Ostettu tuote

Ostettu tuote. Ostin kaksi kerää lankaa. Ja postimerkkejä. Se tapahtui kuin varkain, sellainen automaattinen ja ajattelematon päähänpisto. Olihan minulla syykin olla kaupoilla, sillä veljeni neljävuotias tytär toivoi kovasti saavansa fanipostia. Olin kirjoittanut suurena fanina muutaman kortin ja postimerkit olivat loppuneet. Ostotoimintaa olisi tapahtunut siis joka tapauksessa, mutta se mitä tein tuli aivan jostain alitajunnan hämäristä. 

Pellavalangasta ommeltu kestopussi hedelmille ja muille irto-ostoksille.

Läheisessä ostoskeskuksessa oli halpakaupan loppuunmyynti, jonne eksyin halpojen herkkujen ja herkkulöytöjän toivossa, mikä sinänsä oli jo hieman hölmöä ja ajattelematonta, sillä olemme perheen kanssa herkkulakossa 30 päivän ajan ja kaikki veikkaavat minut todennäköiseksi lankeejaksi ja epäonnistujaksi. Olenhan hävinnyt kaikki herkutlakot, aina. Paitsi nyt olin päättänyt tulla maaliin muun perhen kanssa samaan aikaan ja jos en voi voittaa, niin en ainakaan aio hävitä.

Samasta langasta pussi saippualle. Saippua itse tehtyä ja ensimmäinen erässään, joka pääsee käyttöön. Jännää.

Ja alennuksessa oli lankaa. Halpaa, huonohkoa peruspaksuista sukkalankaa. Otin niitä kaksi mukaan, koska oli tarjous. ostin postimerkit ja lähetin idolille postia. Vasta pyöräillessä kotiin tajusin tehneeni ostoksen. Harmittiko? No ei, sillä olen ostanut niin vähän. Ainoa mikä harmitti oli, että minulla on lankaa, joten ostokseni oli täysin turha. Lisäksi olisin voinut ostaa jotain ihanaakin. Oikeasti ihanaa lankaa ja hemmotella itseäni. Eniten mieltä jäi kaivamaan se, miten vaistonvarainen ja automaattinen koko toimintakaavio oli ja sen laukaisi ainoastaan halpa hinta. Sellainen sekoitti koko paketin ja aiheutti oikosulun. Toisaalta en ostanut herkkuja ja olen edelleen kisassa mukana. Ja minulla on kaksi lankakerää. Sellaista. Huokaus.

Shoppailija kuvattu. Sama nainen hiidellyt kotiasussa kuukauden ja alkaa metsittymään pikkuhiljaa.

Ostetut tuotteet: Kasa postimerkkejä ja kaksi kerää huonoa lankaa. 

-Heidi

Olen kadonnut omaan maailmaani, jonka keskiössä on vain yksi asia. Palapeli. Joka vuosi eteeni isketään aina vain isompi ja enemmän aikaani vievä palapeli. Ehkä perheeni kaipaa aikaa ilman minun ideoitani, väijyvää silmää, joka keksii joutilaan näköisille uhreille kotitöitä ja sihahtelee ihmisiä hiljentämään puhelimia, pelejä ja musiikkia. Kun eteeni isketään palapeli, kaikki pysähtyy ja aistini sulkeutuvat. Näen vain seuraavan palan ja korvissani kuuluu pehmeä lukijan ääni, kun äänikirjan päähenkilöt syöksyvät seikkailuista toiseen. Onkohan minut haluttu hiljentää? Ja tämä on joku salajuoni, johon astuin innokkaasti ja vapaaehtoisesti ansaa. Ihan sama, tämän teen valmiiksi.