PÄIVÄ 237

Takana aivan tuskainen viikko, puhumattakaan viime yöstä. Olen kuin nukkuneen rukous (toivottavasti se tarkoittaa jotain zombien ja pystyyn kuolleen suuntaista). Viime yönä heräsin miljoonasti omaan sairasteluuni.  Kaiken kruununa oli, että poikani oli kerrankin lukenut kirjan (sille iso, iso jee), kummitustarinoita ja illalla kömpi viereeni puhuakseen koko yön unissaan kovalla äänellä. Viiden jälkeen luovutin ja hiivin keittiöön odottamaan ajan kulumista.

Oltuani ainakin ikuisuuden netin ihmeellisessä maailmassa ja juotuani kaksi kuppia kahvia oli pakko aloittaa joku hiljainen puuhastelu.

Olin viikolla lainannut itselleni flunssa-lukemista ja selailin kirjoja inspiraation toivossa. Koska piti olla hiljaa, ettei koko talo herää, niin en tietenkään voinut ommelle, ainakaan siivota tai tehdä jotain järkevää, joten lauantai-aamulla hieman kuuden jälkeen korvakorupaja aloitti toimintansa.

Tämä farkkukirja olikin oikein innostava. Harmitti kovasti, ettei tähän hätään kotona ole yhtään farkkuja tuunattavaksi ja leikeltäväksi. Kun on materiaalia, ei ole ideoita ja kun olisi ideoita, ei ole materiaalia. Se on tämän ostamattomuuden haaste.

Kun on viikon laahustanut tössä ja kotona harmaana ja nuutuneena, niin halusin vähän bling-blingiä. Leikkasin kauramaitopurkista ympyrät ja liimasin kangasliimalla vanhan paljettitopin paloja. Olen kerännyt purkkiin parittomien ja rikki menneiden korvakorujen lukkoja, joista nappasin mahdollisimman samanlaiset koukut korviksiin.

Koeversio reunojen siistimistä vaille valmis. Toiselta puolella paljetteja on vähemmän. Osaankohan käyttää näitä? Isot, kimaltavat ja hmm...oudohkot :D Ehkä koekäytän korviksia, kun haen kirjastosta itselleni lisää ideoita.

Kasilta olinkin jo seuraavalla työpisteellä. Iso nestesaippuakanisteri oli vihdoin tyhjä ja takapihan muutama sitkeä vihertäjä kaipasivat kastelua, joten päätin tehdä kanisterista kastelukannun tälle kesälle. Eikö kahdeksalta voi jo ihan hiljaa hakata vähän vasaralla?

Hakkasin korkkiin reikiä. Maton päällä ja hiljaa kuin huopatossutehtaalla.

En tiedä miksi en ole koskaan saanut ostetuksi kastelukannua. Tänä kesänä se ei ole mahdollistakaan, joten mikä tahansa ratkaisu on toimivampi kuin veden kantaminen limupulloissa. 

Tadaa. Vähän vesi ryöpsähtelee ja kanisteria saa heilutella koko kastelun ajan, mutta toimii :D

Kymmeneltä kotikin oli siivottu (joko saa mennä yöunille?). Traumatisoituneet lapsetkin laahustivat alakertaan, kun talossa ei saa nukkua, kun täällä asuu sekopää. En millään ymmärrä ketä he mahtoivat tarkoittaa? 

Pienet päiväunet ja ehkä tämäkin kesäflunssa pikkuhiljaa irroittaa otettaan ja elämä normalisoituu.

-Heidi