PÄIVÄ 363 (345)

Hyvää hävikkiviikkoa kaikille!

Globaalisti tuotetusta ruuasta jää vuosittain käyttämättä:

• 30% viljasta eli 763 miljardia pastapakkausta
• 20% maitotuotteista ja munista eli 574 miljardia kananmunaa
• 35% kalasta ja merenelävistä eli 3 miljardia Atlantin lohta
• 45% hedelmistä ja vihanneksista eli 3,7 biljoonaa omenaa
• 20% lihasta eli 75 miljoonaa lehmää
• 20% öljy- ja palkokasveista eli sellainen määrä oliiveja, joka tarvitaan 11 000:n olympiamittaiseen uima-altaaseen mahtuvan oliiviöljyn tuottamiseen
• 45% juuri- ja mukulakasveista eli 1 miljardia pussillista perunaa

Se, joka ei tunne pientäkään järkytyksen hiventäkään ei ymmärrä lukemaansa. Ne, jotka järkyttyivät, niin tuumasta toimeen. Vähennä kotisi ruokahävikkiä!

Tämä harmiton kurpitsa näyttää ihanan syksyiseltä, mutta on keittiön painajainen. Suorastaan demoni. Se ei lopu ikinä, vaikka ahkeroit keittiössä loputtomasti.

Eilen aloitin tuhoamaan kurpitsaa, joka silloin vielä tuntui kutkuttavalta haasteelta. Saisinko käytettyä koko kaverin ilman hävikkiä ja valmistettua kaikkea herkkua tulevaa varten. Kuinka naiivi olinkaan ja autuaan tietämätön tulevasta keittiöhelvetistä.

Koska kurpitsa on vierasta tavaraa, niin googletin ensimmäisen ohjeen. Kurpitsapikkelssi. En uskaltanut maistaa sillä siihen tuli sokeria (ihan pilvin pimein), kanelia, tilliä jne... Varmaan kaikkea maan ja taivaan välillä. Selvää lahjamateriaalia vanhemmille.

Pikkelssin tekoon meni jo ikuisuus, eikä kurpitsa ollut pienentynyt yhtään. Siinä se makasi keittiön pöydällä valtavana. Seuraavan reseptin kimppuun. Kurpitsapiirakka. Vegaanista ohjetta etsiessä tuskaannuin ja päätin soveltaa. Kaikki tietävät, että se on ihan jäätävä virhe, mutta jollain matalimmalla asteikolla mitattuna onnistuin kohtalaisesti. Jopa kuopus söi useamman palan, tosin kuulemma vain siksi, että on sokerivajarit.

Soijakerma korjaa virheet. Samoin flitteri poistaa murut kuvasta. 

Yli puolet jäljellä kurpitsasta piirakan jälkeen. Sen täytyy olla kirottu. Enää ei jaksanut etsiä reseptejä, keitellä hillokkeita tai mitään monimutkaista, joten sosekeitto tulille. Puoliväli kurpitsaa saavutettu. 

Eväät töihin. Ei enää mitään sanottavaa kurpitsasta. Olen aivan takki tyhjä.

Epätoivon syöreissä katselin puolikkaan kurpitsan puolikasta, jota vihasin. Mutta onnetar käänsi hymyilevät kasvonsa puoleeni ja äiti soitti pyytäen pientä palaa kurpitsaa johonkin reseptiinsä. JA siltä seisomalta oma työsarkani kurpitsan kanssa oli ohitse. Ei enää ikinä. Tai no ehkä ensi syksynä, jos vuosi ehtii kultaamaan muistot.

Siemenet talteen jotain tulevaa kokkausprojektia varten.

Eli varoituksen sanana: Älä koskaan anna kurpitsan ruman kauniin ja syksyisen ystävällisen ulkokuoren hämätä. Se haluaa vain vangita sinut keittiöön ikuisiksi ajoiksi.

-Heidi