PÄIVÄ 329

Ihan järkyttävä ostamisen himo. Arki on alkanut ja kaikkialla näkyy tyylikkäitä ja freessejä lookkeja. Ohi kiitävien pyöräilijöiden varusteet herättävät kateutta ja kaipaan meikkiä. Kaikki tämä haluaminen vyöryi ylitseni kuin hyökyaalto heti tämän viikon alussa, kun vihdoin jouduin jättämään kotiluolani ja palaamaan ihmisten ilmoille. Tarvitsen jotain, ihan mitä vain. NYT.

Kotona jalat pyöräilystä sohjona rojahdin sohvalle ensimmäisen päivän jälkeen ja mielessäni yritin etsiä jotain tekosyytä jollekin ostokselleni. Puuttuuko jotain? Eikö mitään? Edes jotain pientä? Yritin keksiä tekosyytä käydä ostamassa ripsivärin. Ehkä olisin kiinnostavampi? Tai antaisin itsestäni tehokkaamman kuvan? 

Ruuhkaa kotipihalla. Tekisi mieli piilottaa koululaisten koululaiskortit, jotta polkisivat kouluun.  Se olisi vähän tuhmaa. Mutta nämä onneksi odottavat tässä kiltisti niitä aamuja, kun myöhästyvät bussista. Ja niitähän tulee.

Lopulta jouduin tyytymään siihen vastaukseen,että en tarvitse mitään pyöräilyyn liittyvää. Pitkäkin matka taittui hyvin vanhalla pyörällä ja vanhoilla varusteilla.  En mitään uusia vaatteita, vaikka olisinkin halunnut kaikilta näkemiltäni ihmisiltä omakseni yhden jos toisenkin vaatteet. Mitähän joku olisi sanonut siitä, että olisin seuraavana päivänä ilmestynyt täydellisessä kopiossa hänen eilisestä asustaan :D Sanoisin vain, että näytit niin kivalta, että nappasin koko tyylin. 

Tässä tämän viikon tuhottavia kaappien kätköistä. Välillä on sellainen olo, etten koskaan tule pystymään syömään kaikkea kotiini ostamaa. Ostin oikein kaupan hävikkituotteen alesta ja nyt olinkin itse marinoimassa sitä ikuisuuksia. 

Ehkä kyseessä on opittu tapa. Lapsena aina ennen koulun alkua laitetaan uudet vaatteet ylle ja käydään kampaajalla tai parturissa. Aikuisena sitä valitsee aina hieman tarkemmin mitä laittaa päälle, kun palaa lomilta tai aloittaa uudet kuviot. Syksyn alkuhan on juuri tätä aikaa. Ehkä jonkun mielestä juuri minä näytin reippaalta ja (nyt en voi sanoa tyylikkäältä, vaikka kovasti haluaisin) persoonalliselta. Kyllä ihmisen mieli osaakin kääntää kaikki asiat voitokseen, jos oikein haluaa. Kaiken kateudenkin voi muuttaa itsekehuksi, jos oikein kauan sohvalla asioita pohdiskelee. Taito sekin.

Ostohimoissa

-Heidi

Työmatkalla oli ilahduttavan paljon pyöräilijöitä. Aivan mahtavaa nähdä, kuinka moni kulkee työmatkat tai osan siitä polkien tai kävellen. Ilmaista liikuntaa, säästää matkarahat, säästää ympäristöä ja saa omaa aikaa ajatella (ja kadehtia muita pyöräilijöitä). Ymmärrän hyvin, ettei kaikilla ole mahdollisuutta kulkea työmatkojaan liikkuen, mutta kaikki joilla on mahdollisuutta, niin suosittelen lämpimästi.