Vuosi 2: Toukokuu 28

Onko ostamatta jättäminen vaikeaa?

No niin. Tässäpä sitten yleinen kysymys, jonka kuulen usein. Tänään viimeksi. Onko se vaikeaa? Sehän riippuu siitä, minkä näkökulman valitsee tarkkailtavaksi. Jos miettii ostamista pelkästään tekona, niin kyllä on helppoa. Jätät vain tuotteen kauppaan, kirpputorille tai myyjäisiin ja kävelet ulos tyhjin käsin. Sama kuin laihdutuskuurilla jättää syömättä kakun, joka on ihanasti esillä jälkiruokapöydässä. Kaikki on helppoa yksinkertaisella ja pelkistetyllä tekemisen tasolla.

Estääkseni itseäni ajattelemasta maailmaa ja luontoa mahdollisina kuvia Instagramiin (tämä kuulostaa pimeältä kirjoitettuna, teenkö oikeasti niin), lainasin kasvion. Aion ottaa tämän metsäkävelylle mukaan tai ottaa muutamasta kasvista kuvan ja tunnistaa kasvit kotona.

Vaikeaksi (kaiken) ostamatta jättämisen tekee se, että yksinkertaiseen toimintoon liittyy tunteita, rutiineja, tapoja ja jopa rituaaleja. Tunneostamista, palkitsemista, ilahduttamista, lahjoja, uudistamista jne. Ostamiseen liittyy niin paljon enemmän kuin vain tarvittavan tuotteen hankkiminen. Enkä itseasiassa ole yhtään sitä vastaan, että jokin asia pitää ostaa tarpeeseen. Itsekin ostan tuotteen, jos sellaista tarvitsen enkä sitä pysty vaihtamalla, saamalla tai muuten hankkimaan.

Lisäksi yhteiskuntamme on hyvin kulutuskeskeinen. Ostamiseen liittyy statussymboliikkaa, mainontaa, houkutuksia, ajankäytöllisiä asioita ja joskus jotkut saattavat ihan sanoakin, että harrastavat shoppailua. Sinun halutaan ostavan ja paljon. On normista poikkeavaa olla ostamatta, joten siihen liittyy myös sosiaalista painetta.

Kannan pienessä bussissa neuletta mukanani kaikkialle, näin voin puhelimen sijasta käyttää aikana neulomiseen. Pienikin tauko saa ihmisen kaivamaan puhelimen taskustaan. 

Jos motivaatio on korkealla pienentää hiilijälänjälkeä, ostamatta jättäminen on helpompaa, jopa helppoa. Mielitekoja ja ratkeamisia saattaa tulla ja tuleekin. Mutta mitä siitä? Eihän ruokavalionkaan muuttaminen terveelliseksi kaadu repsahdukseen tai kahteen. Päinvastoin. Mutta jos motivaatiota ei ole, on ostamatta jättäminen pakkopullaa, kuten mikä muukin asia tahansa.

Siispä mitä vastata kevyesti heitettyyn kysymykseen onko vaikeaa jättää ostamatta? Ainakaan kysyjä ei halua yllä kirjoittamaani vastausta, vaan jotain yhden lauseen mittaista ja kevyttä kuultavaa. Aivan kuten ikuisuuden kaukainen tuttava, joka vuosien jälkeen ilmestyy viereesi bussissa ja kysyy mitä kuuluu. Silloin vastataan ihan hyvää. Niinpä vastasin tänään, että onhan se aika helppoa ja samalla vaikeaa. Kysyjä oli tyytyväinen, kohtelias kiinnostus asiaan sai helpon vastauksen.

Tein sen taas. Kissalapaset. Ihan oikeasti Heidi. Lopeta.

-Heidi

PS. Instagramin lopettaminen vaikuttaa jo elämääni. Olen oikeasti huolissani, että katoan maailmasta. Lisäksi metsäkävelyllä ajattelin, että jostain saisi hyvän IG-kuvan. En siis ihaillut luontoa sillä hetkellä itseäni varten vaan mietin sen mahdollisuuksia IG-kuvana. On hyvä, että pidän taukoa. Kotona taidan olla puolisona rasittava, koska vaadin enemmän huomiota ja viihdyttämistä, koska puhelimeni ei sitä anna enää samassa mittakaavassa :D Saan paljon aikaiseksi ja vaellan levottomana etsien jotain pientä ja helppoa kohdetta, johon suunnata somelle ennen anatamani huomio. Lisää piirteitä tekemään minusta yhä rasittavampaa kaveria.

Peukalot puuttuvat vielä. Laittaako silmiin väriä vaiko jättää laittamatta? Kas siinä on tulevaisuuden kissanaiselle pulmaa kerrakseen.