Vuosi 2: Elokuu 13
Jotain ihmeellistä on tapahtunut. Ei, se ei todellakaan ole kasa ommeltuja alushousuja tai upea ekologinen keksintö, jolla elää helposti ekologista elämää. Ei, se on ihan mitätön pieni asia joka on kaihertanut minua pidemmän aikaa, koska tunsin sen kadonneen. Mutta tänään pyöräillessä tunsin sen. Se on onnistumisen-, vapauden- ja vaikuttamisen tunne.
 |
| Siinä se on. Kulkupeli töihin. Väline liikuntaan ja hyvään oloon. Ekologinen valinta. Mahdollisuus omaan aikaan. Tilaisuus nauttia vuodenajoista, säästä ja maisemista. Tiedän miten vaikeaa on lähteä, mutta se on vain se kotioven kynnys, jonka ylittäminen on vaikeaa. Sen yli kuin astuu, niin ollaan jo voiton puolella. |
Aurinko paistoi ja olin hyvällä tuulella polkiessani kotiin. Maisema oli kaunis, ilma ihanan loppukesän lämmin ja minä sain nauttia siitä aivan yksin. Minulla ei ollut kiire kotiin, eikä stressin tunnetta. Olin onnellinen. Mitä kaikkea sitä voikaan saada kun jostain luopuu. miten tärkeää onkaan elää itsensä näköistä elämää, miten onnekas olekaan, että saan nauttia niistä maisemista, saan liiikuntaa ja omaa aikaa miettiä omia.
Välillä tuntuu että maailma velloo negatiivisissä uutisissa. Maailma tuhoutuu, yksi ihminen ei voi tehdä mitään minkään eteen, ihmiset haukkuvat anonyymisti toisiaan milloin milläkin foorumilla jne. ja tänään pyöräillessä huomasin olevani siitä vapaa. Kolmen kuukauden somettomuus on tehnyt tehtävänsä. Olen vapaa suorittamisen pakosta ilmastoasioiden edessä, olen vapaa kilpailusta ja vertailusta. Olen vähentänyt iltapäivälehtien lukemista ja miltein lopettanut sen. Luen vain hyviä uutisia tai uutisia ja ohjelmia, joissa asioita käsitellään laajemmin. Ja löytänyt uskoni siihen, että omilla valinnoilla on väliä. Se tuntui ihmeelliseltä ja ihanan innostavalta. Olen kokoajan ollutkin oikealla suunnalla ja tehnyt valintoja koska ne tuntuvat itsestäni oikeilta.
 |
| Vaikka mitään näytettävää ei olenkaan, niin kokoajan puuhastelen jotain. Ei ole kiire saada valmiiksi, kun tekeminen itsessään on mukavaa. |
Siksi projekti ja ekologisempi elämäntapa ei ole ollut vaikeaa tai luopumista vaan saamista ja matkantekoa. Kaikki on loppupeleissä kiinni asenteesta ja siitä minkä kokee tärkeäksi.
Miten paljon kivoja yllätyksiä olenkaan saanut kokea matkan varrella. Saanut lahjoituksena lankoja, jotka ovat olleet jollekin turhia. Olen pyöritellyt niitä hankalia keriä ja se voittamisen ilo, kun keksin niille hyötykäyttöä. Kuinka hyvältä tuntuukaan kun jostain tarpeettomasta saa aikaseksi tarpeellisen. Olen opetellut ompelemaan, ihan nollasta. Olen saanut hyötyliikuntaa satojen kilometrien verran yrittäessäni olla ekologinen. Olen saanut nauttia säästä kuin säästä, upeista maisemista, kipeistä lihaksista ja uusista sivupoluista. Keksinyt luovia ratkaisuja vähentääkseni ruokahävikkiä. Säästänyt rahaa. Olen oppinut hyväksymään itseni ilman ehostusta ja hyväksymään itseni sellaisena kuin ilman mitään ylimäärästä olen. En olekaan tavarani tai vaatteeni vaan asenteeni ja luonteeni.
 |
| Yrttisuola purkissa, chili-öljy vieressä ja takana äitini tekemä kierrätys-hökötys. Tärkeitä kaikki kolme :D |
Somettomuus on antanut minulle aikaa lukea, olla ahkerampi kotona, tylsistyä ja vapauden kaikista muiden tekemisistä. En kadonnutkaan olemassaolon kartalta vaan löysin lisää itsestäni.
Sellaista onnentunnetta koin tänään pyöräillessäni hikisenä kipeillä jaloilla pitkin Vantaan pellon reunoja. Aurinko paistoi ja ötökkä lensi silmääni. Se oli mahtava hetki ajatella elämäänsä.
 |
| Sain yllärinä lankakeriä, jotka ovat juuri sellainen haaste, jonka ratkeaminen tuottaa ison ilon jonain päivänä. Kiitos lankojen antajalle. |
-Heidi
 |
| Tässä juhlitaan vegaanisilla letuilla todellista ihmettä. Poikani sai palkinnoksi luettuaan kaksi kirjaa (kaksi kirjaa ja tämä on ihme, kiitoksen kumarrus jokaiseen ilman suuntaan) lettuja ja purkin Nutellaa. Itse laitoin letuille mansikkahilloa (kiisseliä), jonka keitin kesällä. |
Tuo on varmasti se tunne, mitä niin moni tavoittelee ostolakolla ja ehkä jopa pettyy kun ei sitä saavuta. Uskon, että sitä ei pelkällä ostolakolla saa, vaan se on kokonaisuuden summa, siihen kuuluu somettomuus, rehellisyys itseään kohtaan, avoimuus ja paljon paljon kaikkea muuta ostamattomuuden lisäksi.
VastaaPoistaOma ostolakkoni päättyi pari viikkoa sitten. Tänään aloitin uuden. Tai en tiedä, voiko enää puhua lakkoilusta, se lienee elämäntapa. Kuitenkin koen turvalliseksi sanoa, että olen ostolakossa. Minulle se pitää sisällään paljon muutakin kuin vain ostamattomuuden, mutta se on jollakin tavalla yleisesti hyväksytty selitys, turvapanssari, erilaisia ihmettelyjä ja kysymyksiä kohtaan.
Toi on kyllä niin totta. Ettei kyse ole ostolakosta tai projektista vaan elämäntavasta ja siitä että haluaa elää sillä tavalla, jonka katsoo oikeaksi. Sitä on vaikea selittää, kun se on niin monikerroksinen kakku. Toi turvapanssari on hyvä sana, sillä sitähän se on, helpoksi pureskeltu sana laajalle elämäntavalle. Onnea uuteen ostolakkoon tai pitäisikö sanoa, että ihanaa, kun jatkoit elämåntapaasi.
PoistaJuuri näin! <3 Istuskellessani hyvinvointi ja onnellisuusluennoilla (osana sosiaali- ja yhteiskunta-alojen koulutusta), olen oppinut, että ihminen on useimmiten onnellisimmillaan toimiessaan omien arvojensa mukaan :) Itse voin allekirjoittaa tämän, vaikken asiaa ole ennen tajunnutkaan. Tehnyt vaan asioita, jotka on itselle tärkeitä ja ne ovat saaneet minut onnelliseksi. En ole koskaan antanut ulkopuolisten määritellä omaa onnellisuuttani, joten olen ottanut paljon harkittuja riskejä elämässä, ja aina se on kannattanut! Ekologisessa mielessä olen päässyt helpolla, sillä minulla ei ole ollut koskaan pakonomaista tarvetta omistaa materiaa (ellei nyt esim. Hammasharjaa lasketa xD) tai määritellä itseäni ulkonäön (esim. vaatteiden tai meikkien kautta). Olen onnellisimmillani kun en omista mitään tai en joudu ajattelemaan ulkonäköäni erityisesti. Olen niin onnellinen ettei minun tarvitse tehdä asioita kuten "monet muut". En halua lapsia, ihanaa kun ei tarvitse niitä hankkia. En halua ostaa perus omakotitaloa, haluan ostaa ennemmin vaikka hotelliosakkeen palveluineen tai ekotalon ulkomailta - jos ylipäätään haluan omistaa asunnon. Haluan tulevaisuudessa pelastaa merikilpikonnia vapaa-ajallani ja työskennellä ympäristön suojeluun liittyvän työn parissa mm. kehitysmaissa. Mieheni haluaa lähteä sota- ja katastrofialueille vastaamaan lääkehoidosta. Me ollaan jonkun mielestä varmaan hulluja, mutta ollaan ainakin laskelmoivia, koulutettuja ja suunnitelmallisia hulluja :D Arvostan ihmisiä, jotka laittavat itsensä ja ammattitaitonsa likoon joka päivä, että maailmasta tulisi parempi paikka. En itse kestäisi vaan istua kotona, katsoa netflixiä, somettaa, käydä kahviloissa ja puhua talosta/lapsista koko elämääni. Se ei tekisi omasta elämästäni onnellista ja merkityksellistä vaikka monelle se sitä on. En myöskään kestäisi itse itseäni, ellen laittaisi omaa osaamistani likoon. Ihanan vapauttavaa tuntea itsensä tällä tavoin, koska onnellisuusoppaissa ei varmaan käsketä ryntäämään kaikkein epämukavimpiin koloihin etsimään omaa kieroutunutta onnellisuuttaan :D
VastaaPoistaHienoa, että elät arvojesi mukaan ja olet löytänyt ne. Omien arvojen löytyminen niin on tänä päivänä hyvin vaikeaa, kun yhteiskunta, perhe ja some syöttää mielikuvaa miten pitäisi elää. Mutta onnellinen voi olla vain kun löytää ihan omannäköisen polun ja uskaltaa seurata sitä. Onnea sen toteuttamiseen ja nauti matkasta <3
Poista