Helmikuun yhteenveto

Niin se vain vierähti helmikuu käsistä huomaamatta ja huomenna alkaa maaliskuu. Tunnelmat ovat lähinnä hämmentyneitä. Kuinka pitkä helmikuu olikaan? Joku 6 päivää? Ja mitä tein helmikuussa? Tai viime viikolla? Tai eilen? Mutta kysykää nyt ihmeessä millainen pohjapiirros on vanhempieni mökkikunnan supermarketissa, niin kylläpä vain aivoni kaivavat tämän tiedon teille tuota pikaa. Mutta jos kysyt mitä söin eilen, niin tuijotan tyhjyyteen puolituntia saamatta kiinni langanpäästä edes etäisesti. Aivotoiminta on vain niin mielenkiintoista, outoa ja välillä turhauttavaa.

Mutta aiheeseen, helmikuun ekologiseen voimanponnistukseen (vähän suuren vanhanaikaisen urheilukisan tuntua tähän muuten niin arkiseen aiheeseen).

Ihana valo (joka paljastaa kaiken lian ja pölyn ikkunoissa ja pinnoilla). Kukat kurottelee ikuisen marraskuun jälkeen kohti valoa kuin janoinen saharalla raahautuu keitaalle. Viime hetkellä aurinko saapui takaisin.

Hyötyliikunta: Pyöräilyä 190km, kävelyä 57km ja juoksua yhden työmatkan verran 10km. Ja täytyy kyllä sanoa, että helmikuussa saa työmatkaliikunnassa todellakin nähdä valoisuuden lisääntyvän, mutta saa nähdä myös myrskyt, räntäsateet, pakkasen ja kuivuuden tuomat pöly-ja saastepilvet. Linnut laulaa keväästä, valosta ja elämästä (näin minä heitä tulkitsen, ties vaikka haukkuisivat ja uhkailisivat naapuripuun lintua törkysanoin).

Helmikuussa satoi räntää, satoi pakkaslunta, satoi vettä. Tuuli niin maan perhanasti. Paistoi aurinko. Oli pakkasta, oli plussaa. Näin peuroja, rusakkoja, kissoja kulkemassa kohti kotia tai uusia seikkailuita ja näin joutsenien palaavan. 

Ostamattomuus: Ostin käytetyn rinkan. Sellaisen kunnon eräjormarepun, jolla erotun miehestäni kuin kuu auringosta. Ehkä ensi kuussa saisimme järjestettyä jonkun pienen yöpymisen metsässä, jotta voin yhden yön varusteet laittaa hölskymään minun megarinkkaan. Ensi kesän vaellusuunnitelma alkaa hahmottumaan ja UKK-kansallispuiston kartta on kaivettu talviteloilta.

Hävikkikassista löytyi piimä. Siinähän sitä ihmeteltiin aikamme. Kukaan ei sitä halunnut juoda, joten Google laulamaan. Tuli tehtyä piimälimppuja pakkaseen. Nyt osaan senkin.

Ruokahävikki: Helmikuussa ostin 7 ruokahävikkikassia ResQ-palvelun kautta. Tämä tietenkin tarkoitti,sitä, että muut ruokaostokset määrittyivät pitkälti kassin sisällön mukaisesti, jotta hävikkikasisn siältö saatiin muutetuua aterioiksi ja tultua käyetyksi. Tässä kuussa ostin muutaman kerran hävikkipaistopistepussin ja se ei ole hyvä asia, vaikka se estääkin leivoksia ja pullia päätymästä roskiin. Sen sijaan ne päätyvät minun ja  perheeni suihin ja se ei ole yhtään hyvä. Maaliskuun haaste onkin jättää herkut muiden syötäviksi ja keskittyä taas tavalliseen ruokaan. Muuten kuukausi oli ruokahävikin kannalta erinomainen, taloudellisesti erittäin nuuka ja omaa kukkaroa hellivä. Parasta kuitenkin on jonkinlainen yllätyksellisyys ja haasteellisuus.

Valkoinen kissan pirulainen ei raapimapuuta käytä, vaan ihan julkeasti kynsii sohvaa mennen tullen. Yksi ilta aloin paikkaamaan sohvaa käsin tilkku kerrallaan. Hidas iltapuhde, kun yläkerrassa pojan pleikkapeli yltyy taas liian kovaääniseksi, niin kuulokkeisiin hyvää kuultavaa ja hommiin. Reunoihin tulee vielä näkyvä pykäpisto. 

Muuta: Olen puuhastellut omaa podcast-ohjelmaa tammi-helmikuun ajan ja kaikki muu on jäänyt vähän vähemmälle. Eilen sain piirrettyä housun kaavat, jotka ovat olleet minun to-do -listallani. Podcast-ohjelmassa aloitan ostamattomuusprojektini blogin alusta lähtien ja puhun niitä näitä sen päivän blogipostauksen ympäriltä. Tavoite on julkaista ensmmäiset jaksot ensi viikolla. Siis ihan kauheaa miten jännittävää ja ihanaa. Saan puhua yksinäni lempiaiheista loputtomasti. Laitan asiasta heti viestiä, kun ensimmäinen jakso on pihalla. 

Ja nyt kun helmikuu on hyvästelty, niin ta-daa rakkaat ihmiset, voimme suunnata katsemme kohti tulevaa (huomista) ja miettiä maaliskuun tavoitteita. Minusta tavoitteiden asettaminen on ihanaa, enkä koskaan ota niistä paineita. Ne ovat asioita, jotka haluaisin saada valmiiksi, mutta elämä laittaa hyvin usein omat mausteensa mukaan. Joskus ei saa mitään aikaiseksi ja joskus sitä hämmästyy itsekin kuinka pistää kaikki tavoitteet nippuun tuosta vain.

Maaliskuun tavoitteet ovat : Podcast-ohjelman julkaisu, kirjata kaikki ruokamenot ylös, jotta ne tulisivat näkyviksi teillekin, kuvata hävikkikassi ja tehdä siitä ruokalista ja suunnitelma. Ommella ne fuckin housut!!! Oikeasti, Heidi, tee se!

Kevättä kohti mennään, ou jee!

-Heidi

PS. Käy lukemassa 27.2 ilmestyneestä Kodin Kuvalehdestä minun haastattelu. Minun mies sanoi, ettei hänellä koskaan ole noin iloinen kodin hengetär odottamassa, päinvastoin keittiödemoni.