Vuosi 2: Toukokuu 14

Kevään paras lähiruokasesonki on täällä. Joka vuosi suunnittelen kerääväni ja säilöväni kaikenlaista, mutta joka vuosi asia jää vähintäänkin puoli tiehen. Kaikki valmistuu poimittavaksi samaan aikaan. Maut saattavat olla vieraita, kasvit vieraita ja reseptit vieraita. Parasta olisi valita yksi syötävä luonnonkasvi joka kevät ja tutustua siihen. Makustella, etsiä säilöntätapoja, reseptejä ja tehdä päätös pääseekö kyseinen kasvi jatkoon.



Saippuat lähdössä uudelle omistajalleen. Appelsiinit kuivasin kuivurissa ihan toista projektia varten, mutta ovat kauniita paketissakin koristeena.



Asiahan ei kuitenkaan mene näin hienosti. Sunnuntaina päätin lähteä keräämään nokkoset talteen. Nokkosen tunnistan, se on helppo kuivata talvea varten ja osaan käyttää sitä ruoanlaitossa. Ja siksi joka vuosi pysynkin mukavuuskasvissani. Ja vain siinä, vaikka kuinka haluaisin laajentaa kokeilujani. Olen jopa ladannut appin, jolla tunnistaa hyötykasveja.

Kuten aikaisemminkin tämä vuosi taitaa karata käsistä. Nokkosia ehdin kerätä vuoden tarpeeseen, mutta muu jäi :D Mutta olen edennyt asiassa. Olen paikallistanut ongelmani, joka estää minua laajentamasta hortoiluharrastustani.


En malttanut odottaa aurinkoista ilmaa. Näin josain ikkunakoristeita kuivatuista appelsiineistä. Aurinko paistoi ja ne näyttivät ihanilta. Niinpä tein itsekin. Laitan aurinkokuvan heti, kun ikkuna on pesty ja aurinko paistaa. Tuskin siis kovin pian :D

1) Pääkaupunkiseudulla on vaikeaa löytää puhdasta aluetta. Sellaista, joka ei olisi liian lähellä tietä. En edes tiedä mikä on oikeasti turvallinen etäisyys tiestä. Vai onko tämä vain korvieni välissä oleva ongelma? En tiedä.

2) Keräily vaatii aikaa kierrellä metsässä ja ojien varsilla. Varsinkin, jos ei ole omaa pihaa ja joutuu oikein lähtemään kauemmaksi eikä vain takapihalla. Minun kotioveltani alkaa metsä ja silti en saa raahattua itseäni sinne töiden jälkeen.

3) En halua kerätä turhaan vaan kerätä syötäväksi tai reseptiä varten. Niinpä tänä vuonna yritin etsiä voikukkia, jotka eivät olisi aivan tien varressa. Ja voikukkahan on nimenomaan piha-alueiden ja tienvarsien kukka. Metsässä (jonka koen puhtammaksi) niitä ei ole.

4) Uuden oppiminen on aikaa vievää. On aivan eri luokan puuhaa heittää tuttu kasvi ruoaksi tai kuivumaan, kuin kerätä ja tunnistaa uusia, miettiä kotona kuinka sitä pitää käsitellä, miten valmistaa ja jos onkin löytänyt reseptin, niin uusi resepti on aina uusi resepti.



Nokkoset kuivumassa. Kuvassa myös kuivatut appelsiinit ja kukkakaali, jonka kukinnosta teen salaatin ja varresta ja lehdistä keiton. Paljon ruokaa saa yhdestä isosta kukkakaalista, kun käyttää kaiken.



Olen kolmen vuoden ajan suunnitellut tekeväni voikukista "kukkahunajaa" eli kukkaissiirappia ja voikukannupuista haluaisin tehdä "kapsiksia". Molemmilla resepteillä saan aikaan tuotteen, joka säilyy koko talven. Tänä vuonna olen edennyt asiassa sen verran, että olen oikeaan aikaan keväästä kiertänyt etsien sopivaa voikukkasaalista. Toivon, että tänä keväänä ja kesänä vuonna löydän sopivan paikan ja ensi keväänä isken sinne täydellisen täsmäiskun. 



Ensi talven lämpöpeittoni kasvaa. Onneksi lanka loppui ja vin taas hetkeksi keskittyä elämiseen suorastaan maanisen virkkaamisen jälkeen. Hellou maailma, kiva nähdä pitkästä aikaa.


 Jos joku on samassa tilanteessa ja haluaisi keräillä luonnonkasveja, mutta ei tiedä miten aloittaa ja miten käyttää ja säilöä, niin tässä vinkkini nokkoseen.

1) Helppo tunnistaa. Se lapsuuden kauhujen kasvi. Polttaa, joten voit tarkistaa helposti. Kerää pieniä kasveja, joissa ehjät lehdet.

2) Nokkoset voi ryöpätä (käyttää nopeasti kiehuvassa vedessä), jolloin poltto-ominaisuus häviää. Minä kuivaan nokkoset suoraltaan. Onnistuu uunissa, laittamalla roikkumaan nipuissa tai kuivurilla. Ja sitten murkaan kuivat nokkoset lasipurkkiin.

3) Käyttö. Ruokalusikallinen kaikkiin ruokiin :D Kuivattu jauhe häviää ruokaan kuin ruokaan ja muistuttaa oreganoa tai muuta maustetta, joten lapsikaan ei voi saada draamakohtausta epämääräisestä aineksest lautasella. Sämpylätakinaan muutama lusikallinen ja nokkossämpylät ovat valmiit. Lettutaikinaan heität oman maun mukaan janokkosletut ovat valmiit. Kuivajauhetta laitan myös välillä aamusmoothieihin.

4) Nokkosia on niin helppo kerätä, että nopeasti saat koko talven tarpeet kerätty ja kuivattua. Muista myös käyttää kuivatut yrttisi. 

Tänä kesänä kiertelen metsiä tunnistaen kasveja ja etsien hyviä apajia. Ja saa laittaa hyviä säilöntäideoita ja ohjeita ja vinkkejä luonnonkasveille.

-Heidi

Päätelty, yhdistetty ja tykkään. Tosin se on vielä pieni. Onneksi nämäkin langat on käytetty loppuun. Projekti jatkuu, kun joskus lankavarstoni täyttyvät.


Kommentit

  1. Minä en ole villiyrttejä osannut käyttää tähän mennessä ollenkaan, vaikka olen niiden keräämisestä haaveillutkin, mutta nyt vihdoin otin asiakseni ja varasin villiyrttikurssin. Se oli vain parin tunnin mittainen retki viime viikonloppuna, mutta sen avulla pääsi hyvin alkuun. Ensi sunnuntaina olenkin menossa nokkosjahtiin, joskin toivon löytäväni samalla myös ainakin vähän mesiangervoa ja peltokanankaalia. Koukuttava harrastus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurssi kuulostaa hyvältä. Sukulaiseni tuntuvat olevan vihkiytyneitä asiaan. Ehkä voisin pitää tekosyynä yrttejä ja ilmestyä vanhempieni täyshoitoon kevätviikonloppuna (kesän lisäksi. Tämä sulku on äidilleni, ettei kuvittele pääsevänsä kesävierailusta. Lukee kommentit kuitenkin) :)

      Poista
  2. Eihän kausi vielä ole ohi joten ei tarvitse heittää kirvestä kaivoon tältä vuodelta. Vielä ehtii!

    Minulla suurin este hortoilulle on omat lapselliset ennakkoluuloni ja epäilykseni oudoista mauista. Olen yrittänyt päästä asian yli ja hokenut itselleni, että reippaasti vaan hortoilemaan, sammakot ja etanatkaan eivät ole vielä liikkeellä, joten voin välttää draamakohtaukset. Tänä keväänä olen tehnyt vuohenputkipestoa (Marttojen ohjeella mukaan tulee reilusti basilikaa, mies piti ja kelpasi lapsillekin), syönyt horsmaa parsana (positiivinen yllätys) ja tehnyt herkullisen vuohenputkipiirakan (mozzarella ja vuohenjuusto peittivät mielikuvissani oudon vuohenputken maun). Lisäksi olen kuivattanut nokkosta tarkoituksena tehdä siitä viherjauhetta ja piilottaa sitä ensi talvena kaikkiin mahdollisiin lasten ruokiin. Paljonko sinä varaat nokkosjauhetta vuoden tarpeisiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuodessa menee kaksi litran lasipurkki. (litra on arvio, sillä en jaksa kävellä keittiöön ja mitata :D). Nokkoset on niin helppoja, joten tyydyn niihin. Kerran keräsin puna-apilaa ja kuivasin teeksi. Oli niin tylsän makuista, että tein niistä kauniin väristä pesuetikkaa. Pestoa pitää kokeilla.

      Poista
  3. Tää kiinnostanut jo 5 vuotta, mutta en ole päässyt vieläkään alkuun! :D Mullakin on neuroosit puhtaasta paikasta ja toisaalta laiskuus ryhtyä toimeen. Maalla kaikki on helpompaa ja sukulaisten luona käydään poimimassa kaikki pihasta, joka vähentää kynnystä hommaan. Pyydän siis yleensä joltain sukulaiselta valmiita yrittijauheita tai kerran taisin ostaa ekokaupastakin nokkosta (toimi ihan hyvin!). Ehkä vielä joskus saan aikaiseksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuultavaa. Viisi vuotta on hyvä aika kypsytellä ajatusta :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit