuden saralla on ollut hiljaista, mikä on tietenkin hyvä asia. Sehän tarkoittaa, etten ole joutunut ostamaan mitään. Pikkuhiljaa ostamattomuus on kuitenkin  alkanut tuntumaan. Tuntuu, että tarvitsisin kaikkea, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta niin mainonta ja kauppojen ihanat tuotteet saavat minut tuntemaan. Mainoksia tulvii tietokoneella, Instagramissa, Facebookissa, puhelimessa, postiluukusta, sähköpostiin ja televisiosta ja ne kaikki sanovat, että tarvitsen jotain, edes ihan pientä, että elämäni olisi hitusen loistokkaampaa.

Tänään töissä minulle sanottiin,että näytän väsyneeltä.Asiaa hieman päiviteltyään, kyseinen henkilö huomasi, etten ollut meikannut. Ehkä muut eivät ole niin tottuneita meikittömyyteeni, kuten minä. Välillä en itse enää muista koko asiaa.

Aamulla töihin  juostessa oli kylmää, märkää ja liukasta. Ja niin kaunista.

Muutamia asioita toki tarvitsen pian. Pyörässäni on jotain mystistä rikki ja siihen tarvitaan jokin mystinen osa (huomanette, miten nyt ollaan mukavuusalueeni ulkopuolella, kuten autonkin kanssa). Mihin ihmeessä voin vaihtaa pyörän osan jollain pyöräfoorumilla? Omistanko mitään, jolla voisin saada haluamani?

Lisäksi juoksulenkkareihini pitäisi tuunata nastat jotenkin kiinni. Pitäisi siis saada nastat vaihdettua johonkin.  Uskon, ettei pyörän mystisiä osia ja juoksulenkkareiden nastoja pyöri pilvin pimein ihmisten nurkissa.

Nastojen ja mystisten osien lisäksi pitäisi miettiä millä suojata jalat ainaiselta loskalta. Minulla kuin on käytössä kevyet kesälenkkarit.

Tänään vietetään älä osta mitään -päivää. Tulisipa siitäkin yhtä raivokasta mainostaan, kuin tämän päivän Black Fridaysta. Mutta ei, sillä eihän siitä kukaan hyödy rahallisesti. Mutta osallistutaan me muutamat ainakin ja mainostetaan kovasti päivää :D

Marraskuun kiireen ja pimeyden keskeltä

-Heidi