PÄIVÄ 331

Ostohimoiset ajatukset on saatu jälleen kaadetuksi. Edelleen jaksan ihmetellä sitä miten erilaiset tekijät laukaisevat ostamisen tarvetta, vaikka järki ja omien tavaroiden tuntemus yrittävätkin kertoa, että kaikkea on ja enemmänkin, että oikeasti en tarvitse mitään. Tunne(kuohunta) hiljentää järjen tehokkaasti, oli kyse rakkaudesta, vihasta tai halusta. Mutta en ostanut mitään ja paljon tsemppiäkin sain.

Edellisen postauksen kommenteihin tuli ideoita siihen miten piristää ja saada vaihtelua siihen hetkeen, kun tulee voimakas tarve uudistua, piristää, lohduttaa tai vain palkita itseään. Kampaaja, hieronta, osa vaatteita sivuun ja niiden esille ottaminen ostohimossa tai vuoden aikojen mukaan jne... Jokaisella varmaan toimii omat niksit ja konstit. 

Tavarat työ- ja koulukassissa. Nenäliina, retkeilyastioista harmaa levy (jos kahviossa olisi joku vegaaniherkku) ja kahvimuki. Tosin pitää kehitellä uusi muki, sillä termosmukissa kahvi pysyy liian kuumana ja en ehdi tauolla juoda sitä. Kahvi omaan mukiin onnisuu kahvilassa ja nenäliinan käyttökin julkisesti on alkanut sujua rutiinilla.

Minulle toimii lasten ohjelma Kung-fu Pandan lohikäärmekäärön salainen teksti (nyt seuraa järkyttäviä juonipaljastuksia,varoituksen sanana kaikille teille, jotka olette säilöneet kyseistä piirettyä johonkin spesiaalihetkeen :D). Kun viimein käärö avataan ja sen sisällöllä pitäisi saada super-kung-fu -voimat, niin käärö onkin tyhjä. Toinen heittää sen menemään ja toinen tajuaa sisällön. Ei ole mitään salaista aineosaa, on vain minä.

Ensin puhun järkeilystä ja sitten alan selittämään lasten ohjelman lohikäärmekääröistä. Ei kuulosta kovin järkevältä, mutta minua se auttaa. On vain minä, ihan sama onko minulla uusi paita vai eilinen paita. Tässä ostamattomuuden sivutuotteena itsetuntemuskin kasvaa, kun joutuu miettimään omia motiiveja ostamiseen ja asioita, jotka ostohimon laukaisevat.

Kahvion kahvimukit ovat biohajoavia, kuten kannetkin. Olen yrittänyt hillitä itseäni, etten ala roskapoliisiksi ja huomattelemaan kuppien sekajätteeseen heittämisestä. Enkä siirtäisi roskia oikeaan osoitteeseen rikoksen nähtyäni :D Vaikeaa on... Sisäinen roskapoliisini on tuskissaan.

Toivoisin todella, että kaupunkikuvaan ilmestyisi vaihtopiste, jossa olisi oikeasti kivoja ja siistejä vaatteita. Olisi niin helppo ottaa se vaate, johon on eniten kyllästynyt ja vaihtaa se toiseen. Näin vaatteet kotonakaan eivät lisääntyisi kuten ostamalla, vaan määrä pysyisi vakiona, vaikka vaatekaapin vaihtuvuus lisääntyisi. Ehkä ihmiset alkaisivat panostaa vaatteissa laatuun, jotta vaate kestäisi vuosia ja sen vaihtoarvo pysyisi pitkään hyvänä.

-Heidi

Olen aloittanut opiskelut työn ohella ja saimme hankintalistan. Viikonloppuna aion etsiä kaikki mahdolliset itselle turhat tavarat ja laatia vaihtoilmoituksen. 

Hikinen, väsynyt ja tyytyväinen. Päivämatka pyörällä 36-40km. Tytär yrittää kieltää tämän kuvan julkaisun, mutta en suostu. Tältä näytän kotiovella kaiken polkemisen jälkeen.