PÄIVÄ 361(343)
Viikolla katsoessani töissä, koulussa ja kotona pois heitettävän biojätteen määrää koin epätoivoa. Emme varmasti opi arvostamaan ruokaa ennen kuin siitä joskus tulee pulaa tai aito ruoka on yleellisyystuote, johon vain muutamilla on varaa. Kyltit koulun biojäteastian yllä kertoavat karua kieltään. Kuukausittainen biojätteen määrä on satoja kiloja. Kauppojen, ravintoloiden ja kotitalouksien ruokahävikkiä en uskalla edes arvioida.
 |
| Kyläily kannattaa. Kotiintuomisina omenahilloa, jättimäinen kurpitsan puolikas ja kasa kangasta ompeluun. Kiitos ihanat. |
Ruoka on aina ollut asia, josta ihmisellä on ollut pulaa. Nälkä ja heikkolaatuinen ravinto on niittänyt kansaa ja ruoan saaminen pöytää on ollu kovan työn takana. Aina, kunnes on tullut tämä ihmeelinen meidän elinaikamme. Koskaan en ole kokenut nälkää, siis oikeaa nälkää. Joskus mietin olenko koskaan edes edes ehtinyt nälkäseksi vai olenko ainostaan pitänyt nälän tunteena hieman tyhjää vatsaa urheilun jälkeen. Puutteen ja nälän sijaan koemme herkkunälkää tai mielitekoja.
 |
| Tänään aion tehdä kurpitsapikkelsiä, kurpitsapiirakan ja aivan varmasti tulen kiroamaan tämän ruman kauniin kurpitsan moneen kertaan, kun kyllästyn keittiössä häärimiseen ja tämä ei vain ota loppuakseen. Siement talteen myös ja lisätään joskus sämpylätaikinaan. |
Ruoka on ollut asia, joka on helposti saatavilla. Siitä on voinut kiukutella, jossa se ei miellytä oma makua. Täydessä jääkaapissa pilaantuvat ruoat eivät merkitse mitään, kun kaupasta voi hakea uudet ja tuoreemmat. Satoja kastikkeita, kaikki maailman hedelmät tuoreina, lihaa ja maitotuotteita kaikissa muodoissa ja valikoima on pienimmässäkin lähikaupassa mahdollisimman monipuolinen.
 |
| Retkellä. |
Minun on vaikea uskoa, etteivät ihmiset tiedä oman kuluttamisensa vaikutuksia. Tai ettei kukaan ole pysähtynyt suuren ruokakaupan jättimäisen hyllyrivin alussa ja katsonut niitä satoja muropaketteja, säilykkeitä ja lihajalosteita ja miettinyt, että tämä on ihan hullua. Jos ruokaympyrä on meille kaikille tuttu, niin uskon, että myös ruoan ympäristövaikuksetkin ovat ja se kuinka niitä voi vähentää.
Vältä ruokahävikkiä.
Vältä lihaa ja suosi kasviksia.
Osta satokausikasviksia.
Siinä se on yksinkertaisimmillaan ja helpommillaan. Ei pitäisi olla vaikeaa, mutta kyllä se on. Kiire, valikoiman laajuus ja mieliteot pistävät kovasti kampoihin. Jokainen tietää miten vaikeaa on joskus edes ehtiä kaupaan, saati tehdä siinä ekologisesti oikeita valintoja ja alkaa kokkailemaan. Valikoima on niin valtava ja ruokapakkauksista on vaikea päätellä mikä kuormittaa vähiten. Ja kun ei ole oikeasti nälkä, niin eihän sitä tee mieli eilisiä tähteitä, vaan jotain ihanaa.
 |
Joten tänään on taas aika tehdä uusi sotasuunnitelma oman kotitalouteni ruokahävikkiä vastaan.
Ma: Tortillat
TI: Sama
Ke: Nuudeliwokki
To: Kasvissosekeitto
Pe: Sushi
+Aamupalat, välipalat ja iltapala
(muro, vihannekset, puuro, hedelmät)
Nyt syön aamupalan ("nälkäisenä" ostan jokaisen mielitekoni listan ulkopuolelta) ja suuntaan ostoslistan kanssa kauppaan. Olkoon tulevalla viikolla kaikki tähdet kodillaan, sillä yksikin pieni takaisku vaikeuttaa suunnitelman totetuttamista :D
-Heidi
Monet kyllä kokevat nälkää ihan Suomessakin, eli tämä yltäkylläisyyden illuusio tuntuu olevan enemmän varakkaan keski-luokan ongelma (johon itse lähipiirineni kuulun). Olen kyllä monia kertoja elämässä ollut todella nälkäinen, mutta en laske sitä ellei nälkä kestä vähintään viikkoa tai kahta. Sen sijaan olen nähnyt lapsia, vanhuksia ja aikuisia, jotka syövät kuin eivät eläessään olisi saaanut kunnolla ruokaa :o ja esim. Lapset, jotka tulevat köyhästä perheestä päiväkotiin/kouluun sanovatkin että tulevat niin miellään kun saavat ruokaa. Se vetää hiljaiseksi. Kun itse olen ollut se angstiteini, joka heitti kumiperunat suoraan biojätteeseen ja marmatti kun oli maksalaatikkoa ruokalistalla :D Monet iäkkäät kuten isovanhenpani tietävät mitä nälkä on. Kun olin vanhusten kanssa töissä he kertoivat mitä se sota-ajalla käytännössä oli. Eräs munmeli joka oli lapsi sodan aikana kertoi menneensä ekana ostamaan jäätelöä kun sota loppui. Se oli niin hyvää ett hän söi niin paljon että oksensi ja meni sitten ostamaan lisää vaan siitä riemusta että pystyi syömään jäätelöä :D jotenkin oli ihan hirveää ajatella, että sotaikana nälän tunne ihmisillä (ja lapsilla!!) oli ollut niin normaalia. Siksi häpeän aina jos heitän ruokaa roskiin :/ Häpeän myös meidän yhteiskuntaa ja länsimaita, jotka heittää saman määrän ruokaa roskiin kuin mitä tarvittaisiin ruokkimaan koko maapallo. Meillä ei olisi nälänhätää jos toimisimme järkevästi maapallolla :/
VastaaPoistaItse yritän syödä kaikki ruuat ellei ne ole pilalla. Kuivaaineita lahjoitan esim. Vähävaraisille perheille jos omassa kodissa ei tule jostain syystä syödyksi. Opiskelijana ei ole taloudellisesti varaakaan heittää hirveästi ruokaa roskiin, joten biojätettä syntyy eniten kahvinpuruista ja hedelmien kuorista. Silti pitäisi kiinnittä vielä enemmän huomiota ruokahävikkiin!
Tulipas taas paljon ajatuksia! Tuntuu vaan niin kamalalta että os aihnisistä ei pysty syödä hyvin ja terveellisesti edes suomessa ja toiaet voivat heittää tuhottomasti ruokaa roskiin. Luulisi että samalla roskiin heitetyllä rahalla voisi vaikka käydä ravintolassa syömässä, ettei tulisi hävikkiä? Tai edes lahjoittaa ruokaa jollekin tutulle :) - Halina
Tottahan tuo on, että yltäkylläisyys on illuusio, mutta äärimmäinen köyhyys on usein monisyisempi ja monitahoisempi ongelma kuin pelkkä ruoka. Ihanaa, että sinäin olet taloutesi biojäteastia :D Etten vain minä syö kaikkea epämääräistä ruokahävikin pelossa. Hyvä Halina ja mukavaa, että jaksat kirjoittaa ajatuksiasi tänne. Tämä on aihe, josta riittää loputtomasti kirjoitettavaa.
PoistaEpätoivo, kiukku, ahdistus. Tarve ravistella koko maailma heräämään ja huomaamaan, että asioille pitää tehdä jotakin nyt eikä vasta huomenna tai ylihuomenna. Ruokahävikki, nälkä, pikamuoti, tavarapaljous, sekajäte, muovijäte..... Päivästä riippuen joku nousee epätoivon aiheuttajana listan kärkeen ja saa aikaan ahdistuksen, kiukun ja sitten toiminnan. Elämme pelottavia aikoja, olemme matkalla kohti tuntematonta. Onneksi kaltaisesi ihmiset (toivottavasti itseni mukaanlukien) pystyvät vaikuttamaan oikean tien valintaan.
VastaaPoistaTsemppiä viikon ruokalistaan ja siinä pysymiseen!
Itsellänikin ahdistus nousee välillä korkealle, mutta yritän kovasti saada sen laskeutumaan ja ajatella, ettei ahdistuminen auta mitään. Välillä ahdistuksen onnistuu rauhoittamaan paremmin, välillä huonommin. Riittää, että itse yrittää ja tekee parhaansa omilla resusseillaan. Ruokalistan onnistumisesta lisää myöhemmin, mutta aikahyvin se on mennyt. Annan itselleni ainakin 11/10 hyvästä yrittämisestä :D
Poista