PÄIVÄ 276

Mitä haluaisin ostaa, kun projektini päättyy?

Lapsilleni sanon, kun heillä kesälomaraha polttaa taskussa, että odota muutama päivä, vertaillaan hintoja ja jos vielä haluat tavaran, niin tietenkin voit omilla rahoillasi ostaa. Kun tähän maailmankaikkeuden huonoimpaan suunnitelmaan on pitkän vääntämisen jälkeen suostuttu, niin tavara unohtuu heti, kuin kaupasta on päästy ulos (ja seuraavassa kaupassa uuden tavaran kohdalla käydään sama keskustelu. Lapsi on AINA halunnut juuri kyseisen tavaran). 

Tällä kertaa kuvituksena ongelmajätettä :D Sitä kerrytetään usein vuosia kaapeissa, kellareissa ja sen vieminen tuntuu niin niin vaivalloiselta. Mutta eilen päätimme, että nyt niistä on päästävä eroon. Minä kyllä yritin laiskuuttani siirtää asiaa vielä muutamalla vuodella.

 Aikuinen toimii samalla kaavalla. Mieliteko nousee mielen syvyyksistä keksimään oikeutusta juuri sen hetkiselle mieliteolle. Olen aina halunnut ja tarvinnut uudet aurinkolasit! (ainakin siitä hetkestä, kun näin nämä alessa). Olen keksinyt niin monta hyvää syytä mielessäni, miksi joku tavara pitäisi päivittää uuteen, mitä ihanuuksia kotini kaipaa ja mitä piristävää ulkoinen habitukseni tarvitsee. Kotona en muista yhtään ja olen vain tyytyväinen, ettei tarvinnut ostaa mitään. Projektini on antanut minulle hyvän akuutteihin voimakkaisiin mielitekoihin toimivan selkärangan, johon olen voinut turvautua mielitekojen yhteydessä. Tämän projektin takia en voi ostaa mitään nyt, mutta laitan sen listaan ja ostan, kun projekti päättyy.  

Googlesta lähin onjelmäjätekontti. Meidän lähin kontti löytyi 200m päästä ruokakaupasta, jossa useimmiten käymme. Ei siis ihme, ettemme ole aikaisemmin vieneet kyseisiä ongelmia pos kotoamme. Siis aivan järisyttävän kaukana :D Jätteen viemiseksi pitää täyttää tällainen lappu ja se jo aiheutti vähän nurinaa. OI MIKSI? Miksi kaikki on tehty niin monimuatkaiseksi? :D

Kotona listalle ei ole päässyt vielä yhtään tavaraa. Mieliteko alkaa hiipua välittömästi, kun alkaa ottaa askeleita kauemmaksi himoitsemastaan tavarasta. Usein kaupan ulkopuolella mieliteko on jo hävinnyt ja mieli alkaa toimia normaalista. Mihin mä olisinkaan tarvinnut niitä laseja? Minullahan on jo lasit? Ja kotiin päästyä voimakkainkin mieliteko on hävinnyt ja listaan ei ole tullut vieläkään mitään. 

Lappunen oli oikeasti täysin yksinkertainen ja helppo (vähän hävetti, että siitäkin olin nurissut). Nimi, mitä jätettä tuot ja avaimet käteen. Kontissa oli riippulukko, jota yritmme avata turhaan ja olinkin jo menossa kysymään, että mikä mättää, kunnes huomasimme, että  yritimme väärää lukkoa. Joten tiedoksi kaikille. Ongelmajätekontiin mennään tiedotekyltistä. Se on infon lisäksi salainen ovi.

Mitä siis ostan, kun mielitekoja ei listaan asti kerry ja projektikin päättyy alle sadan päivän kuluttua? Jotain tarveasioita olen pyöritellyt päässäni. Kuminauhaa ompeluhommiin. KUMINAUHAA! Olen ollut vuoden ostamatta mitään ja ainoa mitä kaipailen on lisää kuminauhaa! Ja sekin olisi varmasti vaihdettavissa johonkin. Pitäisi vain nähdä vähän vaivaa. Melkein toivoisin, että olisin kaivanut jotain jännittävää ja mielenkiintoista, jotta voisin mennä suurien fanfaarien soidessa kauppaan ja himoitsemani asian ja tehdä näyttävän projektin loppuspektaakelin. Millainen antikliimaksi onkaan tehdä suuri projektinpäätöspostaus ja ottaa kuva minusta kuminauhapaketti kädessä Tokmannin parkkipaikalla? WOHOO, vapise maailma, elämme jännittäviä aikoja.

Näin siisti ja selkeä oli lajittelupiste. Sinne vaan vaarallinen jäte ja avaimet takaisin huoltoaseman tiskille. Ihan järjettömän nopea, helppo ja ilmainen tapa päästä itse ostamistaan ympäristömyrkyistä eroon. Kannatti todellakin säilöä vuosia kaiki myrkkyjä kaapeissa? Noot.

Kun lähestyn asiaa toiselta suunnalta voin vain iloita, ettei lista ole suurempi. Voin hyvin elää aloittamallani tiellä toisenkin vuoden. Ja silloin koen suurempaa mielihyvää, kuin osasin ajatellakaan. Minä pystyn, haluan ja voin elää ilman kuluttamista ja ekologisesti. 

-Heidi