PÄIVÄ 268

Lähdimme lauantaina aamulla ajelemaan kohti UKK-kansallispuistoa. Lähdössä on aina tunnelmaa, vaikka edessä olisi loputtoman tylsää Suomen maantietä tuntikaupalla. Onkohan mitään muuta maata, jossa voi ajaa tunteja ilman että maisema vaihtuu kertaakaan. Sama puiden reunustama tienvarsi alkaa kehäkolmosen reunalta ja jatkuu kunnes ollaan niin pohjoisessa, että puut vaihtuvat kiviksi. (ehkä jotain traumoja eilisestä ajomatkasta havaittamissa? :D)

Sauna. Eipä siihen muuta lisäämään.

Yövyimme Rovaniemellä Airbnb:n kautta vuokratussa huoneessa. Ihanaa päästä edullisesti nukkumaan ja yöpyä hotellihuonetta paljon persoonallisemmassa miljöössä. Ja miljoona kertaa mukavampaa, kuin teltta tienvarressa.

Laitoimme kimppakyyti -sivustolle tarjouksen kyydistä Helsingistä Rovaniemelle, mutta kukaan ei tartunut tilaisuuteen eikä liftareitakaan näkynyt, joten jouduimme matkustamaan puolityhjässä autossa.  

Siltoja, puroja,jokia ja kahluuylityksiä. Leveimmillään ylitys oli n.20m kahlaamalla jäisessä vedessä.

Sunnuntaina aloitimme vaelluksen. Rinkka painoi 15kg alkupunnituksessa (11kg loppupunnituksessa) ja askel oli keveä. Vaeltamisessa kiehtoo se, miten kaikki mitä tarvitset kulkee mukana: majoitus, sänky, vaatteet, ruoan valmistusvälineet ja ruoka. Ja ihminen pärjää niillä muutamilla välttämättömyyksillä päiviä metsässä, eikä kaipaa mitään muuta. Verkkainen kävely puhdistaa mielen kaikesta, tuntuu kuin pää olisi tyhjä, vaikka ajatuksia risteilee laiskasti milloin mistäkin aiheesta, Koko päivän kestänyt kävely ja ulkona oleminen väsyttää niin, että ihminen nukahtaa välittömästi. On vain perusaisoita eikä mitään aikatauluja. Ajantaju katoaa, kolmen tunnin kävely voi tuntua hetkeltä ja yhden yön jälkeen normaali arki ikuisuuden päässä olevalta. On vain tämä hetki.

Sää saattoi vaihtua minuuteissa auringon paisteesta lumiseen sateeseen. Pakkasta ja lämpöä. Kovaa tuulta ja tyyntä. 

Reittimme kulki Kiilopää-Suomunruoktu-Salonlampi-Tuiskukuru-Luirojärvi-Paasjoki-Lankojärvi-Rautulampi-Taajoslaavu-Rumakuru-Kiilopää (93km). Tulentekopaikoilla ja erämökeissä näimme ihmisiä, mutta kävellessä olimme kahden. Välillä piti pysähtyä kuuntelemaan loputonta hiljaisuutta. Kuljimme kuin muurahaiset peräkanaa, välillä tunteja puhumatta, välillä rupatellen niitä näitä. Taukopaikalle pääsy tuntui suurelta ilonhetkeltä ja yöpymispaikan näkyminen ensimmäistä kertaa puiden takaa oli kuin Graalinmaljan löytyminen.

Raappanan kammi

Itselle suuriksi highlighteiksi nousivat pitkän etapin selättäminen, jonka aikana satoi lunta, oli suota ja oikeasti jouduimme useaan otteeseen varmistamaan reittimme ja sijaintimme. Se oli hidasta, raskasta ja mutta tulipaikalle löytämisen ilo mahtavaa. Myös saunaan pääsy eräkämpällä ja teltassa vietetty pakkasyö olivat kyllä hienoja kokemuksia.

Koko rinkan vaatevarasto yöpukuna. Silloin ei pakkanen paljoa heilauttanut. Aamulla tosin oli vähän raikasta nousta makuupussista.

Matkan kääntyessä päätöspistettä kohti, sitä alkaa haavella tulevista ruoista. Appelsiineistä, raikkaista juomista ja roskaruuasta. Osa itse tekemistämme ruoista oli onnistuneita, osa ei ja kuudennen linssisosekeiton jälkeen mieli haaveilli hotellin aamupalabuffetin tarjonnasta. Ihminen saattaa kuulkaa kulkea kilometrejä miettien mitä hän syö ensimmäiseksi.

Varusteita oli juuri riittävästi. Pidempi reissu olisi vaatinut yhden huoltopäivän jollakin erätuvalla. Ruokaa jäi hieman yli, sillä olimme varanneet ruoan vielä yhdelle ylimääräiselle päivälle mukaan. Saariselkä ei ollut Vegaanin paratiisi ruokailun suhteen, mutta onneksi vaelluksen jälkeen aika simppelitkin asiat maistuvat taivaallisille.

Retkigourmee!

Kotimatkalle kyytiimme ilmestyi ensimmäinen kimppakyydin kautta löytynyt kyytimatch :D Oli mukavaa saada vähän uutta juteltavaa pitkälle ajomatkalle. Ja autokin kulki tuon loputtoman matkan puolitäytenä, eikä puolityhjänä. Ekologinen omatuntokin rauhoittui hieman.

Reissu oli aivan mahtava! Mitä muuta voikaan sanoa, kun parhaassa seurassa viettää aikaa sellaisessa maisemassa?

Kyllähän tällä osuudella oli muitakin meidän lisäksi. Kuten neljä korppia.

 -Heidi

Alle sata päivää siihen, että vuosi tulee täyteen projektin alkamisesta :D Tätä täytyy pohdiskella tarkemmin, kunhan kaikki vaellusvarusteet on pesty ja huollettu.