PÄIVÄ 325
Vaatii paljon suunnittelua ja ennakointia, että voi elää mahdollisimman roskattomasti. Kesäloman aikana monesti joko kahvimuki, haarukkalusikka tai vesipullo olivat jossain muualla, kuin siellä missä niitä tarvittiin. Mieskin sanoi, että me ei opita tätä ikinä. Varsinkin huoleton ja huolimaton minä, jolle jo avaimet, puhelin ja lompakko tuottavat välillä ylitsepääsemättömän vaikeasti muistettavan kombon.
Tänään päätin ennakoida kaikki mahdolliset pulmatilanteet. Oli kauppakassi, kestopussit, muki, astia, haarukka ja nenäliinat jne... Mutta Teurastamon Vegestreetillä jonossa ruoka ilmestyi käteen paperissa ja pussukoissa, edessä ja takana väkeä. Onneksi roskille oli lajittelupisteet. Elämän ennakointi on vain todella vaikeaa, vaikka olisikin omasta mielestään valmistautunut kuin priimuspartioilainen eräretkelle.
 |
| Tein liian lyhyestä pellavahameesta nenäliinoja. Ja pussit puhtaille ja käytetyille. En ole koskaan niistänyt kangasliinaan :O Ja se tuntuu ajatuksena oudolta, vaikka en osaa sanoa, miksi teen siitä itselleni niin isoa numeroa. Draamaqueen. |
Onneksi kaikesta uudestakin alkaa muodostua pikkuhiljaa rutiini, kun toistoja on tarpeeksi monta. Kotiin tultaessa muistin laittaa kauppakassin kestopusseineen valmiiksi eteiseen. Ja jättää käsilaukkuun (vähän liian hieno sana kangaskassille) mukin, astiat ja muut tarpeelliset. Ainakin itselleni juuri tuo kotiin tulemisen jälkeinen hetki on ratkaiseva seuraavan päivän onnistumiselle. Pitää muistaa heti laittaa tavarat valmiiksi, sillä muuten kaikki tarpeellinen katoaa piiloon, joista ne löytää vain hyvällä tuurilla tai suursiivouksen yhteydessä. Saa nähdä miten tämä kaikki ennakointi onnistuu, kun arki polkaisee käyntiin ja pitää pyörittää taas koko sirkusta töiden ohella. Ehkä huomaan olevani liikenteessä nenäliinojen, mukin ja haarukan kanssa, mutta muistikapasiteetti ei riittänyt avaimiin ja lomapakkoon. Pian se nähdään.
-Heidi
Ps Yritin viedä kengät suutariin. Ihan vertailin hintoja ja poljin 7km kenkä repussa vain huomatakseni, että suutari oli kiinni. Sitä on niin tottunut, että kaikki on avoinna 24/7, ettei tullut edes mieleen tarkistaa, että onko jokin paikka auki perjantaina päivällä. Mutta asia etenee. Tai eteni.
 |
| Sukat syksyksi. Fiilis: Vihdoin ne on valmiit. Näissä meni ikuisuus. Ja jee. |
Mäkin suunnittelen nenäliinojen ompelemista, kaapissa olisi hyvä laatuisen kauluspaidan jämät sopivasti odottamassa. Mietin vaan, että voinko opettaa kestonenäliinojen käytön lapsillekin vai tuleeko kaveripiirissä sanomista... Lapset olisi sopivasti vaikutteille alttiissa iässä, ja saattaisivat helposti ottaa tavaksi. Mutta missä menee raja ja milloin alkaa kiusaaminen? Olen kuitenkin lanseerannut jo lasten kaveripiiriin lahjattomat synttärit (tapa levisi ja monet pienet, lahjoitta jääneet lapset varmasti muistavat minua iltarukouksissaan), lapseni tietävät enemmän perunan viljelystä kuin marcuksesta ja martinuksesta ja mehiläisten hoidosta enemmän kuin telkkariohjelmista. Olisi helpompaa, jos lähistöllä olisi muita vaihtoehtoisempia perheitä ja lapsetkin saisi henkistä tukea muilta kidutetuilta lapsilta... T. Uusi vakilukijasi
VastaaPoistaVoin vain kuvitella, kuinka lämpöisiä ajatuksia sinun päällesi on tavarahimoissa laskettu. Mua alkoi ihan naurattaa :D Ihailen, että olet ajanut tuota tärkeää asiaa eteenpäin, sillä se on järkyttävää roskaamista ja tavaran arvon alentamista, mitä tämän päivän synttärit ovat. Omille lapsille en ole oikeasti tyrkyttänyt omia ekohommeleitani. Suurin syy on varmasti, että olen herännyt asialle ja alkanut toimimaan asioiden eteen vasta lasten ollessa jo koululaisia ja yläasteella. Olisinpa ollutkin valvetuneempi lasten ollessa pieniä, niin ainakin yksi kaatopaikallinen roskaa olisi vähemmän. Nyt luotan esimerkin voimaan ja kysyn kiinnostaako ajatus. Ja koskaan ei kiinnosta, ollaan vaan pöyristyneitä ja järkyttyneitä ajatuksestakin. Minä ainakin toivon ja uskon, että (lähi)tulevaisuudessa yhä enemmän lapsillesikin löytyy kohtalontovereita ja minunkin teinit kokevat ympäristötietoisuuden voimavaraksi. Mutta faktahan on ettei mikään vanhemmuudessa ole helppoa ja näihinkin ekoaiheisiin kasvatusasioihin voin sanoa vain, että tsemppiä. Kyllä ne antavat aikuisina anteeksi :D
PoistaOlen viime aikoina innostunut lueskelemaan blogiasi. Tosin omat teinini ovat asettamassa äidille blogikieltoa, koska niistä saa niin vaarallisia ajatuksia��... Teinien kannalta on aivan järkyttävä ajatus olla ostamatta mitään, ja kun äitikin on alkanut esittää samantapaisia juttuja niin sehän 'pilaa elämän'! Varmaan täytyy itsekin vapauttaa teinit äidin hömpsötyksistä��.
VastaaPoistaOlen havahtunut siihen että monet noista ympäristön kannalta paremmista teoista ovat itse asiassa sellaisia, jotka olivat isovanhempiemme lapsuudessa aivan normaalia elämää. Kangasnenäliinat, tiskirätit, kestovaipat (ja itse virkatut siteet!!), vähäinen muovin määrä, itse tekeminen ja korjaaminen, tuotteiden loppuun käyttäminen, kompostointi... Meidän pitäisi varmaankin kulutuksessamme palata siihen aikaan, tai ainakin ottaa parhaat ideat sieltä käyttöön. Olen muuten itsekin käyttänyt lapsena usein kauheassa nuhassa vanhoja kangasnenäliinoja, koska ne ovat niin pehmeitä ja mukavia. Kun ne silittää pesun jälkeen, on pöpöt tiessään ja pehmeyskin parempi��. Rohkeasti vain kokeilemaan!
Ehkä sinun teinit saavat aikuisina samalta terapeutilta ajan, jolle minunkin lapseni menevät todennäisesti puhumaan dramatisoivasta ekoäidistään :D Se on totta, että nämä ympäristöystävällisemmät ratkaisut ovat todellakin suoraan jonkun kätevän ja pihin emännän oppaasta sata vuotta sitten. En missään nimessä ihannoi sen ajan järkyttävää työnteon määrää, nälkää ja muita ongelmia, mutta ehkä jotain asioita voisimme tuoda tähänkin päivään. Ja nenäliinat ovat käytössä. Rohkenin.
PoistaSe on kyllä, kun reppu on täynnä jo joka paikkaan lähtiessä (pullo, rasia torimarjoille, hedelmienkestopussit, paperipussit, kangaskassi...) :)
VastaaPoistaJa en ole onnistunut vajaassa vuodessa saamaan lakanasta tehtyjä liinoja tuntumaan riittävän coolilta, että niihin seurassa niistäisin. Pitää ymmärtää niitä teinejä, kun vielä aikuisenakin on tämmöstä.
T. pullaajannainen (ig)
Mä olen niistänyt ja rohkaisen nyt sinuakin. Ketään ei kiinnosta. Melkein toivoinkin, että joku olisi kysynyt asiasta, jotta olisin voinut aloittaa puheen kestävämmästä tavasta elää, mutta ei. Pitää ehkä niistää hieman äänekkäämmin, kun tulee tarvetta puhua näistä asioista eikä löydä aasinsiltaa siihen :D
PoistaVie aikaa, ennen kuin uusi toimintamalli muuttuu hyväksytyksi tavaksi ja sitten aikanaan muodostuu rutiiniksi. Pitäisi muistaa olla armollinen ja antaa anteeksi kaikki unohdukset (ja vastaan väittämiset), tärkeämpää on keskittyä niihin onnistumisiin!
VastaaPoistaTein meille miehen vanhoista paidoista kasan nenäliinoja viime syksynä. Pojat (silloin 11 ja 12 v) ensin ihmettelivät, että tohonko pitäisi niistää., mutta pari räkätautia myöhemmin asia ei ole enää mikään ongelma. Nenäliinat ovat eteisessä omassa purkissa ja sieltä pojat osaavat hyvin hakea ne, nuorempi on jopa ottanut kouluun mukaan (käytöstä siellä en tiedä). Käytettyjen vieminen likapyykkiin on vielä harjoitteluasteella, mutta en ole motkottanut siitä vaan kiltisti kerännyt ne heidän puolestaan. Meidän perheessä miehelle on ollut vaikeinta oppia, että käyttää kangasnenäliinaa eikä hae vessapaperia niistämistä varten (paperisia nenäliinoja en ole ostanut enää syksyn jälkeen).
Minä aloitin ostolakon 1.8. ja tarkoitus on jatkaa kokonainen vuosi. Alku on ollut helppo, mutta innostuksesta huolimatta jännittää ja toivon, että olisin jo 11 kuukautta pidemmällä. Kiitos, Heidi, inspiraatiosta! Ilman blogiasi tuskin olisin osannut tehdä päätöstä ja pukea sanoiksi omia perusteitani tai tavoitteitani lakon suhteen.
Jos sinun pojatkin ovat noin rohkeita kangasliinojen käyttäjiä, niin pakkohan minunkin on olla :D Itseasiassa olen käyttänyt niitä nyt ihan julkisesti ja kukaan ei ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Ihmeelistä miten isoja asiat ovat omassa päässä ja miten vähän ne omat "suuret"asiat kiinnostavat toisia ihmisiä. Kiitos kommentistasi ja paljon tsemppiä ostoslakkoon <3
PoistaApua olenkohan ainoa, joka ei käytä nenäliinoja ollenkaan? :D jos saan räkäflunssan n. kerran vuodessa ni saatan niistää silloin viikon verran ja käyttää ihan perus wcpaperirullan niistämiseen (koska ei väliä mihin niistän kun rasvaan nenää joka tapauksessa), mutta muuten en oikein ikinä niistä kun siis ei ole tarvetta sille :D jos saan allergiareaktion niin lähinnä vaan aivastelen :D pikkulapsilla räkä vuotaa kyllä koko ajan (en tiedä miksi kun ei ole omia lapsia, mutta johtuuko jostain herkkyyksistä/ allergioista tms?) Ja niistätän ne raukat vaan wcpaperiin kuten itsekin niistän :D
VastaaPoistaMinusta noi kangasnenäliinat on ihana ajatus ja ainakin mieheltä pitäisi löytyä yksi kunnon nenäliina, jota käyttää puvun kanssa ja ojentaa naiselle jos tämä itkee esim häissä (t: minä) :D
Ja siis ylipäätän etukäteen varautumisesta niin itse olen kokenut sen hankalaksi kun aina unohtuu jotain :D eilen olin kesäteatterissa ja jätetty tuli: pahvilautanen, muovilusikka, muovimuki ja miniskumppapullo. En ollut ajatellut tarvitsevani omaa skumppalasia, lautasta ja lusikkaa mukaan :) myös karkit oli tietysti muovipussissa. Harmittaa kun aina tulee ulkona näitä tilanteita että tulee kertakäyttöroskaa! Pahaa teki eräässä toisessa ulkoilma kahvilassa kertakäyttöiset puiset aterimet, jotka tuntuu lähinnä pilkalta luontoa kohtaan kun arvokkaasta puusta tehdään kertakäyttöisiä tavaroita :o mieheni kanssa suositaan mieluummin kyllä tuotannollisista syistä muovia kuin puuta kertakäyttöjutuissa (mies tietää kaiken puuteollisuudesta, joten hän on ihan järkyttynyt näistä puukertistuhlaustuotteista). Mutta eiköhän pian kaikki järjestäjät myös joudu ottamaan enemmän tapahtumissa yms huomioon ekologiset vaohtoehdot mikä helpottaa kaikkia kävijöitä!! :) toivon ainakin niin! - Halina
Minäkin koen muovin usein ympäristön kannalta vähiten kuluttavaksi, varsinkin jos sen kierrättää. Usein kannetaankin muovit sitten kotiin muoviroskikseen, jos muoville ei ole lähellä kierrätyspistettä. Joskus naurattaakin, että tuliaisina tuodaan taas reissun muovit :)
Poista