PÄIVÄ 207

Välillä sitä havahtuu ympäröivään todellisuuteen. Istuu ja kuuntelee, miten ihmiset puhuvat kuluttamisesta. Ostin kahdet lenkkarit, kun oli niin hyvä tarjous. Ostin näihin juhliin kaikille tällaiset pillit, hatut, silmälasit ja tän pussin täynnä muuta rekvisiittaa. Ostin sitä ja ostin tätä. Ei sekään, että ostavat. Eniten sitä havahtuu siihen, että sen vaikutuksia tuntuu ajattelevan niin harva. On niin normaalia elää kuluttaen kaikkea ylenmäärin. Kaikkea! Vettä, elintarvikkeita, muovia, vaatteita, tavaraa ja kosmetiikkaa ja pesuaineita. Kuunneltuaan ihmisiä huomaa, ettei kukaan puhunut siitä, että jätti jonkun ostamatta, koska ei tarvinnut sitä tai koska se oli niin turhake-tavara, että oikeastaan kyseinen tuote oli jo kaupassa pelkkä roska. Seinillä saattaa olla työpaikkojen ympäristö- ja ekoteko-julisteita, mutta ihmisten puheissa ympäristö ja aiheuttamamme tuhot näkyvät hyvin vähän.

Vasta eilen minulla oli hieman aikaa kokeilla niitä karttasuikaleita. Koeversio (on siis edelleen kesken) oli hakala toteuttaa ja siitä oli tulossa rumahko turhake :D Mutta pitää se kuitenkin väsätä loppuun. Kiitos ihanista karttaideoista kaikille! Luulen, että siirryn niitä kokeilemaan tämän jälkeen.

En tietenkään odota, että kaikkialla ihmiset keskustelisivat apaattisina maailmanlopusta ja luopuisivat kaikesta hauskasta ja hyppäsivät suoraan järjettömästä kuluttamisesta täydelliseen kuluttamattomuuteen. Mutta joskus kaipaisi korviinsa jotain aiheeseen liittyvää :D Ehkä odotan näiden asioiden siirtyvän arkipuheeseen, jolloin niiden jopa puritaaninen kaiku häviäisi. Ettei ilonpilaajahahmo nouse kahvihuoneen pyödän takaa ja ala paasata siitä, miten kaikkien tulisi kiinnittää huomiota kaikkeen ja luopua kaikesta ja se on oikeasti mukavaa, antoisaa ja hyvää. Jospa nämä asiat tulisivat niin kansanomaisiksi, että ne ovat kohta tuota tämän hetken ostin sitä ja tätä-puhetta.

Kun aloitat alkuviikosta jonkun puuhastelun, joka jää kesken. Ja keittiössä pyörii lasten ja peruskaaoksen lisäksi karttasuikaleita ja ihmehökötys. Sitten kiireessä kiukuttelet muille sotkuista  ja työmäärästä :D Ihana asuinkumppani lapsille ja miehelle.

Varmasti eniten kaipaisin kevyttä ja innostavaa puhetta aiheesta juuri niinä viikoina, kun itse ei ole ehtinyt tehdä arjen lisäksi mitään muuta,kuin selvitä päivistä ja kaipaisi itsekin motivaatiota.  Totta kai erilaisista ryhmistä Facebookissa tai muissa foorumeissa saisi puhua aiheesta, mutta jotenkin juuri arjen kepeää keskustelua kasvotusten kaipaisi välillä. 

Paljon en ole viikolla ehtinyt asioita miettimään, mutta riisin vaihtoin nyt tähän. 

Kuten se ihanuus, kun karkkikaupan kassan kanssa tulee juteltua vegaanisista karkeista. Molemmat ymmärtävät, miten ihana tarjous Wiener-nougatista on ja kuinka surullista on, että se on kääritty niin moneen roskaan :D  Kevyt keskustelu,, jossa ei joudu olemaan paasaaja, ihmetyyppi tai ekoahdistelija. 

Törmäsin viikolla tällaisiin pieniin valmistossuihin, joista nappasin valokuvan kiireesti. Tuli olo, että tällaisen voisin toteuttaa itsekin. Ideavaras on valppaana kaikkialla, olkaa varuilanne :D

Aika on alkanut juoksemaan eteenpäin ja tuntuu, että seitsemäs kuukausi hurahtaa kohta ohitse, vaikka juuri alkoi. Ja ehkä itsekin sain vähän purettua kirjoittamalla omaa nuukahtunutta asennetta. 

Oi ihana viikonloppu.

-Heidi