Vuosi 2: Joulukuu 28

Muutama päivä sitten huomasin, että vaatevarastoni on alkanut muuttumaan. Kaapeissani on vielä paljon itse ostamiani ja valitsemiani vaatteita, mutta suurin osa alkaa olla vaatteita, joita olen saanut, vaihtanut tai valmistanut itse. Kaikki housut ovat vaihtuneet puolessatoista vuodessa. Housut ovat ainoat, joita en ole vielä ommellut itse. Kangasta ei ole ykisnkertaisesti ollut tarpeeksi suurta palaa eikä taidot ja aika ole antaneet myöten ommella housuja pienemmistä kangaspaloista tai kierrätysmateriaaleista.



Ihana joululahjani: Museokortti. Sain myös kristalidödön. Pieni, valkoisen kivennäköinen mineraaliklöntti. Ilman muovista koteloa tai muuta roskaa. Kokeiltu ja toimii. 



Minulla on itse neulomani villapaita, paksumpi neuletakki ja yksi ohut neuletakki, joka kyllä vetelee viimeisiään, joten jos olisin ennakoiva ja järkevä, niin aloittasin neuletakin neulomisen nyt, koska se jos mikä on hidasta puuhaa. Housut ja langat tuntuvatkin olevan sellaisia, että niitä kertyy ihmisille paljon kaappeihin pyörimään. Lankoja jää aina pieni jämälanka, on tullut ostettua lankaa, jota ei tykännytkään neuloa tai lankaa, josta ei keksi mitään neulottavaa. Housut eivät vaan ole sopineet sittenkään ostajan makuun, vartaloon tai ne ovat istueet huonosti. 




Olen kerännyt lasten ja omat joulusuklaapaperit ja pujottanut ne nauruun. Käsittämätön määrä roskaa pelkästä namista. Kauniita, kiiltäviä papareita, joille halusin keksiä jotain hyödyllisempää käyttöä, kuin sekajätepussi. Ehkä vuodessa saadaan pitkä koristenauha aikaiseksi. Minä olen tosin syönyt koko vuoden osuuden herkkuja, joten ei haittaa vaikka karkkipaperikoriste ei kasva yhtään ennen seuraavaa joulua.




Paitapuseroita, t-paitoja ja muita yläosia ja hameita olenkin ommellut sitten enemmän. Samoin yhdet legginssit. Eniten olen tuunaillut perheenjäsenten käytöstä poistuneita vaatteita itselleni sopivaksi. Ostamattomuudesta huolimatta olen tilanteessa, jossa vaatteita on jopa liikaa. Käytössä ovat arjessani muutamat lempivaatteet ja kaikki muut tuntuvat pyörivän laatikostossa vain tiellä. Kaikki vaatteeni takkeja lukuunottamatta mahtuvat pieneen Ikean Malm-lipastoon, tosin pyykkipäivänä laatikon saa tunkea kiinni väkivalloin.





Omatekoinen saippua(murska) on päässyt vihdoin testiin. Olen raastanut tätä mursketta pyykinpesuaineeksi. Isommat palat saavat vielä kypsytellä kaapissa. Pesutulos oli hyvä. Fiilis: Jee. Lisää!




Enää en koe tylsistymistä vaatteideni suhteen. Lopetettuani ostamisen tylsistyminen ja uuden vaatteen himo kulki aalloittain ylitseni. Tokihan välillä kaupoissa ihailen jotain vaatetta, mutta enää en koe tarvetta omistaa sitä. Tai piristää itseäni uudella vaatteella. On melkein jännittävämpää olla ostamatta ja vaihtaa, saada tai tuunata vaate, jonka kaikkia ominaisuuksia ja ulkonäköä ei voi itse määrätä.

Se mikä korostuu kuukausi kuukaudelta, on kiinnittäminen huomiota olemassa olevien vaatteiden määrään. Itsellänikin on vielä kaapeissa vaatteita, joita en käytä, läheisilläni määrä kasvaa jo tuplasti, kaupoissa,kirpputoreilla, UFF:ssa, ihmisen kaapeissa ja kotona. Kaikkialla on vaatteita, joita kukaan ei käytä, halua tai tarvitse. Ja lisää valmistetaan tauotta ympäri maailmaa tuhannissa ja tuhansissa 
tehtaissa. Häkellyttävää. Miksi?





Joulun ruokahävikkiä pienentämässä. Vaikka kuinka yritän mitoittaa tarkasti ostamiani ruokia, niin isommat juhlat synnyttävät hävikkiä. Esimerkiksi seitankinkkua ei kulunut,kuin pieni siivu (porkkala meni kokonaan). Niinpä perintesesti lopusta seitanista hernekeittoa ja vähemmän perinteisesti pitaleipiä. 




Tänään aloitan neuletakin neulomisen (yhden jo aloitin, mutta purkuhommiksihan se meni). Ehkä saan sen valmiiksi ennen, kun itselle välttämätön arkineuletakki hajoaa päälle. Tai edes puoliväliin. Ehkäpä päivä kuluukin vain sopivan neuleohjeen etsimiseen. Ostamattomuuden myötä elämä on jollain tavalla hidastunut. Ja se tuottaa uudenlaista mielihyvää.

-Heidi



Kengät: vetoketju korjattu suutarilla. Takki saatu. Pipo, villasukat ja hanskat neulottu muiden ylijäämälangoista. Kaulaliina saatu. Legginssit ommeltu kankaasta, joka oli jäännöspala  ja menossa roskiin.  Fiilis: Hyvä minä. 




Kommentit

  1. Minun ostolakko on kestänyt reilu 5kk enkä voi ymmärtää, mistä tämä elämän hidastuminen johtuu!? En ole kuljeskellut kaupoissa pariin vuoteen. En kai ole voinut tuntitolkulla plärätä nettikauppoja låpi. Vai olenko? Tsemppiä neuletakkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ennen ostolakkoa ostanut paljoa tai mitenkään nauttinut kaupoissa kiertelemisestä. Silti elämä hidastui ostamattomuuden myötä. Ensin tuli tylsistyminen ja sitten hidastuminen :D Uusi neuletakkikin on projekti, johon nopean kaupassa pyörähtämisen ja ostamisen sijaan pitää joko miettiä vaihtokaupaa tai neuloa kyseinen tuote. Jotenkin se on ihanaa. -Heidi

      Poista
  2. Hauska idea kerätä konvehtien kääreet koristenauhaksi! Tiesithän, että Fazermintin kääreet menee biojätteeseen ja Kettukarkit kartonkikeräykseen? Minä en tiennyt vielä viikko sitten, nyt tiedän ja vain ihmettelen, miksei kaikkia kääreitä voisi tehdä samalla tavalla kierrätettäviksi. Jouluna olin yksi roskapoliisi kotonamme kun varmistin, että kaikki menee oikeisiin paikkoihin.

    Minä en ole vielä huomannut elämän hidastumista ja nyt on melkein 5 kuukautta ostolakkoa takana. Ehkä se on liian lyhyt aika asioiden rutinoitumiselle tai ehkä ymmärrän hidastumisen eri tavalla kuin te tarkoitatte sen. Minusta tuntuu kuin koko ajan olisin askeleen tai kaksi myöhässä - sukat odottavat parsimista, saippua olisi pitänyt tehdä jo viime viikolla että se ehtisi tekeytyä ennenkuin viimeinen pala kuluu loppuun, huonosti istuva neule pitäisi ensin purkaa ennenkuin sen voisi kutoa takiksi, leipä odottaa leipojaansa ennenkuin lapset tulevat koulusta... Kun kahvin keittäminen edellyttää suodatinpussien pesemistä ja silittämistä ja jokainen tyhjentynyt purkki pesua, etiketin liotusta ja säilöön laittamista, aikaa menee kaikkeen näkymättömään hyvin paljon. Kun kaikkea joutuu vielä toistaiseksi miettimään tuplasti... Odotan innolla hidastumista, minulle se olisi merkki tilanteen hallinnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutenkin kierrättäminen on välillä hankalaa, ku joku paperi menee biojätteeseen, toinen kartonkiin, joku papereihin. Näitä karkkikääreitä aloinkin kerätä aluksi, kun niissä oli folioa tai kiiltävää muovia tai jotain :) se on oikeasti ihan kiva koriste ja tulee kiva mieli kun saa roskan käytettyä hyödyksi.
      Hidastuminen tosiaan on hallinnan merkki tai tilanteen hyväksymisen merkki. Se nyt vaan kestää hetken, ennen ku saa vaihdettua sukkia, neulottua paidan tai paikattua jotain. Siihen asti mennään sillä mitä on tai keksitään joku väliaika ratkaisu :) kaikki selviää kyllä tavalla tai toisella. Ja asioiden rutinoituminen nopeuttaa kaikkea. Loppujen lopuksi sehän on lapsiperheen arkea ja elämää, että pitäisi ja pitäisi niin paljon kun jaksaa tehdä. Juuri kun kaikki on hallinnassa niin, nurkan takaa tulee joku muutos ja taas on kaikki palikat ilmassa :D Tsemppiä

      Poista
    2. Hehe, mulla kestää vaatteet ikuisesti :D laskin yks päivä päällä olevien vaatteiden ikää: takki 14vuotta, pipo 9 vuotta, kaulahuivi 10vuotta, lapaset 7 vuotta, housut 5 vuotta, alushousut 6 vuotta, sukat helposti sen 7 vuotta, kengät 8 vuotta...että öö :D Mulla pitäs varmana olla joku 20 vuoden ostolakko et5ä vaatteet alkaisi oikeasti hajoamaan /loppumaan. Ja siis kaikki nää vaatteet on todella siistinä puäysyneitä arkivaatteita/ulkoiluvaatteita/urheiluvaatteita jne joilla kulutusta on ollut niin laskettelurinteessä, koiralenkeillä, ratsastustunnilla kuin koulussa..:D ainoat mitä pistän eteeenpåin on liian pienet/isot vaatteet, jos vaatekoko vaihtelee tai saan lahjotuksena väärän kokoisia :) Ostan tosi vähännvaatteita sen takia lun nää vanhat vaan kestää ja kestää (enkä halua hamstrata liikaa) ja saan niin paljon ilmaiseksi vaatteita/vaihdeltua siskon kanssa jos on joku tilaisuus mihin en jaksa ostaa vaatetta. Juhlavaatteet on mulla myös tosiaan arkikäytössä kun en halua pitää jotain vaatetta vain harvoin :)

      En siis ole koskaan ollut varsinaisessa ostolakossa, mutta ylä-asteelta asti on kyllä aika vähän tarvinnut ostaa vaatteita.. :"D joskus jopa naurattaa sanoa että "ostin tän takin seppälästä 13-vuotiaana ja edelleen se takki päällä vetelen kaupungilla nyt 26-vuotiaana" :"D mun mies on samanlainen. Enemmän meillä sitten kuluu muita käyttötavaroita kuten astioita hajoaa, pannuja palaa pohjaan, rättejä katoaa mystisesti jne XD eli me oltais varmaan helisemässä ekana tälläisten astioiden ja siivoustarvikkeiden kanssa :D Olisi kyllä kiinnostavaa toteuttaa haaste että tavallaan näkisi kuinka pärjättäisiin jo valmiiksi pienellä omaisuudellamme ja keksisikö luovia ratkaisuja jos vaikka just kattila hajoaisi (en edes tiedä miten onnistuin polttamaan sekä pannun että kattilan pohjaan saman kk aikana ja rikkomaan 3 lasia aargh :D onneksi saatiin käytettynä uudet).

      Toi sun karkkipaperiketju näyttää tosi hauskalta!! Me ei tänä vuonna ostettu paljoa joulusuklaita (ärsyttää fazer, palmuöljy ja kaikki!! Mrrr..
      menee liikaa tunteisiin xD). Mutta saatiin lahjaksi pari rasiaa enkä tajunnu et ois voinu askarrella jotain tällästä! Täytyy pitää mielessä ^^ Saatiin myös fazermintin mukana peltirasia, joka pitäs jatkojalostaa...kyllä ärsyttää kun karkkikin pitää pakata metalliin! Tavallaan kiva et tosta vois tehdä jotain, mutta mitä ?? Hmm. Sulla on aina niin luovia ideoita että voisit lähettää tännekin pari hih :D

      - Halina

      Poista
    3. Lupasin tehdä keskeneräiset käsityöt loppuun enne uusien aloittamista, joten ei yhtään luovaa ideaa kiitos. Muuten olen tekemässä peltirasioista jotain ja keskeneräiset-pino kasvaa kasvamistaan :D Mua ahdistaa, kun jouluna oltiin niin leväperäisiä kaiken suhteen ja tuli ruokahävikkiä, roskaa ja ylensyötyä. Tollainen pieni karkkipaperitoukka oli vähintä, millä saatoin edes vähän pelastaa tilannetta. Mutta huomenna taas ruodussa ja nokka kohti uusia haasteita. Ihanaa alkavaa vuotta Halina! -Heidi

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit