Pieniä palkintoja

Parasta elämässä ei olekaan ne asiat, jotka saavuttaa hetken mielijohteesta. Tai ne ilot, jotka voi tyydyttää sormia napasauttamalla. Päinvastoin. Usein herkkuhimossa syöty keksipaketti tuottaakin vähän negatiivisia ajatuksia jälkikäteen. Usein parasta ovat asiat, jotka veivät sinut mukavuusalueen ulkopuolelle ja joiden eteen jouduit näkemään vaivaa. Ehkä jopa pakottivat ottamaan pienen riskin, koska hyppäsit tuntemattomaan. Se tunne, kun keksit ratkaisun johonkin pulmaan, näet pitkällisen ponnistuksen tuloksen, huomaat riskin kannattaneen tai koet kesken juoksulenkin lentäväsi tuulen mukana. Ne sekunnit kattavat kaikki ne hetket, jolloin joudut repimään itseäsi eteenpäin tahdonvoimalla ja päämäärä hyvin kaukana edessä kiiluen.

Kun arjessa taistelet tiskien, ruoanlaiton, valvottujen öiden ja  harrastekuskausten kaoottisessa konsertissa ja se kaikki korvautuu halauksella.

Olkoon tämä meille kaikille kannustuksena, kun seuravana aamuna raahaudumme ylös sängystä syömään joko dieettieväitä, hoitamaan arkivelvollisuuksia, pyöräilemään sateessa tai keksimään ratkaisua puhki kuluneen takin hihan elvyttämiseksi. Palkinto voi näyttää pieneltä, mutta se on koko vaivan arvoinen. 

Ihanaa keskiviikkoa kaikille.

-Heidi

PS. Ja taas on kuukausi kulunut ja kuukauden somepäivä on huomenna. Sekin tuntuu ihan erilaiselta, kun se ei ole jokapäinen asia, vaan harvinaisuus.