Vuosi 2: Maaliskuu 17
Nuorten ympäristömielenilmaus oli viime perjantaina. Kouluista tuli kotiin hyvinkin erilaisia viestejä. Yhden lapseni koulusta tuli jyrkkä viesti, ettei mielenilmaukseen osallistuminen ole syy olla pois koulusta. Toisen lapseni koulusta taas sanottiin, että kyseessä on mahtava tilaisuus tutustua yhteiskuntavaikuttamiseen, mielenosoittamisen kulttuuriin ja että ilmastoasiat ovat tärkeitä. Toki ilmaukseen osallistuvilta pyydettiin kuva tapahtumasta ja pieni kirjoitelma asiasta. Ymmärrän asian toki hyvin, sillä ainahan on pieni joukko nuoria, jotka näkevät tilaisuuden ylimääräiseen vapaapäivään.
 |
| Vaikka kestopusseja on monia, niin usein ne eivät ole siellä missä niitä tarvitaan. Tätä pussukkaa virkkailin kuopuksen treenien ajan ja tein oikein ison kassin, johon mahtuisi kaikki ostettavat hedelmät. Kuvan kukkakangaslappunen on punnitustarroille. Siitäkin tuli iso, jotta kaikki tarrat mahtuvat kyytiin. Kulje nyt kiltisti mukana pussukka, äläkä unohdu kotiin tai väärään kassiin. |
Asia herätti paljon keskustelua lehdissäkin. Joku aikuinen kirjoitti, että nyt on ryhdyttävä sanoista tekoihin nuoret. Pelkkä mielenilmaisu ei riitä. Se on totta, mutta niissä asioissa vastuu on aikuisella. Ekologia päätöksiä on vaikeaa tehdä arjessa aikuisenakin. Itsekin kiireessä huomaan kestokassien olevan kotona, autolla huristaa kiireessä lyhyenkin matkan ja kulutuspäätöksen tekeminen on vaikeaa. On aikuisen tehtävä tukea nuoria ilmastohuolien keskellä, tehdä elämässään valintoja, joilla turvata ympäristön puhtaus ja monimuotoisuus tulevaisuudessa sekä opastaa ekologisempaan elämään.
 |
| Testasin pussia kotona olevilla hedelmillä ja hahahaa.. se oli pitkä ja kapea kuin viinipullokassi. Niin omituinen, että itseäkin nauratti. Käyttöön menee silti, kunnes virkkausinto iskee jälleen ja väkerrän uuden. Lankana saatuja puuvilallankoja. Kerä kerältä nekin langat saadaan käyttöön. |
Mielestäni nuorten mielenilmauksen pitäisi herätellä meitä vanhempiakin. Mehän elämme järjettömän kuluttamisen keskiössä. Vaikka itse ei ympäristöstähuolta kantaisikaan, niin oman lapsen huolen kuuleminen ja näkeminen luulisi olen syy siihen, että kotona on kierrätyspiste ja ekologisia valintoja pohditaan ääneen. Me ja meidän elämäntapojemme jäljet jäävät lastemme siivottaviksi ja me opetamme kuluttamisen tavat lapsillemme.
Olkoon perjantain mielenilmaus meidän vanhempien herätyksen hetki.
Hienoa kansalaisaktivismia.
-Heidi
 |
| Pöytä on saanut kaverikseen siniset tuolit. Sininen maali on koulukaverilta. Lopputulos on pirteä. Ihmeelinen keltainen kausi meneillä. Nyt keltainen lanka ja maali on ainakin loppu, joten keltaisten kuvien aikakausi on päättynyt. Huh! |
Minä olin ikionnellinen, kun lasteni koulut suhtautuivat kannustavasti osallistumaan ilmastolakkoon. Pari päivää olin tyytyväinen, jee, koulutkin mahtuvat oman "ekokuplani" sisään. Mutta sunnuntaina kupla puhkesi, oma siskoni kertoi täysin vähättelevän mielipiteensä lakosta ja ilmoitti ykskantaan, että hän ei kyllä mihinkään ilmastotekoihin ryhdy. Hän ei viitsi lajitella edes biojätettä sekajätteestä. Olin puulla päähän lyöty, jäi hyvin tyhjä olo. Minä aikuisena kannan vastuun meidän perheen teoista, mutta jotenkin voin hyvin samaistua noihin lakkoileviin nuoriin, joiden vanhemmat eivät ota asioita kuuleviin korviinsa. Jos, tai oikeammin kun, minun on vaikea perustella asioita omalle pikkusiskolleni, voin vain kuvitella, miten hankalaa se on lapsille.
VastaaPoistaMun kupla tuntuu puhkeavan päivittäin. Yritän silloin olla masistelematta ja olla positiivinen. Vaihtelevalla menestyksellä 🙈
PoistaNuoresta riippuen on tosi valveutunutta ja epävalveutunutta porukkaa :D Itse oon varmaan ollu joku ihme ituhippi lapsesta asti. 5-vuotiaana perustettiin eläinkerho naapurin lapsille (höpötimme eläinsuojelusta). Suurin toive oli perustaa eläintenlöytökoti tai villieläinsairaala. 10-vuotiaana teimme Tassu-lehteä, jota sukulaiset ostivat ja lahjoitimme rahat Hesylle. Lehdessä puhuttiin luonnon- ja eläintensuojelusta. Teini-iässä nämä eläin ja luontojutut vähän unohtui (paitsi hepat) ja keksityin urheiluun ja luonnossa liikkumiseen. Sitten aloitin opiskelut yhteiskunta-alalla, jossa sisäinen aktivistini taas heräsi xD Se, että paasasin vanhemmilleni 10-vuotiaana kierrätyksestä ja ilmastonmuutoksesta (jep, minä tiesin jo 15v sitten ilmastonmuutoksesta, koska seurasin ympäristöuutisia ja luontodokumentteja) tuntui saavan pohjan kun pääsin kouluun, jossa opettajat ajattelevat samoin. Imin itseeni megatrendi ja ekososiaalinen sivistys- luennot kuin pesusieni. Tuntuu, että haluan olla vaikuttamisalalla ja olen vihdoin saanut ympäristön missä paasata asioista muiden kanssa xD Oma lähipiiri (perhe, poikaystävä jne) ovat oikeastaan ne hankalimmat heh :D En edes tiedä miksi innostuin niin nuorena asioista. Oliko se taiteellinen ja luontoläheinen päiväkoti (kivi ja kirves, eli 90-luvulla meidän päiväkoti piti kasvisruokapäiviä ja vei meitä retkille kiasmaan ja metsään, maalasimme myös mm. metsäneläimiä), oliko se telkkari ja lukuisat avara öuonto dokumentit, oliko se eläinrakkaus, oliko se 1 luonnosta innostunut kaverini, oliko se vaan joku itselle tärkeä asia suojella? Ainakaan se ei ollut oma perhe tai vanhemnat (he ovat autuaan tietämättömiä kaikesta hih, siksi valistus jatkuu yhä) En tiedä syytä, mutta olen tosi iloinen siitä innosta mitä sain kokea silloin ja nyt. Nyt asioihin viimein edes uskotaan. Se on inspiroivaa. Aikuiset on viimein "heränneet" vaikka itsekin olen nyt jo aikuinen. Ajattelin että se tapahtuisi aikaisemmin. Toivon että kaikki nuoret saa säilyttää sen innon mitä itsellä on aina ollut . En ole mikään superekotyyppi, mutta ainakin välitän mitä tapahtuu. Nyt aikuisena on oikeasti paljon helpompi vaikuttaa. Lapsena turhautti aikuisten tekosyyt. Turhauttaa edelleen. Mulla ei ole autoa, mulla ei ole isoa asuntoa kaukana korvessa, mulla ei ole moniakaan niitä "välttämättömiä" asioita, joita aikuinen muka tarvitsee. Pystyn myös tekemään asioita helposti kuten kierrättämään, kestoilemaan tai äänestämään. Pystyn olla kevyesti viikon käymättä suihkussa tai katsomaan mitä ostan ruokakaupasta. Kaikkea en toteuta 100%, mutta ei kukaan niin vaadikaan. Toivon että nuoret ei ikinä lannistu muuttamaan maailmaa paremmaksi vaikka kuka hyvänsä yrittäisi estää :) Omia lapsia en tule hankkimaan, mutta kannustan kaikkia nuoria siihen, että me voidaan valita paremmin. Kerään ympärille niitä vanhempia aikuisia, jotka kannustaa, en niitä, jotka epäilee. Samaa suosittelen muillekin lapsille ja nuorille. On typerää nauraa lasten ilmastomarssille, aikuiset vaan tekevät itsestään naurettavia. Minusta marssi oli hyvä ja lapsena/teininä olisin varmasti osallistunut. Toivon, että myös koulut ottaa ympäristökasvatuksen asiakseen, jottei ole liikaa vanhemmista kiinni mitä tietoa nuoret saa. :) ja toivottavasti lapset ja nuoret, ottaa meidän aktiivisesta ikäluokasta mallia (18-30v) joka sentään myöntää ongelmat eikä ainakaan lannista muita, jos joku haluaa vaikuttaa. :)
VastaaPoista