Vuosi 2: Lokakuu 20

Ympäristöahdistus ei ole iskenyt pitkään aikaan oikein voimalla, mutta tänä aamuna se vyöryi taas ylitseni. Minun ympäristöahditukseni kumpuaa harvoin uutisista, jotka kertovat saasteista, muovista tai maapallon lämpötilan noususta. Tokihan se on aina järkyttävää luettavaa, mutta koen ne ahdistavuudestaan huolimatta tärkeiksi, jotta meidän olisi vaikeampaa työntää päätä pensaaseen. Asian on oltava esillä, vaikka sen kohtaaminen olisi kuinka vaikeaa tahansa.



Rumaa,mutta hyvää. Ruokahävikkiä pienentämässä. Perunarieskaa,tzatzikia, helppo Makhani dal (ohje kirjasta Vegaanin Katuruokaa) ja raastesalaatti. Tässä vaiheessa olin vielä innoissani itselleni kehittelemästä hävikkihaasteesta.


Minun ympäristöahdistukseni kumpuaa meidän ihmisten kommentoinneista ja reaktioista näihin uutisiin. Kuinka kaukana tuon ympärisöuutisoinnin sisältö on ihmisten tajunnasta ja kuinka vähän ihmiset ovat valmiita luopumaan kuluttamisesta. Oman ympäristöahdituksensa kanssa ei sovi mennä lukemaan minkäänlaista kommentointia jos haluaa elää omassa kuplassaan, jossa yhteiskunta käsi kädessä lähtee taistelemaan yhteistä vihollistamme vastaan. Utopiasta havahtuminen on aina epämiellyttävää. 




Tässä vaiheessa haastetta sorruin leipomaan herkkua (puuh ja blääh). Ohje Puputyttö ja Vohvelisankari -kirjasta. Siis tokihan näihin sain kulutettua kauramaitotilkan ja soijatuoreuuston jämät, mutta ruokahävikin pienentäminen ei ollut tässä suuressa roolissa. Tulos: Järjetön herkkumorkkis.



Rakentaessani omaa viherkuplaani jälleen ehjäksi mietin, miten saisi tehtyä enemmän näkyväksi sitä, ettei elämänlaatu vähene vaikka kuluttaa vähemmän. Elämän hienous on siinä, että jostain luopumalla saa aina jotain muuta tilalle. Jos lopettaa roskaamisen, saa puhtaamman ympäristön. Jos syö vähemmän lihaa, säästää monen eläimen hengen, vähentää hiilijalanjälkeä ja saattaa löytää uusia ihania ruokia ja makuja. Jos alkaa käyttämään julkista liikennettä, vähentäessään omaa hiiliälänjälkeä saakin aikaa myös lukemiseen, neulomiseen tai voi vaikka torkkua musiikkia kuunnellen osan työmatkasta.



Liikkeelle lähtiessä on pimeää, sitten sumuista ja lopuksi syksyinen väriloisto. Tunti ulkoilmaa, liikuntaa ja omaa aikaa. Harmi, että kotiovesta ulos pääsemisen kynnys ei tunnu  pienenevän koskaan. mutta lupaan, että kun itsensä saa raahattua oven ulkopuolella, niin homma alkaa sujumaan. 


Positiivisia esimerkkejä löytyy yhtä paljon kuin ekologisia tekoja. Luopumalla saa aina jotain tilalle. Kävelemällä tai pyöräilemällä työmatkat saa ilmaista hyötyliikuntaa, omaa aikaa ja paraatipaikan ihailla upeaa luontoamme ja vuodenaikojen vaihtelua. Vähentämällä ruokahävikkiä säästät luonnon lisäksi rahaa, vähennät kaupassa käytettävää aikaa ja annat luovuudellesi siivet.



Ihailemassa Hiidenkirnuja Sipoonkorvessa. Tässä vaihheessa olin o lipsahtanut hävikkihaasteestani ja ostanut muutaman vegemakkaran evääksi.


Mikä omasta mielestäni on suurin saamani asia, kun olen vähentänyt kuluttamista hyvinkin radikaalisti ja hypännyt ääripäähän peruskuluttajasta? Voisinpa hyveellisesti sanoa, että ekologinen elämäntapa itsessään on riittävä porkkana ja palkinto. Joo, kyllä se on totta sekin, sillä saan kuitenkin henkilökohtaisista tyydytystä siitä, että pystyn valitsemaan ekologisen vaihtoehdon. Mutta suurin tyydytys tulee välittömistä palkinnoista (ihmisen universumin kiintötähti on kuitenkin oma napa).  Onko minun palkintoni sittenkin säästynyt raha? Vai 40km pyörämatka upeassa syysilmassa? Vai se, että onnistuin valmistamaan upean ruoan käymättä kaupassa? Vai onko minun palkintoni ollut, että yhä pienemmät ja arkisemmat asiat ovat alkaneet tuntua suurilta? En osaa valita parasta, koska se kuten niin moni muukin riipuu päivästä ja hetkestä. 

Palatakseni siihen aamuiseen ympäristöahdistukseen. Se katsosi taas hetkeksi, koska tätä kirjoittamalla parsin kuplani takaisin kokoon. Kyllä yhden ihmisen valinnoilla on merkitystä. Kyllä pikkuhiljaa yhä suurempi osa ihmisistä sisäistää omien valintojensa merkityksen ja oman vastuunsa. Ja ei, minun ei kannata eksyä lukemaan yhdenkään ympäristöuutisen mielipidekeskustelua. 


Noin parikymmentä kilometriä ja vain puoli pussia roskia keräsin matkan varrelta luonnosta. Ehkä lehdet olivat peittäneet osan tai Sipoonkorvessa käy harvinaisen siistiä porukkaa :D Ihana yllätys.

Eläköön oma kupla. 

-Heidi


Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Uskon, että olemalla yksi ihminen ja tekemällä valinnan aloittaa tämän blogin, olet pystynyt vaikuttamaan todella monen ihmisen valintoihin. Hyvää työtä ja voit jatkaa elämääsä kuplassa tyytyväisenä :) Ja termos-postauksesi sai minut luopumaan pussiteestä. Nyt teen irtoyrttiteetä termokseen työpäivän ajaksi enkä käytä enää kahvihuoneen teepusseja. T. Uusi vakilukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin siirryin teehen työ- ja koulupäivien ajaksi. Pikka hiljaa vähennänkavin juomista jälleen kerran :D -Heidi

      Poista
  3. Kyllä yhdenkin ihmisen teoilla on merkitystä! Älä koskaan väheksy esimerkin voimaa. Vaikka muut eivät seuraisi heti perässä ja muuttaisi tottumuksiaan, on esimerkki jäänyt alitajuntaan ja toivottavasti lyö sieltä läpi mahdollisimman pian. Sitä ei koskaan tiedä, mikä uutinen, kuva tai kommentti saa jonkun muuttamaan kulutustaan.

    Omassa kuplassaan on "helppo" olla ja elää, mutta todellisuudessa elämä on törmäilyä kuplien välillä. Aina on niitä, jotka ovat aikaansa edellä, tien näyttäjiä, esimerkkejä. Yhtä lailla on perässähiihtäjiä, muutoksen suurimpia vastustajia, jotka vasta vihoviimeisinä pitkin hampain muuttavat tapojaan. Mutta kyllä heidätkin saadaan mukaan, ennemmin tai myöhemmin. Vahvimmat kuplat, ne suunnannäyttäjäkuplat, niillä on suurempi vetovoima kuin perässähiihtäjäkuplilla.

    Sinä, Heidi, kuulut ehdottomasti suunnannäyttäjäkupliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Välillä tosiaan tarvitaan vähän kannustusta kuplan reunojen vahvistamiseen :D

      Poista
  4. Saara Särmä kiteytti Aamulehden Sunnuntaivieras-kolumnissa minunkin ajatukseni hienosti "Koska jotain toivoa on, että emme lopullisesti onnistu sössimään koko maapalloa, yritän jaksaa tehdä osani maailmanparannuksen parissa rakentaakseni vankan pohjan, jolta muut voivat ponnistaa."

    Omaa lähipiiriäni yritän juurikin saada ymmärtämään, että elämänlaatu ei kärsi vaikka valitsee ostamattomuuden. Tänään valitsin metsäretken ruokakaupassa käynnin sijaan ja siellähän oli ilmaista ruokaa, suppilovahveroita koko talven tarpeisiin. -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa tuo Saara Särmän sanonta todellakin hienosti kiteytetty. Tuo metsässä liikkuminen ja marjojen ja sienien poiminen on mahtava etu, jota taidamme arvostaa liian vähän. Ja hienon saalin olet saanut talvivarastoon :D - heidi

      Poista
  5. "Ihminen on onnellisimmaan silloin kuin toimii konkreetteisesti omien arvojensa mukaan" - Arto Salonen, meidän ihana opettaja jonka nettisivuihin/luentoihin/youtubevideoihin kannattaa tutustua. Hänet löysin kaksi vuotta sitten pääsykoemateriaalien yhteydessä ja olen pitänyt hänen ajatuksistaan ja uudesta oppiaineesta "ekososiaalinen sivistys" joka yhdistää ihmisen sosiaalisen puolen vallitsevaan ympäristöajatteluun ja talouteen. Voin suositella lämpimästi esim. Youtubeluentoja, joita voi katsoa vaikkei ole mitään "aikaisempaa" koulutuspohjaa yhteiskuntatieteistä. Ja aiheena juuri eettinen ja ekologinen, eli vastuullinen kulutustietoisuus.

    Itse uskon, että kaikkien ihmisten teoilla on merkitystä, jos ei muille niin meille itsellemme. Me haluamme kehittyä ja lisätä omaa hyvinvointiamme tekemällä arvojemme mukaisia valintoja. Jo pelkästään sen vuoksi kannattaa uskoa että kaikella on merkitystä. Itae uskoin ilmastonmuutokseen jo 10vuotta sitten, lapsesta asti olen hakunnut auttaa eläimiä/ympäristöä. Minulle toi mielihyvää lapsena tehdä eläinlehteä, jossa kerrottiin miten auttaa eläimiä ja luontoa. Myin sitä sukulaisraukoille. Rahat lahjoitin Hesylle. Olin silloin 10-vuotias :) sitä ennen 5-vuotiaana perustimme myös eläinkerhon muille lapsille ja opetimme Varana luonnon jaksojen abulla rlöintensuojelusta. Ylä-asteella suutuin kun talonyhtiömme ei kierrättänyt roskia ja uhkasin tulla höiriköimäön kokoukseen vaikka kuka 15-vuotiasta olisi kuunnellut :D Tämä innostus ei edes ollut kasvatuksen tulosta sillä vanhempani eivät ole erityisen ympäristö valveutuneita. Nykyäänkin kiusaan heitä milloin mistakin ympäristöasiasta hih :D Ja ei, en ole todellakaan mikään "super ekoihminen" 3nkä usko että moiseen täydellisyyteen edes pääsen. Minulle tuottaa silti mielihyvää toimia asioiden puolesta jotka koen tärkeiksi :) Koko ajan voisi tehdä paremmin mutta en halua syyllistyä liikaa, se ei motivoi eteenpäin. En oikeastaan völitä muiden ihnisten sanomisista tai "kommenttibokseista" koska olen kuunnellut puolet elämästäni että on typerää uskoa ilmastonmuutokseen ja asioille ei voi tehdä mitään. Olin suorastaan riemuissani kun uutisissa vihdoin myönnettiin edes että ilmasto muuttuu ja vaaditaan toimenpiteitä. Itse osallistun talkoisiin mielelläni :) En vaadi muilta muutosta, mutta itaeltäni vaadin ja se on alkanut tarttua kuin huomaamatta lähipiiriin. Se on hassua! Olen ihan varna että muutos tulee ja uskon, että me handlataan tämä homma! Ja jos ei niin ainakin itse yritin parhaani, se ajatus on jotenkin lohduttava kun miettii kaikkea asioita elämässä sitten vanhana :) - Halina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhana voidaa kiikkustuolissa todellakin miettiä, että parhaamme yritettiin, mutta ei ne hölmöt kuunnelleet. Tai parhaassa tapauksessa voidaan kiikkua tuolissa ja miettiä, että parhaamme yritettiin ja kas, kas, niin se vain suunta kääntyi kuin kääntyikin :D Toivotaan tietenkin, että jälkimmäisen ajatuksen voimalla keikutamme kiikustuolia

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit