Ajatuksia paikkaustehtaalta

Silloin, kun kaappini pursusivat tavaraa ja vaatteita ja silloin, kun ajatusmaailmani oli toisenlainen, irronnut nappi tai pieni reikä vaatteessa tarkoittivat pois heittämistä. Joskus saattoi alitajunnan varjoisan lammen rannalla hiipiä ajatus, joka kuiski korjaamisen mahdollisuudesta, mutta se hukkui nopeasti lammen soisille vesille tai katosi metsän siimekseen. En osannut korjata, siihen ei ollut aikaa eikä siihen ollut tarvetta, sillä kaapissa ja kaupoissa oli tilalle halvalla ja nopeasti uutta.

Napit on irroitettu vanhasta takista ja lähtevät tänään neuletakin uudeksi nappiriviksi. 

Aikaa ei ollut, koska paljon tavaran omistaminen on aikaa vievää puuhaa. Vasta kun tavara vähenee, ymmärtää miten paljon aikaa se vie. Vaatekaappi, jossa tulvii kaupassa kerran niin houkuttelevina seireeneinä sinulle huudelleet vaatteet ryppyisinä mytyssä, pinottuna useaan kerrokseen ja piilosta leikkimässä. Missä onkaan se ihana neule, jota en ole nähnyt viikkoon, mutta jonka tiedän olevan kaapissa? Ei kun pyykissä? Vai oliko se eteisen kasassa? Paljon vaatteen ja tavaran omistajan arki on järjestelemistä, siivoamista, etsimistä, lajittelua ja uusien säilytysratkaisujen miettimistä. Se on taas uudelleen järjestelemistä, kadonneita ja unohtuneita lempitavaroita ja piiloistaan pois pyrkiviä vaatelaineita, jotka haluavat vallata kaikki tasot.

Joskus paikkaushommisa kehkeytyy vuori, jolle kiipeäminen tuntuu mahdottomalta. Sitten vihdoin saa potkittua itsensä liikkeelle ja huomaakin, että vuorelle vie aika nopea polku ja matka on mukava ja jopa nautinnollinen.

Siinä ei halua alkaa paikkaamaan sellaisen vaatteet pientä reikää, josta ei edes tiedä miksi se on ostettu tai että pitääkö koko vaatteesta. Ja työmatkalla voi kuitenkin ostaa nopeasti uuden. Ajatusmalli muuttuu, kun tavara vähenee. Omistamalla vain tarvitsemansa tai vain hieman extraa siihen päälle, niin jokainen vaate on käytössä ja sinällään arvokas. Neuletakki, josta puuttuu nappi, on korjattava, sillä neuletakille ei ole vaihtoehtoja. Kun sitten tarttuu neulaan ja lankaa, huomaakin, ettei napin korjaaminen olekaan suuri työ, kuten on kaikkina vuosina itselleen  uskotellut. Se on nopea, selkeä ja kaikkien opittavissa oleva taito. Se on myös nopeampaa kuin uuden ostaminen, kaapien jatkuva järjesteleminen ja uusien säilytysratkaisujen keksiminen. sitä ei vain huomannut, koska oli niin kiinni tavarassa ja sen tuomassa puuhastelussa.

Ja  farkut korjattuna.

Päivänä, jolloin halpaketjut pitävät huolen, että vaatteet ovat halvempia kuin ruoka, niin paikkaamisen viesti on muuttunut. Se ei ole merkki vähäisistä varoista vaan arvostuksesta. Minä arvostan tätä vaatetta ja haluan antaa sille lisää aikaa. Minä arvostan tätä planeettaa ja haluan antaa sille omalla toiminnallani mahdollisuuden elpyä. Minä arvostan tekemiäni tuotteita tai valitsemiani asioita ja haluan pitää niistä huolta. Minun tavaroillani on tarina. Voin kertoa, kuinka käyttämäni takki oli ystäväni äidin nuoruuden lempitakki tai katsoa villatakin nappiriviä ja miettiä kuinka monesta vaatteesta ne on pelastettu ja muistella kuinka harjoittelin paikkamaan hihaan ilmestynyttä kulumaa.

Miten kestävästi ommeltu ja miten hyvä kangasta. Tämä vanha takki tulee arkilaukuksi ja napit neuletakkiin.

On paljon ajatusmallista kiinni millaisia asioita se ruokkii ja millaisia se kaihtaa. Se varjoissa hiipivä kuiske lammen rannalla ei kadonnutkaan, vaan se kasvoi, vahvistui ja syrjäytti kulututtaja kuninkaan. Nyt vanha kuningas hiipii samaisen lammen soisilla rannoilla ja välillä se houkuttelee minua mukaansa kuiskimalla kaikesta ihanasta, joita kaupat on pullollaan. Se osaa houkutella ja kuvailee tuotteita kauniilla sanoilla. Kun kysyn siltä, että mihin me ne laitetaan, se vastaa että kaappiin, koriin, hyllyyn ja silloin tiedän, että ei, vanha kuningas on harhainen, enkä kuuntele sen houreita enempää.

-Heidi

Kalsaritkin pääsivät paikkauslistalle. Tuntuu mukavalle, että kaikki perheessä kysyvät aina ensin, että voiko jonkun asian paikata ja vasta sitten alkavat miettimään korvaavan tuotteen hankkimista. Harmi, että mustaa on niin vaikea kuvata kännykän kameralla, sillä paikkauksesta tuli hieno.