PÄIVÄ 19

Ihana viikko takana. Muutaman syyslomapäivän ansiosta on ollut paljon aikaa olla perheen kanssa. Vain olla. Saamatta mitään aikaiseksi. Ja nauttia niistä ihmisitä, joita on elämäänsä saanut. Toisia tulee nähtyä ihan liian vähän, vaikka heidät nähdessään huomaa saavansa iloa ja hyvää mieltä. Toisia näkee niin usein, että melkein hukkaa arkeen sen miten upea lahja on, että he ovat siinä lähellä. 

Aikaa maata viltin alla ja neuloa ikuisuusprojektia. Langan pitäisi riittää tähän projektiin. Onneksi kyseessä on yleinen markettilanka, jota varmasti löytyy monelta ja voin vaihtamalla saada muutaman jämäkerän.

Mitään suurempaa ongelmaa ostamattomuuden suhteen ei ole ollut. Ehkä kaupungilla teatterissa käydessä saatoin tuntea itseni hieman nuhjuiseksi (ja se ei todellakaan (vielä) johtunut muutaman viikon kestäneestä ostolakosta, vaan siitä että koin oman tyylini hävinneen jonnekin käytännöllisyyden taakse), kun mietin miltä näytän vuoden lopussa, jos taitoni vaihtaa, tuunata ja ommella eivät kehity. Ja eiväthän ne kehity ajatuksen voimalla :D

Tämä rumuus oli herkullinen "Snickers"-koekakku viikonlopun tärkeille vieraille. Ohje kirjasta Ylin kyllin (oma suosikkini vegaanisista keittokirjoista). 

Odotellessa poikaa treeneistä kiertelimme jälleen isolla kirpputorilla. Isolla tarkoitan valtavaa urheiluhallia. Kun tietää jo, ettei osta mitään,niin kiertäminen kestään jonkun minuutin entisen tunnin sijasta. Sillä ajalla ehtii ihmetellä tavaran määrää ja toivoa, ettei näe mitään, mitä haluaisi. Olen pitkään etsinyt huhmarea. Mieheni oli löytänyt sellaisen ja ostanut sen kahdella eurolla minulle lahjaksi. Tuli hyvin kahtiajakoinen fiilis. Toisaalta ihanaa, että sain sen, toisaalta tunsin itseni huijariksi. Uskon, että sain sen lahjaksi juuri nyt, koska en voinut itse ostaa sitä. Lupasin vaihtaa lahjan niskahierontaan. En halua, että jokainen lahja tämän vuoden aikana tuottaa minulle huonoa omatuntoa, mutta en myöskään halua saada lahjaksi niitä tavaroita, jotka nyt jätän ostamatta tai joita tarvitsen. Tätä ongelmaa pitää pohdiskella ja ainakin lisätä uusi sarake blogiin, johon merkitsen lahjat, jotta tavaravirrat ja -määrät,pysyvät realistisina.

Siinä hän on. Ihanasti ajateltu lahja. Kiitos.

Näillä mietteillä uuteen päivään ja uuden Snickers-kakun tekoon. Tervetuloa ihanat vieraat! -Heidi