Vuosi 2: Tammikuu 17


Uudenvuoden tavoitteeni meni plörinäksi heti alkuunsa. Sain valmiiksi kaksi keskeneräistä tekelettä, mutta sen jälkeen olen aloittanut useampia uusia projekteja, joista jokainen on kesken. Joihinkin asioihin sitä selkärankaa vain ei löydy. Ei sitten millään. 

Ostamattomuusprojekti porhaltaa eteenpäin omaan tahtiinsa. Välillä olen aivan varpaita myöten kyllästynyt jokaiseen omistamaani tavaraan ja ennen kaikkea jokaiseen omistamaani vaatteeseen.  Usein tunnen kuitenkin suurta mielihyvää siitä, miten monta tavaraa olen jättänyt ostamatta ja miten vähän kulutan. Toisinaan koti tuntuu ihanalle paikalle, jossa niin moni tavara ja esine on kierrätetty ja itse valmistettu. Seuraavassa hetkessä melkein ahdistun, kun kotini näyttää niin kotikutoiselta. Tunteiden ristiaallokossa keikkuen matkalla kohti ratkeamispistettä tai perille määränpäähäni.


Jämälangoista aloin virkkaamaan kukkia. Olen ollut ilman Facebookia kohta kolme tai neljä kuukautta. Aluksi ihmetteliin siitä vapautuvaa aikaa, mutta nyt se on hävinnyt jonnekin. Facebookia ei ihme kyllä ole tullut ikävä.



Mikä onkaan matkani määränpää? Olen jo todistanut itselleni, että pystyn elämään kuluttamatta turhia. Haluan elää mahdollisimman ekologisesti, joten sekään ei ole määränpää vaan matkan tekoa. Ehkä määränpää onkin jokin tyyneyden tila, jossa tunteet ja halut eivät taistele keskenään. Tila, jossa osaa olla tyytyväinen ja kiitollinen kulkemastaan matkasta. Kärsimättömänä ja spontaanina ihmisenä elämäni tyyneyden tila taitaa tulla vastaan, kun kasvan viljaa.

Mutta sivuraiteilta nykyhetkeen. Mitään ei valmistu ja vaatetilanne alkaa olla kerrassaan turhauttavan rasittava. Olen aloittanut kutomaan neulepuseroa itselleni (kesken!!!). Harmittelin asiaa tyttärelleni, joka tokaisi, ettei se voikaan valmistua ikinä, koska en ikinä neulo sitä. Totuuden siemen löytyy sanoista. Olen aloittanut ompelemaan itselleni housuja. En tiedä miksi projekti venyy ja venyy. Eilen kuitenkin pääsin sovittamaan niitä ja voi hyvänen aika sentään miten järkyttävät pöksyt. Siis aivan järkyttävät. Olen yrittänyt myös tehdä farkkuhametta itselleni farkuista, joita sain ystävältäni ja lasten vanhoista farkuista. Se oli ihan suoraan sanottuna paskin ompelukseni ikinä.



Vanhat pyyhkeet ja värikäs lanka muuntumassa matoksi. Olen purkanut työn varmasti miljoona kertaa, kun aina on liian kireä tai liian löysää. Nyt odottaa purkamista mappi ö:ssä. Toivottavasti löydän motivaation tehdä loppuun, sillä siitä on tulossa oikein pirteä ja kivan näköinen matto.


Tätä kirjoittaessani huomaan, ettei turhautumiseni koske oikeastaan projektiani, vaan omaan huolimattomuuttani ja puista silmääni, joka ei ilmeisesti millään osaa katsoa millainen kangas sopii housuihin. Eikä oma innokkuuteni edistä huolellisuutta yhtään. Saisipa jostain ostettua pussillisen tyylitajua. 

Maanantaina saan housut valmiiksi. Ja vaikka minulla ei olekaan tyylitajua ja silmää stailaukselle, niin pokkaa minulla ainakin on jos ne jalassa pystyn poistumaan kotoani.



Eteiseen ilmestynyt hätävara-kuivausteline lapasille ja sukille. Lumi on ihanaa, mutta tekee lapsista läpimärkiä. Jotain olen ilmeisesti saanut valmiiksikin joskus. Narulla roikkuu paljon neulomuksiani. Jee!


-Heidi


Istuin päälle ja maailman kätevin mukana kuljetettava lusikka meni rikki. Nou!! Tämä oli niin pieni ja kevyt, että sen saattoi laittaa kiinni mihin vain, vaikka avaimiin. Uuden tuotekehittelyn paikka. Instagramissa joku jo ehdotti, että vuolisi itse pienen lusikan. Minä  innostuin, mutta yritän pitää itseni keskittyneenä jo olemassa oleviin projekteihin. 



Kommentit

  1. Mites semmonen vanha ohut varsinen hopealusikka, jonka varren voisi ihan vaan taittaa koukkuun ja kiinni sitten mihin sen haluaakaan? Mulla arkikäytössä olevat "hiihtokisojen mitalilusikat" ainakin taipuu ihan tahtomattakin mutkalle, että tätä ei olisi vaikea toteuttaa, jos vaan löytyy sopiva lusikka.

    Enkä voi kuin ihailla sun uutteruuttas yrittää. Mulla se menee niin, että yritin vaikka ratkoa ällöttävästä meikkipussista vetskaria talteen ennen roskista ja lopputulemana rikoin siinä sitten sen vetoketjun. Ei voinut ajatella muuta kuin, että onneksi epäonnistuin jo tässä vaiheessa ja en edes kuvittele ompelevani sitä minkään mekon selkämykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä tosiaan löytyy lasten urheilukisalusikoita, joista voisi tuunata matkalusikan.
      Minulle tytär sanoi, että hänen äitinsä ei mene eteenpäin taidoilla vaan tahdolla. Ilmeisesti olin taas yrittänyt toteuttaa jotain visiotani epäonnistuen järkyttävästi :D Yritän nähdä valoisana puolena sen, että aina kuitenkin oppii jotain ja sitten, kun vihdoin onnistuu, niin riemun määrä on valtava.

      Poista
  2. "Ja vaikka minulla ei olekaan tyylitajua ja silmää stailaukselle, niin pokkaa minulla ainakin on --" ��

    Jos ymmärsin oikein niin vuosi sitten et oikein osannut tehdä mitään käsitöitä, ja nyt pystyt tekemään vaikka ja mitä. Mietipä sitä, kun seuraavan kerran iskee itsekritiikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin totta, että olen kehittynyt vuodessa paljon. Ja siitä minä olenkin ylpeä, että olen opetellut kokonaan uuden taidon. Suuri haaste on löytää ostamatta tarpeeksi suuri kangas esimerkiksi housuihin. Pöytäliina näyttää pöytäliinalta myös housuina. Usein mielikuva ja visio eivät vastaa yhtään valmista tuotetta. Eiköhän silmä vuosien saatossa harjaannu tässä asiassa :D Pidetään peukkuja.

      Poista
  3. Millaisen kankaan tarvitsisit? Koko, väri, materiaali? Olin aikoinaan kangaskaupassa töissä ja edelleen nyt vuosien jälkeen mulla on silloin ostettuja kankaita kaapeissa... Mulla on ollut jo vuosia itseni antama porttikielto kangaskauppaan eikä haittaisi vaikka vanhoista varastoista lähtisi jotain poiskin varsinkin jos se menee tarpeeseen! Laatikollisen askarteluun sopivia tilkkuja kannoin läheiseen päiväkotiin, mutta isommille kankaille on vaikea löytää jatkokäyttöä jos ei itse saa aikaiseksi ommella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, jos sinulla on todella kangasta yli omien tarpeiden, niin mielelläni otan vastaan. Ja voin yrittää vaihtaakin johonkin, jos löytyy jotain sinulle mieluisaa. Voin tehdä yllätyspaketinkin, jos mitään erityistä toivetta sinulla ei ole mielessä. Trikoo, puuvilla.. Kaikki käy oikeastaan. Värikin olkoo se mikä todellakin on sinulle ylimääräinen. Kiitos kovasti.

      Poista
    2. Minäpä kaivelen varastoja ja laitan sinulle sähköpostia :) Varmaan viikonloppuna ehdin.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit