Vuosi 2: Maaliskuu 1
Tammikuun lopussa tuli olo, että tarvitsen lomaa blogista. Sellainen kokonaisvaltainen irtiotto. Lisäksi käytin someakin vähän. Kuukauden aikana avasinkin vain muutaman kerran Instagramin. Tuntui, ettei ole mitään kirjoitettavaa tai ainakaan mikään ei inspiroinut minua. Virkkasin jämälankapeittoa -blaah. Ompelin alushousuja -blaah. Vastustin houkutusta ostaa kirjan -blaah. Tein soija-spagettikastiketta -blaah, blaah, blaah. Kaikkeen olin, että blaah. Ja silloin on kyllä tarvetta pienelle tauolle. Eikö vain?
 |
| Kaipaatko palmujen katveeseen ja lämpöön, mutta et halua tukea turismia, aiheuttaa päästöjä lentämällä tai olet vain rahaton, lomaton tai muuten kiinn arjessa? Tässä puolen tunnin miniloma lämpöön -Kasvitieteellinen puutarha. |
Kyllästyminen, väsyminen tai inspiraation katoaminen kuuluvat kaikki jokaiseen elämäntapamuutokseen, projektiin ja oikeastaan jokaiseen asiaan elämässä. Ketä ei kyllästyittäisi joskus parisuhde, työ tai arki. Silloin kannattaa suunnata hetkeksi huomio muihin itseä kiinnostaviin asioihin. Inspiraatiota kun ei voi pakottaa.
 |
| Tässä kissani demostroi asentoa, jossa inspiraatio tai innostus löytyy varmimmin. Palaamme illalla yhdessä odottamaan löytämämme liekin vahvistumista :D |
Ostamattomuusprojekti voi ja elää hyvin. Yhtään lipsahdusta ei tapahtunut, enkä tarvinnut mitään. Vain sisäinen hullu puuhastelijani ja liekkini on ollut piilossa. Ompelukoneet ovat seisseet hiljaa, some on ollut hiljaa ja olen odottanut sen kurkistavan jostain sohvatyynyjen takaa ja tulevan jälleen luokseni.
Rakasta äitiäni asia huoletti ja kertoi äidillisesti ojentavaan sävyyn, että vaikka elämäntyylini onkin tällainen, niin kyllähän minä voisin välillä ostaakin jotain. Hän varmasti ajatteli, että ostamattomuus on rasittavaa ja vaatii suuria ponnisteluja tai että luovun paljosta. Ostaa mitä, kysyin tietenkin hieman hämilläni. No jotain kivaa ja piristävää, jotain mitä tarvitsen.
 |
| Pesussa huopaantunut villatakki halusi kevätlapasteni vuoreksi. Olen jättänyt työpaikoille kuukauden aikana kahdet lapaset ja pipon, joten ihan tarpeeseenkin tulivat. Voisinpa joskus kadottaa inspiraation ja innosuksen sijaan huolimattomuuteni. Sen antaisinkin jäädä piiloon pitkäksi aikaa. |
Ostaminen on niin iso osa kulttuuriamme ja elintapojamme, että sen tekemättä jättäminen tuntuu ulkopuoliselta varmasti hyvinkin ankeuttavalta. Ja sitä tarjotaankin helposti ratkaisuksi kaikenlaisiin elämän pieniin takaiskuihin. Olet ansainnut jotain kivaa tai osta jotain ihanaa, siinä piristysrusketta kaikkeen vaivaan. Itse en ole kaivannut yhtään tavaraa, mutta minulla maailman ihanin äiti, joten aion noudattaa hänen neuvoaan ja ostaa itselleni jotain upeaa ja mahtavaa. Välittömästi, kun luovuutta, innostusta ja inspiraatiota tulee myyntiin. Voin jopa jonottaa ja käyttää kyynerpäitäkin. Ja ostan varastoonkin, vaikka yritänkin yleensä välttää minkään asian hamstraamista.
 |
| Päälliosa kuviollisesta puuvillakankaasta. Ei toki pidä vettä, mutta nämä ovatkin kaupunkilapaset. Kevätlapaset, joita pidetään aamulla hetki ,mutta jotka voi riisua heti,kun aurinko alkaa paistaa ja kutsua kevättä luoksemme. Lapaset ovat saman kokoiset, toinen vain kädessä ja korkeammalla (toim. huom). |
Kuukauden jouduin odottamaan, että asia alkoi taas kiinnostamaan minua. En vielä uskalla ilakoida, sillä sen verran hentoista on liekin värinä. Melkein hiillosta vain. Sen verran kuitenkin siinä oli voimaa, että pyyhin tänään pölyt ompelukoneesta ja surautin lapaset. Ja kirjaa lukiessa ajattelin hetken alkavaa maaliskuuta? Oliko se muoviton maaliskuu?
Toivottavasti se on ainakin palaavan inspiraation kuukausi, sillä kärsivällisesti olen ainakin sitä odottanut ja antanut sille aikaa palata. Ja siitä haluan palkinnon, nyt!
-Heidi
 |
| Tässä on ystävämme puuvilla kasvitieteelisestä puutarhasta. Puuvilla, jonka kasvattaminen on varsinainen vesisyöppöys ja jonka ympärillä pyörii paljon ihmisoikeusrikkomuksia. Tästä viattomasta kukasta on pitkä matka vaatteeksi, joka myydään meille muutamalla eurolla. Ensin kasvatus, kerääminen, kuljetus, puhdistus, sitten langaksi, siitä kankaaksi, värjäys, leikkaus, ompelu, kuljetus, varastointi monessa vaiheessa, esille asettelu ja puseron hinta 5e?!? |
Mietin jo, että mitä kauheeta sulle on tapahtunut. Ja onhan toi kaikki kauheeta, muttei ihan kauheen kauheeta. Laiskistuminen on avain luovuuteen. Iloisia aikoja! -Noora
VastaaPoistaInspiraation katoaminen on kauheaa, mutta ei tosiaan mitään kauhean kauheaa ☺️ Ja laiskuudestakin selviää hengissä. Kiva, että kaipasit <3
PoistaNiin, niin ihanaa, että taas kirjoitit! Oon valehtelematta käynyt ainakin 20 kertaa katsomassa, että joko olisit kirjoittanut tänne taas jotain :D Tosi hienoa, että osasit kuunnella itseäsi ja pitää pienen tauon kaikesta. Josko se innostus taas sieltä lähtisi liikkeelle! Paljon kaikkea ihanaa sinne <3
VastaaPoistaSeuraavan kerran, ku kadotan innostuksen niin kerron siitä 😂 minulla on vaan tapana kadottaa se yllättäen. Kerran polkiessani juoksukisoista kotiin tunsin, että joku unohtui kisapaikalle. Se oli juoksuinto jonka unohdin. En juossut vuoteen sen reissun jälkeen.
PoistaKiva kun kirjoittelet taas! :D Olen myös käynyt vilkuilemassa, joko olet postaillut mutta ajattelin että pidät ehkä blogitaukoa kun sulla oli se sometaukokin. Pidin itsekin pari viikkoa sometaukoa ja teki ihan hyvää :) Olen nyt rennolla mielellä ollut 2kk ostamatta muuta kuin apteekki, ruoka ja kosmetiikkajuttuja ja seurannut mielenkiinnolla omia reaktioita tässä lyhyessä ajassa. Olen päässyt helpolla toistaiseksi sillä en ole käynyt kaupoissa 2kk aikana (makdanut vaan miehelle puolet tuokaostoksista yms). Nyt tuli eka tilaisuus, johon pitäisi ostaa jotain. Saimme kutsun miehen työpaikan viralliseen juhlaan ja kauhulsrni tajusin, että tarvitsen mekon, kengät, sukkahousut ja meikkivoiteen (vanha meikkivoide on 2v vanha ja pilaantunut, joten krhm kertoo meikkaukseni määrästä..). Hirveästi säätämällä saisin ehkä kaiken lainattua/vuokrattua, mutta jouduin nyt taipumaan aikataulun vuoksi ostoon. Harmittaa, mutta ostan ainakin nyt suomessa tehdyn mekon ja kengät, jotka saa jatkossa olla mun juhla-asu joka paikassa (viime kesänä kriiseilin 2 häät läpi, joten ehkä oikeasti aika ostaa sellainen aikuismainen the juhlamekko :D ). Siksi niin inspiroivaa seurata sun blogia kun olet pystynyt eri tilanteissa olemaan ostamatta mitään. Itselläni meni vaan reilu 2kk ja nyt jo pakko varautua ostamaan jotain. Muuten itselle ns. aineettomat elämykset tuottaa enemmän iloa kun tavarat! Ostin mm. Hieronnan ja alpakkaretken hihi :D Eli jos ei tule mieleen mitään tavaraa niin joku tälläinenkin tekeminen saattaisi piristää :) Tai vaikka ekokampaajalla käynti!
VastaaPoistaToi on niin totta, että aineettomat asiat tuovat tavaraa enemmän iloa. Joskus olen antanut johonkin keräykseen heräteoston verran rahaa, kun on oikein tehnyt jotain mieli. Siitäkin on tullut hyvä mieli. Ja onnea kahdesta kuukaudesta <3
PoistaMinullakin on ollut inspiraatio kateissa ja olen etsinyt sitä mm sinun blogistasi useamman kerran. Ilahduin suuresti, kun olit taas kirjoittanut!
VastaaPoistaOlen ollut nyt seitsemän kuukautta ostolakossa ja tehnyt enimmäkseen tekemättömien töiden -listani mukaisia käsitöitä. Ostamattomuus on helpohkoa (mitä nyt viime viikolla juuri ostin taimimultaa ja kesäkurpitsan siemeniä) mutta kaikki muu, mihin ainakin oma ostolakkoni on paisunut, tuntuu puuduttavan vaikealta. Tänään leivoin chocolate chip cookieseja ja poden huonoa omatuntoa siitä.
Ihanaa, että kirjoitat taas, ehkä minunkin jumitukseni loppuu samalla.
Tuntuu lohduttavalta, että muillakin inspis piiloutuu välillä. Seitsemän kuukautta on jo mahtava aika. Nyt etsitään sun inspiraatio ja jatketaan molemmat eteenpäin uudella innolla :)
Poista