Tärkeimmät ekotekoni

Olenkohan koskaan listannut syitäni yrittää elää mahdollisimman ekologisesti? Tai listanut minulle tärkeimpiä ekologisen elämän perusjuttuja. Minkä koen tärkeimmäksi ekoteokseni ja miten se tuo hyvinvointia elämääni? Listan tekeminen on vaikeaa, sillä kaikki ekologiset elintavat tuovat elämääni hyvinvointa myös muissa muodoissa. Valmista listaa katsoessani kaikkien paikkaa voisi vaihtaa ja jokainen voisi vuorollaan olla ykkönen. Yritän olla kirjoittamatta romaania päästyäni vauhtiin, mutta pitkä teksti tulossa, varoitan jo etukäteen.

1. Hyötyliikunta

Fyysinen rasitus on todellakin ykkönen, koska sen moniuloitteiset lonkerot ulottuvat kaikkiin elämän osa-alueisiin. En lapsena ja nuorena ollut koskaan mikään urheilija, päinvastoin. Nuorena aikuisena ja  aina 26 ikävuoteen asti en liikkunut yhtään ja elämäntapani olivat suorastaan kaameat. Kävely bussipysäkille oli ihan tarpeeksi, usein jopa liikaa. Paino on heitellyt pyöreydestä hoikkuuteen ja aina valtaviin raskauskiloihin. Aloitin liikkumisen toisen lapseni syntymän jälkeen, jotta saisin omaa aikaa ja palautuisin 30kg raskauskilosta. Kävelyä tai jumppaa, kuulokkeilla tai kaverin kanssa, pyörällä kouluun. Aluksi se oli kauheaa (lievä ilmaus), mutta jotain palkitsevaa siinä oli heti alkuunsa. Tärkeimpänä koen edelleenkin aivojen ja mielen tuulettumisen. Mitä raskaampi rääkki, sen tyhjempi mieli. Oli mieli millaisessa myllerrykessä tahansa, niin liikkumisen jälkeen omat aivoituksensa kestää hitusen paremmin ja järkikin näyttäytyy omien tunteiden alta. Ja nukkuu hyvin. Välillä liiikun kuin sekopää ja välillä vähemmän. Tuosta ensimmäisestä lenkistäni (jolloin kävelin 5min ja hölkkäsin 1min kolmen kilometrin matkan ja en voinut istua ja kävellä neljään päivään ilman kipuja) olin pikkuhiljaa päässyt pisteeseen, että luovuin autosta. En keksi parempaa ekotekoa, kuin käyttää ihmislihasta liikkumiseen aina kuin mahdollista. Säästää rahaa ihan mielettömästi, kun luopuu autosta, parkkipaikasta ja bensoista, saa joka päivä liikuntaa, ilmainen terapia, sillä liikunta kirkastaa mielen, auttaa painon hallinnassa, saa viettää aikaa ulkona, ei saastuta siirtymillään luontoa jne.. Parasta liikkumisessa on, että siinä on kaikille haastetta. Juuri sopivasti sinulle, minulle ja kaikille. Ja voittajia ovat kaikki pienenkin muutoksen myötä.

Tänään on vähän tuhdimpaa ja ideologisempaa paatosta, joten olkoon kuvitus tuulesta temmattu ja tekstiin sopimaton (kuten aina). Ennen seuravaa satokautta pitää vanhat käyttää pois. Lipstikka, siankärsämö, persilja, tilli ja nokkonen päätyivät merisuolan kanssa yrttisuolaksi.

2. Ostamattomuus

Tämä on ollut iso muutos, jota aivoni ovat työstäneet pikku hiljaa vuosien ajan ennen toimeen ryhtymistä. Vaikka päätös ryhtyä toimeen syntyy usein sillä siunatulla hetkellä, niin ajatus on usein muhinut päässä pitkään. Ostamattomuus on ekologisesti järkevää. Kuluttaa loppuun jo olemassa oleva materiaali ja etsiä mielihyvää ja merkityksellisyyttä kuluttamisen ulkopuolelta. Kun ei osta, ei tarvitse kierrättää, huolehtia tavaroiden loppusijoittamisesta, ei tarvitse kaappitilaa tai lisäsäilytysratkaisuja, ei tarvitse siivota  ja järjestellä koko ajan. Ostoskeskuksissa pyöriminen loppuu, nettikauppojen selailu loppuu ja kuluttamisen ympärillä vietetty aika loppuu. Se aika voi tuntua aluksi tyhjiöltä, mutta pian sen täyttää uusilla asioilla. Lukemisella, ystävillä, hyötyliikunnalla tai millä tahansa, mikä ihmistä nyt sattuu kiinnostamaankaan. Säästää tietenkin rahaa, sehän on selvä.
Minimoimalla kuluttamisen vapauttaa itsensä pohtimasta ostamansa tavaran hiilijalanjälkeä, ekologisuutta ja eettisuuttä. Arvot alkavat muuttua ja näkee asiat hyvin erilaisessa valossa. Itselle ehkä suurin muutos on henkinen muutos ja liittyy omaan tyyliin ja habitukseen. Koska vaatteiden hankkiminen ja valmistaminen on niin pitkä prosessi, niin olen joutunut rohkeammin miettimään, että mikä on juuri minun makuuni oleva vaate. Mistä todella tykkään ja kuka olen. Välillä tietenkin harmittaa, etteivät ihmiset ole kokeneet samaa "valaistumista" ja näe kuluttamisen ekologisia vaikutuksia tai sen vaikutusta ihmisen elämään. Kaiken sen itsensä kehittämisen, rauhoittumisen, oman ajan, luovuuden, ekologisuuden ja säästeläisyyden sijaan he kulkevat kaupasta toiseen aina uuden tavaran perässä.  Olen iloinen, että olen hypännyt pois siitä ihmisvirrasta, sillä siellä minäkin olen kulkenut.

Ensin huuhdellaan pölyt pois ja heitetetään blenderiin. Merisuola oli porkkalan valmistamisesta jäänyttä suolaa, joka meinaa aina jäädä hyötykäyttämättä. Suolakin heitetään sekoittimeen. Koska kyseessä olivat kuivatut yrtit niin vettä mukaan ja massaksi.

3. Vegaanisuus

Tämä on tehnyt tuloaan kauan ennen kuin minulla oli resursseja sen toteuttamiseen. Toivon, että tässä blogissa ja näistä kirjoituksista näkyy se, miten pitkä matka monen asian toteuttaminen on ja miten kauan saattaa kestää, että jonkun asian voi toteuttaa siinä mittakaavassa kun haaveilee. Aina ensin on ajatus. Minun vegaaniajatus alkoi 90-luvun lopussa. Olin muutanut omaan kotiin ja ostanut itselleni vegaanin keittokirjan ainoaksi keittokirjaksi. Olihan se rahattoman sekaanin vaikea toteuttaa. Lisäksi vielä täydellinen kokemattomuus kokkailussa ja kotitalouden pyörittämisessäkin. Yritin, epäonnistuin ja kirja jäi minulle selailtavaksi. Olin lapsena kerran alkanut kasvissyöjäksi, mutta sekin oli kuukauden tai kahden kokeilu ala-asteella. Seuraavaksi aloin ajatella asiaa kun lapset olivat pieniä. Kokeilin kasvisruokia, epäonnistuin ja yritin uudelleen. Silti vegaanisuus ja  monen ruoan kokkaaminen tuntuivat liian monimutkaisilta ja työläiltä. Kolme pientä lasta ja työt, harrastukset ja rakoileva avioliitto. Muutettuani eron jälkeen lasten kanssa omilleni n.10v sitten muutos oli selkeä. Kasvisruoka tuli pääsääntöiseksi ruoaksi ja vegaani olen ollut n.6 vuotta. Vegaanisuus lähti terveysajattelusta, mutta on ehdottoman eettinen asia nykyisin ja terveys ei tässä asiassa juuri anna painoarvoa enää. Se on vain minusta oikein ja todella voimakas ekologinen ja eettinen arvo. Vaikka vasta kolmantena tässä listassa, niin arvona ykkönen.

Kuivaa ikuisuus kuivurissa tai miedossa uunissa. Tuoreyrtteihin ei tarvitse niin paljon nestettä, joten kuivuu nopeammin. Tässä meni todella kauan. Ihana tuoksu valtasi kodin. 

4.  Ruokahävikki

Jos vegaanisuudessa tärkeimmäksi koen kaiken elämän kunnioittamisen ja kärsimyksen minimoinnin, niin ruokahävikissä nousee ykköseksi ruoan kunnioittaminen. Kaikki se tehoviljelyn kuormitus, eläinten kärsimys, ihmisoikeuskysymykset ja luonnonmonimuotoisuuden katoaminen ja silti ruokaa päätyy roskiin. Se tuntuu uskomattomalta. Tässäkin hyvin mielen lisäksi säästyy rahaa ja oppii suunnitelmalliseksi. Kaikki nivoutuu yhteen ja hävikki kaikissa muodoissaan tuntuu pahalle. Mikä tahansa materiaali, jonka voisi kierrättää, uusiokäyttää tai ottaa talteen, on hävikkiä ja luonnonvarojen järjetöntä tuhlausta. Tämä aihe nostaa herkästi verenpainetta, joten määrään itselleni lääkkeeksi tunnin kävelyä. Jupisen varmaan yksinäni, että  mitä tuhlausta, mitä haaskuuta ja mitä järjettömyyttä. 

Muistoa kunnioittaakseni luen kolme aiheeseen liittyvää kirjaa. Väliin pitää lukea romanttista ja historiallista hömppää, että mieli pysyy virkeänä.

5. Blogi

Koska ekologisuudesta on vaikea puhua ilman että ihmiset kokevat minun paasaavan (johon saatan innostuessani syyllistyä, mutta yritän välttää), niin blogi on ollut minulle kanava puhua ja innostaa ekologisempaan elämään. Olen ajatellut, että jos yksikin havahtuuu omaan kuluttamiseen ja mielettömyyteen niin olen saavuttanut suuria. Ja jos joku vielä jaksaa muuttaa omia elämäntapojaan ja innostuu ekologisen elämän monista hyvistä puolista niin jes, jes, jes. Ja parasta blogissa on, että minulla on jokin väylä puhua asiasta ilman, että ihmiset kokevat minut oman mukavan elämänsä uhkana, megasyyllistäjänä tai tosi outona tyyppinä, vaikka itse näen itseni harhaisesti ilosanoman kertojana, jonka viesti on, että ihminen voi elää pienemmällä hiilijalanjäljellä hyvää elämää, jopa parempaa kuin ympäristöä paljon kuormittamalla.

Valmista yrttisuolaa kokkailuihin. Nyt kaapit ovat tyhjät. Vain yhteen nokkoslettusatsiin jäi kuivia nokkosia ja ensi viiikolla uskon meidän syövän jo tuoretta ruokaa.

Ehkä parhaaksi ekologisuudessa näen sen, että jokainen voi etsiä oman tapansa tehdä ja toteuttaa sitä. Ja nauttia matkasta eikä nähdä ekologisuutta luopumisena ja kurjuuttamisena. Kun aloittaa pienestä ja kypsyttelee mielessään erilaisia vaihtoehtoja, kuuntelee itseään ja ympäristöä, niin jossain vaiheessa jokin siirtyminen tapahtuu kuin itsestään. On oltava valmis luopumaan asioista saadakseen enemmän.

Eikä palkintona ole yhtään sen vähempää kuin monimuotoinen ja puhdas luonto ja kestävä elämäntapa, jolla hyvä ja arvokas elämä (niin ihmisen kuin kasvien ja kaikkien eliöiden) on ylipäätään mahdollinen. Sitä palkintoa kannattaa jo vähän havitellakin.

-Heidi


Ekopodin uusin jakso: Pävä 52