PÄIVÄ 351 (333)

Suunnittelemani ruokalista arjen helpottamiseksi ja ruokahävikin pienentämiseksi menivät aivan penkin alle. Siis täysin. Alussa kaikki sujui kuten Pariisin kevään laulussa, jossa kaikki tiet alkavat kultaisesta ovesta fanfaarien soidessa. Mustapapupihvit unohtuivat paistamisen jälkeen rasiaan, johon laitoin ne jäähtymään ennen pakastusta. Ja rasia unohtui pöydälle kolmeksi päiväksi. Parin päivän makaronilaatikko meni päivässä ja keskiviikkona ostin lapsille thaikuutiot, pengottuani ensin pakkasen ja jääkaapin etsien mustapapupihvejä burgereita varten.Tänään olen leipomassa jo suklaamuffineja, koska tarvitsen jotain makeaa herkkua heti. Ensi viikolla sitten uuden suunnitelman kanssa.

Pyörän sisäkumin paikkausta. 

Ettei nyt pelkkää kaaosta ja epäonnistumista, niin mieltäni lämmittivät ohimennen lausutut sanat elämäntavastani ja siitä miten kaikkien tulisi pyrkiä elämään ekologisemmin, että maapallon tuhoutuminen pysähtyisi. Spontaanisti saatu kehu lämmittää aina. Yleensä hieman vitsailen ja vähättelen, mutta tällä kertaa pidättäydyin siitä showsta ja sanoin kiitos ja lisäsin vielä, että uskon ja toivon ihmisten vielä lähitulevaisuudessa nostavan ekologiset valinnat paljon tärkeämmiksi ja niistä tulee uusi normaali (älkää nyt rikkoko kuplaani :D)

Jämäkerät pienenee ja lempivärit vähenee. Kohta on enää inhokkivärit ja kaikkein pienimmät keräset jäljellä.

Olen laittanut otsikon sulkeisiin projektini oikean päivän. Jossain vaiheessa päivät ovat ilmeisesti alkaneet kiitää vähän liiankin lujaa, kun olen aina edellisestä postauksesta laskenut seuraavan päivän numeron. Kuukausi ja muutama päivä. Ostoslista elää päivittäin. Välillä en mielestäni tarvitse mitään, toisena päivänä olen ostamassa jonkun maailmanlopun eloonjäämisvaraston itselleni, kolmantena hetkenä mietin kaikkea järkevää ja hyödyllistä ja neljäntenä kaikkea ihanaa ja hulluimpia mielitekojani. Tiedän, että ostan mitä vain, niin harmittelen, etten jos en löydä kyseistä tuotetta käytettynä ja pienen pieni morkkiskin tulee, vaikka tunnen itseni ja ostan vain tarpeelliset ja tylsät tavarat.

Taukokuva viikonlopulta. Olen säästänyt paperipussit ja käytän niitä uudelleen kaupassa käydessäni. Yksi pussi kestää yllättävän kauan.

Listalla on nyt:

kangassakset

koulukirja

lipeä (sukulaiset saa saippuaa lahjaksi)

(millainen ihminen on vuoden ostamatta mitään ja ostaa sitten lipeää? Lipeää, kuulostaa jo niin pimahtaneelle)

Ompelukoneen lanka, musta ja valkoinen

Näillä ostoksilla olen ajatellut selviytyä seuraavan vuoden, mutta kuten sanoin mitä lähemmäksi päivä tulee sen ailahtelevampia halut ja mieliteot ovat.

-Heidi

Fiilikset tästä viikosta. Vuoden motivoitunein työntekijä ja herttaisin äiti titteli menee... taas minulta ohi suun :D