Vuosi 2: Huhtikuu 4

Puolitoista vuotta sitten aloitin projektini ylikuluttamista vastaan. Mitä tapahtuu, jos jättää kaupoissa kiertelemisen, ostamisen ja tavaran haalimisen minimiin? Vastaus oli selkeän epämääräinen: ei mitään ja paljon. Elämä ei muutu ankeammaksi, sen ilot ja surut jatkuvat samalaisia aaltoina. Harvoinhan meidän elämämme suurimmat tunteet edes liittyvät tavaraan. Samanlailla tunnen uupumusta ruuhkavuosien paineessa, iloitsen lapsistani ja läheisistä ihmisistä, Koen takaiskuja ja onnistumisia. Elämä on aivan yhtä kaunis ja raadollinen ilman kuluttamista. Elämä itsessään ei siis muutu.



Ystävältä saatu pistokas tarvitsi ruukun. Mieheltä tyhjä proteiiniämpäri, Jämäkankaista joskus ommeltu kassi (tai kori tai joku himskatin säilytyssysteemi) mahtui juuri ja juuri peittämään ruman ämpärin. Toivottavasti saisin Peikonlehden viihtymään meillä. Multa loppui talosta kokonaan ja olen alkanut selailla kotikomposteja netistä. Salaa, sillä en halua järkyttää perhettä :D


 Mutta oma suhde asioihin muuttuu. Oppii arvostamaan tavaraa. Näkemään kuinka pitkän matkan tavara tekee raaka-aineesta ennen saapumistaan ihmisen kotiin, kuinka paljon epäkohtia ja turhuutta siihen väliin mahtuu ja kuinka suuressa keskiössä ostaminen yhteiskunnassamme on. Alkaa iloitsemaan pienemmistä asioista, kuten siitä ihmisten välisestä kanssa käymisestä, joka syntyy kun itselle turhaa tavaraa siirtyy sitä tarvitsevalle. Tai iloitsee siitä, että keksii ratkaisun johonkin pulmaan kuluttamatta ja ostamatta lisää roinaa. Se tunne, kun saa jotain tehtyä itse, lahjan tai löytää pitkään hakemansa tuotteen, tavaralla on taas arvo, merkitys ja tarina.



Ruman kaunis biojäte. Meillä on kokeiltu kaikkea. Biojätepusseja: ne toimivat, mutta niiden maatuminen ja ekologisuus epäilyttää. Ämpäriä, joka täynnä olessaan kaadetaan suoraan bioroskikseen: Vaikea tehdä menomatkalla, sillä pitäisi jaksaa tuoda ämpäri takaisin ja se tuntuuu ihan loputtoman raskaalta nakilta. Onhan matkaa ainakin 200m. Lehdistä taiteltuja biopusseja: Täyttyy nopeasti, joten pitäisi näin isossa perheessä muistaa aina viedä mukanaan ulos,kun poistuu kotoa. Mahdoton tehtävä. 


Minun blenderillä on tarina. Se on ollut toiselle tarpeeton ja joku on ajatellut minua ja halusi mun saavan sen, koska tiesi minun tarvitsevan sitä. Blenderistä tulee hyvä mieli, koska se sai jatkoaikaa elämäänsä (ei ole enää tarpeeton vaan eniten käytetty kodinkone taloudessamme), koska joku ajatteli nimenomaan minua ja projektiani ja koska muistan vielä miten alkuvaiheessa projektia ja vaihtamista olin silloin. Ja kyseessä on blenderi. Minun paistinpannullani on tarina. Samoin vaatteilla, kankailla ja langoilla. Se on muuttanut paljon suhdetta tavaraan. Minusta on myös tullut huolellisempi (vähän, hyvin vähän, sillä tietynlainen huolettomuus ja huolimattomuus on liian syvälle sisimpääni päässyt asumaan, eikä muuta kuulema enää koskaan pois). Kun tavaroita on vain vähän eikä uusia saa tuosta vain, niin kyllähän sitä pitää niistä parempaa huolta.



Kevätkassi. Kangas koulukaverilta ja on ihana huonosta kuvasta huolimatta.



Kun opettelee tekemään ja korjaamaan itse asioita, tavaran arvostus vain nousee. Huomaa, kuinka paljon työtä yksissä lapasissa on, saati housujen ompelemisessa, pyörän kumin paikkaamisessa jne. Tavarat saavat lisää tarinaa osakseen ja niistä tulee tärkeämpiä. Vieläkin naurattaa pinkki paikka mieheni harmaissa villasukissa. Pieleen meni niin, kuin vain voi mennä. Silti ovat käytössä ja paikka saa minut hyvälle tuulelle. Ei vain se, että näin siinä oman työni jäljen vaan myös se, että hän pitää niitä jalassaan, vaikka jälki on mitä on. Se taitaa olla rakkautta.

-Heidi

Jokakeväinen flunssa on kaatanut minut sohvalle. Miljoona pientä kerää värikkäitä lankoja siivottavana ja käytettävänä. Aloitin virkkamaan niistä jämälanka-oksennuspeiton, johon aion upottaa kaikki langat pois pyörimästä nurkisa katsomatta ollenkaan värien yhteensopimusta tai sen suurempia suunnittelematta. Aivotonta mielen lepuutushommaa siis luvassa. Tavoite tehdä siitä kokonainen peruspeitto, jonka voi laittaa pussilakanaan ja käyttää ensi talvena extralämmittäjänä ettei tällaisen vilukissan pidä nostaa turhaan sisälämpötilaa.

Kommentit

  1. Tuo on niin osuvasti sanottu, että tavaralla on taas arvo. Ainakin joillain onnekkailla tavaroilla on. Hyvin monella tavaralla ei ole mitään tarinaa ja kukaan ei muista sitä - arvostamisesta puhumattakaan. Kukaan ei halua sitä nurkkiinsa pyörimään. Pian ollaan varmaan tilanteessa, että ihmiset maksavat siitä, että joku hakee tavaran pois. Niin surullista.

    Puolitoista vuotta on huikea saavutus, hyvä Sinä! Minulla on vasta muutama päivä päälle kahdeksan kuukautta ostolakkoa takana. Olen paljon sinua jäljessä, mutta samoilla linjoilla ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan kotona puhuttu samaa. Ollaan lähellä sitä hetkeä, että tavarasta eroon pääseminen muuttuu maksulliseksi, jotta olisi edes joku mahdollisuus maksaa kierrättäminen ja sen suuren romumäärän uudelleen käsittely. Jotenkin käsittämätöntä.
      Toi kahdeksan kuukauden aika oli minusta vaikea, kun koko homma alkoi arkipäiväistyä. Ja se on pitkä aika. 💚 Hyvä sinä.

      Poista
  2. Löysin blogisi vasta joitakin viikkoja sitten ja luin muutamana päivänä koko blogin ja paljon sain ajateltavaa. Tänä vuonna ole pitänyt ostamattomuusvuotta, mutta sillä tavalla, että kirpparilta saan etsiä sen mitä loppuu...ja ostaa voiteita atooppiselle iholleni. Tiukempikin voisin olla, mutta tähän mennessä olen jo säästänyt aika mukavan summan, kun en osta vaatteita tai meikkejä tai kotiinkaan mitään turhaa. Ruokaa olen ostanut enemmän luomuna ja gluteeniton vegaani ruoka on muutenkin vähän arvokkaampaa. Mutta parasta on tyytyväisyys...ei tarvi miettiä jotain kaupassa nähtyä, jonka haluaa ja jota ei tarvi ja silti perustelee tarvivansa...ja potea sitten ostokrapulaa, kun se turha tavara on roikkumassa kaapissa😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen lukupläjäys, ku parissa päivässä luit. Kiitos siitä 💚 Parasta tosiaankin on, ettei ole ostokrapulaa, tavara vähenee ja huomaa, ettei oikeasti tarvitse juurikaan mitään elääkseen hyvää elämää.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit