Vuosi 2: Elokuu 26

Miten pitää yllä motivaatiota, kun tuntuu ettei ole mitään annettavaa tai asialla ei ole mitään uutta annettavaa?

Tämä on kaikessa toiminnassa jossain vaiheessa eteen tupsahtava ongelma. Alkuinnostuksessa on niin helppo ryhtyä toimeen. Rakastumisen huuma, urheilussa nopea kunnon kohentuminen, säästäminen, ekoilu tai oikeastaan mikä tahansa joka vie ihmisen mukanaan. Mistä tahansa voi innostua ja mihin tahansa voi kyllästyä. Kuten ihmissuhteessa, ekoelämäkin muuttuu tasaiseksi, nähdyksi ja arkiseksi. Tämä nyt on vaan tätä.



Viikonlopun projekti. Käyttää kaapissa huonosti liikkuvaa ruokaa, nahistumisvaarassa olevaa juuresta ja outouksia, jota ostin koska oli alessa ja minuun iskevä tuote, vaikka ei ollut hajuakaan mitä sillä tekisin. 


Kuinka sitten ylläpitää innostusta ja motivaatiota? 

1. Ole itsellesi armollinen. Aina ei tarvitse. Aina ei jaksa. Aina ei kiinnosta. Se kuuluu elämään, se kuuluu kaikkiin asioihin joihin paneutuu ja joihin "hurahtaa". Yksi kaksi kaikki aiheeseen liittyvät dokumentit, kirjat, podcastit ja Youtube-videot on katsottu. Kyllästyminen ja arkipäiväistyminen ovat osa asiaa ja kertoo, että asiat on todella sisäistetty ja opittu.

2. Älä väännä väkisin. Tee vain se mikä tuntuu hyvältä. Löysää pipoa. Esimerkiksi innostuttuani juoksemiseen vahtasin sykemittaria, kilometrejä ja askeleita kuin riivattu. Juoksulenkki, joka ei syystä tai toisesta tallentunut sykemittariin, ei ollut oikea juoksulenkki, koska siitä ei jäänyt dokumenttia. Sitten kyllästyin ja opettelin nauttimaan liikunnasta ilman mittareita (ihan tolkuttoman vaikeaa). Halusin nauttia liikkumisen ilosta ilman minkäänlaista dokumentointia, määriä tai sykealueita. Liikunnan ilo palaili pikkuhiljaa ja mittarinkin kaivoin naftaliinista. 



Kvinoasta tein eväät tälle viikolle töihin, punajuuresta kasvispihvejä (tarttuivat pannuun) ja kookosjauhoista nätä kengänpohjan makuisia tylsimyksiä. Pakkaan nitä mukaan töihn lisäenergiaa antamaan. Huomenna aion pitkästä aikaa juosta työmatkat. Hurraa!!


3. Mieti miksi alun perin ryhdyit toimeen? Tuskin tavoitteenasi on ollut jatkuva kehittyminen, jatkuva hurmioituminen ja jumalaton innostus. Aloitit, koska halusit jotain pientä muutosta elämääsi, halusit toimia erilailla ja kokeilla erilaista elämäntapaa. Tuskin ensimmäisillä treffeillä ajattelit olevasi täysillä rakastunut koko elämäsi tai päätettyäsi elää ekologisemmin tuskin ajattelit haluavasi jatkuvasti olla parempi ja parempi. Sinä vain hurahdit, annoit innostuksen viedä kunnes kaikki arkipäiväistyi. Kirkasta alun ajatuksia. Miksi halusin elää ekologisemmin, missä rakastuin kumppaniin, miksi urheilu on niin ihanaa? Kun minulla tuli tähän ostamattomuusprojektiin tylsistyminen, annoin itseni tylsistyä ja hetken paikoillaan polkemisen jälkeen aloin miettiä, mikä sai minut innostumaan silloin aluksi. Halusin vähentää tavaraa kotoani, halusin pienentää hiilijalanjälkeäni, innostaa muita näkemään kuluttamisen mielettömyys ja hyödyntää luovuutta. Haluan niitä asoita edelleen. Niitä pitää vain välillä kirkastaa, kun ne katoavat helposti pölyn alle, kun arkipäiväinen suorittaminen iskee päälle.

4. Näe mitä olet saanut aikaan ja mitä jo teet. Oikeasti! Katso mitä kaikkea jo teet, mihin olet päässyt ja mihin olet tullut. Ole kiitollinen siitä ja arvosta sitä. Kehu itseäsi. Olet laihtunut jo kuusi kiloa, elät ekologisemmin kuin koskaan, olet edennyt uralla tai mikä ikinä se asia onkaan, joka on arkipäiväistynyt.

5. Ota kyllästyminen, arkipäiväistyminen ja paikoillaan polkeminen asiana joka vain kuuluu asiaan. Anna sille aikaa, keskity johonkin muuhun hetkeksi, päivitä toiveitasi ja kehu itseäsi. Pieni paikoillaan polkeminen tekee vain hyvää. On pakko pysähtyä ja miettiä mihin haluaa seuraavaksi kulkea, onko kulkemasi polku varmasti sinulle ja elämäntilanteesi sopiva? Joskus elämässä tapahtuu jotain yllättävää, joka vie voimavarasi ja et jaksa paneutua sinua oikeasti kiinnostavaa asiaan. Palaa asiaan, kun sinulla on jälleen voimia, innostusta ja halua.



Viikonlopun toinen projekti oli siivota kaapit, katsoa että kaikille purkelle oli kansi ja laittaa tarpeeton pois. Edistystä tapahtuu, tavara vähenee ja kaikelle löytyy paikkansa. 

Minulla kyllästyminen on selkeästi taittunut. Olen taputellut itseäni selkään, ihaillut tekemisiäni ja kirkastanut niitä ajatuksia, jotka olivat lähtölaukauksena kaikelle. Kyllä urheilen, koska rakastan sitä. Kyllä haluan elää ekologisesti ja pyrkiä osaltani vähentämään kuluttamisen juhlia turhuuden turuilla ja ennen kaikkea haluan tavaran vähenevän kotoani, Kyllä, haluan syödä vegaanisesti. Täältä tullaan uusi innostus. Ja kokemuksesta tiedän, että uuden innostuksen takana on uusi suvanto ja ehkäpä jopa seinä. 

-Heidi

Kommentit

  1. Hyvä kirjoitus taas! :) Itsellä ainakin on elämässä monta juttua päällekkäin, niin ei ehdi kyllästyä yhteen asiaan (olen helposti kyllästyvä henkilö). Ekologisuus ja halu suojella luontoa/eläimiä on kulkenut mukana pikkulapsesta asti. En silti ole elänyt elämääni mitenkään "ekohippinä", esim teini-iässä urheilu, biletys ja poikaystävät olivat iso juttu ja luonnonsuojelu pysyi taka-alalla haha :D Hain kuitenkin koko ajan kouluttautumaan aloille missä pääsen tekemään rakastamieni asioiden parissa työtä (yhteiskunta ja ympäristö) ja olen aina elänyt semi ekologisesti (soluasuminen, vihasin shoppailua, söin koulun hävikkiruokaa ja liikuin joka paikkaan kävellen/julkisilla, en matkustanut ulkomaille). Nyt aikuisena mieheni ja minun talouden hiilijalanjälki on 1900 ja olen tosi ylpeä siitä luvusta, sillä emme ole uhranneet sen eteen paljoa mitään. En siis mieti koko ajan että "olenpas nyt ekologinen" vaan elän normaalia kivaa arkea :) Me ei myöskään hankita lapsia, joten olen niin iloinen ettei siitä synny henkistä taakkaa (juuri luen koulussa miljoonatta tutkimusta lasten hankinnan päästöistä ja väestönkasvun ongelmista). Olen siis ylpeä nykytilanteesta ja voin olla ylpeä myös tulevaisuudesta sillä se ei vaaranna omia arvojani. En ikinä ryhdy mihinkään lakkoihin/projekteihin sen takia, että haluan että asiat ovat elämäntapa, eikä mikään suoritus. Syön lihaa kun haluan, matkustan kun haluan, ostan mitä haluan ja olen silti kestävällä tasolla kulutuksessa (1900). En tee mitään kohtuuttomasti ja siitä syntyy se balanssi, että pystyn elämään koko elämän kestävällä tasolla. Sehän se on tärkeintä. Jokainen voi valita mitä tekee kunhan hiilijalanjälki olisi korkeintaan 2000. Kun väestö kasvaa 2050 (9miljardia ihmistä), niin luku laskee ja on ehkä 1000 luokkaa(arvioitu). Silloin järkkäämme asiat miehen kanssa siten, että elämme sillä tasolla ja problem solved. Kumpa kaikki ihmiset konkreettisesti laskisivat lukunsa tietylle tasolle ja pohtisivat kaksi kertaa kannattaako niitä muksuja hankkia just nyt (tiedän vaikeaa). Parempi aika voisi olla siinä vaiheessa kun yhteiskunta on onnistunut laskemaan liikkumisen, rakentamisen/asumisen, terveydenhuollon jne. päästöjä. Mutta itseäni nämä aiheet eivät ole kyllästyttäneet 20 vuoteen, joten uskon motivaation säilyvän vielä seuraavatkin 20 vuotta haha :D Pikemminkin inspiroivaa olla alan tutkimuksessa ja uusissa ideoissa mukana!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit