PÄIVÄ 238

Pikkuhiljaa alan valmistautumaan kesäkuun alkuun sijoittuvaa vaellusta varten. Minulla on aika hyvät varusteet, mutta jotain puutteitakin löytyy (onhan kyseessä hifistelylaji, joten aina voisi olla parempaa ja kevyempää varustetta). Yksi on makuualusta. Olen pitkään keikkunut ilmatäytteisen, pienen ja kevyen makuualustan ja nyt käyttämäni vanhanaikaisen ja ison rullattavan makuualustan välillä. Ainoa hyvä puoli tuon ison alustan mukana kantamisessa on, että se on pitkäikäinen. Se ei mene puhki. Kolmen vuoden aikana minulla on ollut kaksi halpaversiota puhallettavista makuualustoista lapsille (molemmat menivat rikki ekana kesänä) ja miehelläkin on jo toinen ilmatäytteinen menossa, vaikka hän onkin niihin enemmän panostanut. Aika paljon jätettä ja epävarmuustekijöitä. 



Vahan ostin nelisen vuotta sitten samalla, kuin ostin tyttärelleni repun. Myyjä suositteli ja minä ostin, koska se kuulosti järkevältä. Reppua ei koskaan vahattu. Ja ilman retkeilyä tämäkin järkituote olisi ollut vain yksi turha tavara kodissamme lisää.


Toinen jatkuvaa päänvaivaa aiheuttava asia on goretex-vaatteet. Minulla on yksi Marmotin takki, joka tietenkin pitää vettä ja tuulta todella hyvin, mutta tuntuu todella kurjalta joka kerta kun pesen sen. Jokainen uutinen mikromuovista saa minut inhoamaan takkia. Tänä vuonna päätin vahata vanhat R-Collectionin housut ja anorakin ja pärjätä niillä. Jos säätiedote lupaa taivaalta kissoja ja koiria, niin otan punaisen sadetakin ja -housut. Fleecen jätän kotiin ja kannan mukana ohutta neuletta.



Tässä sitä silitetään vedenpitävyyttä. Koskahan olisin viimeksi silittänyt? Ihan liian kauan sitten.


Ihan mielenkiintoista nähdä miten 5e kirpputorilta ostettu ja vahattu puuvillatakki ja -housut pärjäävät tämän päivän high tech-vaatteille :D Yritän pikkuhiljaa muokata varusteta pitkäikäisempään suuntaan, niin että voisin samoilla varusteilla hyvin huolletuna retkeillä tämän elämän retkeilyt.

-Heidi

Ps. Tarkoituksena on kuivattaa ja tehdä itse lämpimät ateriat mukaan. Ajatuksena oli ensi viikonloppuna kehitellä koeversio ja käydä metsässä valmistamassa se. Olisin napannut fiilistelykuvan tähän postaukseen kuivaamistani tofuista, jotka olivatkin kauttaaltaan homeessa. Arg! Ikinä ei kuivaamani tuotteet ole homehtuneet ja tofuakin olen kuivannut useamman kerran. Hieno startti viikonretkieväitä ajatellen :D Olisihan se aikamoinen floppi huomata puolessa välissä reittiä, että ruoat on homeessa. Uutta yritystä kehiin.

Kommentit

  1. Oi vaeltaminen on ihanaa! kävin ekalla vaelluksellani 2013 ja ostin muistaakseni vain hyvän rinkan (kulkenut peruslomatkat ja leirit mukana, joten hyvä investointi), kevyen makuualustan, joka eristää myös maasta tulevan pakkasen (tähän kannattaa panostaa, makuupussi on ihan sama minkä ostaa) ja patja ollu meillä arkikäytössä ihan vieraillakin tai itsellä jos menen kylään eikä oo vierassänkyä (tosi hyvä nukkua)sekä kaikkein kevyimmän makuupussin mitä sai :) makuupussissa kantsi vaan katsoa että suojapussi pitää sadetta (tai askarrella itse oma vedenpitävä pussi). coretex kengät ja sateenpitävät housut mulla oli, mutta enoni suositteli mukaan perus villapaitaa (pysyy lämpimänä märkänäkin) ja sadeviittaa, jonka alle saa itsensä ja rinkan. Meillä tuli vettä 4pv putkeen lapissa, joten tää vesitiiviys oli SE juttu :D nyt on tosin lämpimät kelit, mutta riippuu tietysti missäpäin suomea vaeltelee :) oon miettinyt coretex takin ostamista, mutta oon vaan pärjänny tolla villa+viitta yhdistelmällä hyvin :D mun enoni on sellainen vanhan polven vaeltaja, joten sillä ei ollut mitään sporttikamoja itsellään ollenkaan. Suositteli just villaa ja nahkaa materiaaleina. Ruuat me tehtiin askeettisesti soijarouheesta jne. valmis kuivakamasta :D Laittele postausta teidän vaellusreissusta!! :) - Halina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaeltaminen onkin parasta (ainakin suurimmaksi osaksi ;D) Ihan ensimmäiselle reissulle olin tosi huolissani tavaran riittävyydetä. Onneksi lapsuuden partioajoista oli jäänyt mieleen, että jos johonkin minun pitää panostaa niin lämpimään makuupussiin (ja kevyehköön). Joka vuosi käydään yhdellä pidemmällä vaelluksella ja nyt kaikkien tunnetuimpien reittien loputtua lähdemme ensimmäistä kertaa itse suunnitellulle reitille :) saa nähdä ollaanko seuraavassa Lapin poliisit -ohjelmassa, kun ollaan ekan päivän jälkeen kadottu kartalta. Laitan kuvia, varuste- ja ruoka onnistumisia ja epäonnistumisia.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit