Vuosi 2: Toukokuu 4

Mitä onkaan tapahtunut vaatekaapilleni puolitoista vuotta kestäneen ostolakkoni aikana?

Aivan projektin aluksi laskin vaatteeni, jotta lähtötilanne olisi selvillä. Löydät sen arkistojen uumenista ensimmäisten postausten joukosta. Linkkaisin sen muuten tähän, mutta jokin omissa vanhoissa kirjoituksissa on sellaista, etten halua kohdata niitä näin lauantai-aamuna. Se on kuin kasvokkain vanhan minän kanssa joutumista ja huomaa muuttuneensa. Välillä se on mukavaa ja tänään vain kiusallista. Vuosikin muuttaa ihmistä ja sen huomaa juuri lukemalla vanhoja kirjoituksia, päiväkirjoja tai viestejä. On vaikea saada kiinni siitä hetkestä ja niistä tunteista. On kuin tapaisi vanhan ystävän, joka on tuttu, mutta jota ei oikein enää tunne. Mutta se siitä, muuten jaarittelen aiheesta koko postauksen :D Lähtötilanne löytyy siis arkistoista.

Minä keskellä keskeneräistä portaikon maalausta ja sotkuja. Housut ompelin saaduista kankaista, neuletakki ja poolopusero opiskelukaverilta. Väsynyt naama vanhoja peruja :D

Tämän hetken vaatelista.

Takkeja 2 (kuoritakki ja talvitakki)

Tarve kevättakille, yritän ommella itse (tähän jokin ritarihymiö joka syöksyy lohikäärmeen kimppuun ja kauhuhymiö)

Housuja 4 (kahdet farkut saatu ystävältä ja kahdet housut itse ommeltuna)

Villapaita/neulepusero 2 (itse neulottu ja ystävältä saatu)

Neuletakki 4 (kaksi vanhaa perua, kaksi saatuna opiskelukaverilta)

Paitapuseroita 5 (kaksi opiskelukaverilta, yksi tuunattu poistovaatteista, yksi tuunattu miehen paidasta ja yksi vanhaa perua) Yksi tulossa jämäkankaista toisen opiskelijan tekemänä lähiaikoina <3

T-paidat ja hihattomat 6 (vanhaa perua ja yksi itse ommeltu)

Tunikat, mekot ja muut 7 (kolme vanhaa jäämistöä, yksi itse tehty ja muut muiden ylijäämää)

Epämääräisyyksien  kasa 4: Kotiverkkarit, huppari, poolopaita ja pojan vanha pitkähihainen, jossa kotona mieluusti laahustan

Äitini tekemä tarjoiluhökötys. Ihana. Upcycling tai tuunaus (joka on niin epäkelpo sana) on parhaimmillaan vanhojen tavaroiden tuomista käyttöön uudella tavalla. Pariton lautanen ja tarpeettomat kulhot ovat kunniapaikalla kesän juhlissa.

Kaikki vaatteeni mahtuvat pieneen Malm-lipastoon. Käyn aika usein vaatteeni läpi ja laitan nitä vieläkin pois. Varsinkin jos saan uusia vaatteita joltain, niin mietin tarkkaan mitä säilytän ja jos jätän käyttööni, niin laitan jotain muuta pois. Urheiluvaatteita en jaksanut laskea, koska siinä muutos ja vaihtuvuus on olematonta eli voidaan sanoa, että tilanne on sama kuin lähtötilanteessa. Hameita tarvitaan kesää kohti. Ehkäpä jaksaisin ommella sellaisen lähiaikoina.

Puuvillalankoja oli epämääräinen määrä ja pieniä keränloppuja. Virkkasin pieniä pitsiympyröitä ja koristelen niillä kesäksi kangaskassin. 

Sukkia ja alusvaatteita on, mutta selkeästi ne tarvitsisivat päivitystä ja uusia lajitovereita.

On ihanaa, että lähtötilanteen vaatepaljous on alkanut kutistua. Se ei ole ostamisen lopettamisen ansiota, vaan karsimisen ja kiertoon laittamisen. Ne vaatteet, jotka eivät eksy päällesi edes silloin, kun lopetat ostamisen, eivät vain yksinkertaisesti ole sinulle tarkoitettuja vaatteita. Eikä niitä ole mitään syytä säilöä ikuisesti. Aluksi naiivisti ajattelin voivani tuunata kaikista ylijäämävaatteista jotain käyttökelpoista. Yeah right! Istuisin lopun elämäni tässä tuolilla leikkaamassa matonkudetta ja miettimällä tillkkuideoita. Kaiken oman vaatejätteen uudelleen käyttö on mahdotonta, sillä vaatteiden laatu, materiaali, paksuus jne. vaihteevat niin suuresti. Niinpä keskityn käyttämään vain ne vaatteet, joissa kangas tai jokin muu ominaisuus ovat niin kivoja, että haluan tehdä niistä jotain uutta (tai keksin edes yhden ajatuksen poikasen, mitä siitä voisin ehkä joskus tehdä).

Herkkuperse taas vaudissa. Huokaus. Yritin kuitenkin olla terveellisempi. Ohje löytyi kirjasta Herkkuja ihan kaikille. Mustikoiden päällä cashew-pähkinää ja kaurakermaa. Kevyttä se ei ainakaan ollut, vaikka vähensin sokeria. Piirakka oli kaunis ja söin sen kokonaan yksikseni, koska siinä ei ollut trapeeksi sokeria mielyttääkseen jälkikasvuni makunystyröitä. Eli tee makea piirakka, joka uppoaa kaikille, jotta sinulle itsellesi jäävä osuus on kohtuullinen, mielellään jopa pieni :D

Vaatteiden väheneminen on ihanaa. Lisäksi hyvää tekee se, että joutuu kokeilemaan uudenlaisia vaatteita. Sain opiskelukaveriltani vaaleanpunaisen paitapuseron. Aluksi se tuntui vieraalta. Todella vieraalta. Mutta tarvitsin uusia vaatteeita ja kaipasinkin jo vähän jotain uutta kuljettuani (ainakin) ikuisuuden samoissa vaatteissa. Niinpä rohkeasti laitoin sen päälleni ja lähdin ovesta ulos. Tuntui uudistuneelta, erilaiselta ja samalla kivalta ja pelottavan oudolta. Miten usein jokin tietty pukeutumistyyli on vain tottumus ja suojakuori, josta on vaikea tehdä poikkeuksia. En olisi koskaan itse ostanut kyseistä paitaa itselleni, se ei ollut minunlaiseni. Ja sen päälle laittaminen oli hyppy tuntemattomaan. Mutta sain kuitenkin monta kehua sinä pävänä siitä kuinka paita sopi minulle hyvin (ja spontaaneja kehuja ei ihan hirveästi satele). Paidasta tuli uusi lempipaitani. Ehkä juuri tämä on ostamattomuuden parhaita puolia. Se pakottaa samanaikaisesti kestämään muuttumattomuutta ja pakottaa muuttumaan.

-Heidi

Hän on saapunut pitkän odotuksen jälkeen meidän taloyhtiöömme. Näin eksoottinen vieras on jo aiheuttanut väärin ymmärrystä ja joku syötti hänelle vhs-kasettejakokonaisen kokoelman verran. Onneksi saimme pelastettua potilaan kaivamalla kasetit pois vatsasta. Aion tarkkailla tämän tulokaan vointia säännöllisesti, ettei häntä vain viedä pois.