PÄIVÄ 189

Mitä siitä saa, jos on ostamatta mitään? 

 Aina muutoksen mukana on pelko, että menettää sen ilon, jota nyt saa jostain tekemisestä tai tavasta. Jos haluaa laihtua ja muuttaa ruokavaliota, niin suree valmiiksi kaikkia niitä herkkuja, joita ei enää koskaan saa syödä. Jos haluaa lopettaa tupakoinnin, niin suree kaikkia niitä hetkiä, jolloin tupakka on ollut ihanaa ja tuonut nautintoa. Se pätee kaikkeen uuteen, jossa muka luovutaan jostain. Tosiassa luopuessa jostain saa aina jotain muuta tilalle. Se miten muutoksen ottaa, riippuu varmasti paljon siitä roikkuuko "menetetyissä" nautinnoissa vaiko herkuttelee niillä, joita on edessä.


1. Jos lopetat uusien asioiden ostamisen, saat nauttia (ja joudut hyväksymään ne) niistä tavaroista jotka jo omistat. Niin hyvässä kuin pahassakin. Kotimme ovat todellisia tavarameriä, joissa on monia kerroksia elämän eri vaiheilta. Nämä kaikki olen ostanut, näistä kannan vastuuni ja näillä pärjään. Joskus ne kaikki ovat tuottaneet saman ilon kuin jokainen tänään mahdollisesti ostamasi tavara. Mihin se ilo on kadonnut? Aina kun mielesi tekee jotain uutta, niin mieti miten paljon kotonasi on tavaraa ja miten nopeasti niiden hehku on kadonnut. Miksi yhdenkään uuden tavaran ilo kestäisi yhtään kauempaa?

2. Kun et osta mitään, teet suuren ympäristöteon.


Tällainen hyvin ei-aiheeseen liittyvä kuva :D Mutta ehkä pieni tervehtymisen merkki on, että jaksoin keittiössä kokkailla muutakin, kuin nuudeleita ja yritin vähentää hieman hävikkiä. Kaapeista löytyi  vehnänjyviä, kuivattuja sieniä ja pähkinöitä ja kaikki suorastaan huusivat, että last chance, käytä minut nyt tai kävelemme itse ulos tästä asunnosta. Pitihän ne pelastaa, kun kerran kotiin on kannettu.


3. Säästät rahaa. Voit seurata omia menojasi kuukauden tai kaksi ja huomaat miten paljon kulutat rahaa. Etkä vain rahaa, vaan samalla kulutat valtavat määrät muovia, pakkausmateriaaleja, metallia, puuta, öljyä, energiaa jne.. Mutta esimerkiksi kaksi uutta vaatetta n. 40e, lankakerä 5e, meikkituote 15e, lehti 9.90e ja vaikka koriste-esine 10e kuukaudessa on 79.90e. Jos vuoden jokaisena kuukautena ostaa tuon määrän ylimääräistä tavaraa se on 958,80e. Miltein tuhat euroa, ei mihinkään :O Uskon, että pieni kirjanpito omista menoista saisi monet meistä häkeltymään.

4. Tulet tyytyväisemmäksi ja huomaat, ettet tarvitse onnellisuuteen tavaraa. Tämä on omasta mielestäni suurin palkinto, mutta tarvitsee toteutuakseen pidemmän ajan olla kuluttamatta. Tuntuu hyvältä, ettei puolen vuoden ostamattomuuden jälkeen tarvitse edelleenkään mitään. Eikä oma onnellisuuden taso ole laskenut, vaikka kaikki ne asiat, joita ennen ajatteli ihanuuksina, ovat jääneet saamatta. Päinvastoin on ihanaa, ettei tarvitse mitään ylimääräistä.

5. Vapauden tunne. Kun huomaa, ettei tarvitse uusia tavaroita ja asioita saavuttaakseen tyytyväisyyden, on vapaa. On vapaa monista asioista. Markkinoiden mielikuvista siitä mikä on onnea ja millainen on hyvä elämäntaso, vapaa kuluttajan roolista, vapaa tavaroista, vapaa tylsyyostamisesta, vapaa rahan kuluttamisesta.



Tein kaalilaatikon (itselleni tietenkin, liian friikkiä tavaravaa teineille :D). Sipulia, kaalia, sienet, pähkinät ja vehnänjyvät. Lisäksi suolaa, rosmariinia, meiramia ja siirappi. Lisäksi oli puolukoita. Oli ihanaa syödä pitkästä aikaa terveellisesti, edullisesti ja hyvää. Harmi, ettei kukaan muu täällä ole samalla aaltopituudella hyvän kanssa.


6. Tulet iloikseksi hyvin pienistä asioista. Kun ei osta mitään ylimääräistä tai yhtään mitään, niin arvostaa todella niitä asioita, joita tarvitsee. Ja kun saa jonkun asian pienen vaivan jälkeen, jota todella tarvitsee, niin kyllähän sitä arvostaa ja siitä iloitsee aivan erilailla. 

7. Tavaravirta kotiin ehtyy. mitä vähemmän tavaraa kotona, sen helpompi siivota, löytää tavarat ja pitää omistamansa tavarat kunnossa. (toisille se on aina yhtä ikävää, vaikkakin helpompaa :D)

Tässä on minun huomioita kuluneen projektin ajalta. Aika paljon hyvää, vaikka aluksi se tuntui lähinnä kärvistelyltä ja selviytymiskamppailulta.

-Heidi


Kommentit

  1. Allekirjoitan tuon kaiken! :D Mutta valitettavasti olen tavallani myös materialisti
    Olen sillä tavalla materialisti, että minulle tavarat on tosi tärkeitä, rakkaita ja ne tuo iloa. Olen se hoopo tyyppi, joka ilahtuu kun saa sen tietyn kahvikupin, tiskaa tietyllä tiskiharjalla tai valitsee ponnarinvärin fiiliksen mukaan :D tässä on tietysti se hyvä puoli, että luon kiintymysuhteen kaikkiin tavaroihini ja ihastussuhde kestää aikaa :D olen paininut tämän asian kanssa nyt muutossamme kuten olen kommentoinutkin. Säilyttääkö vanhaa (josta en pidä) vai abkkia uusia itselle merkityksellisiä tavaroita. Olen siis päättänyt kierrättää, koska se on edes vähän ympäriatöystävällisempi vahtoehto :D tähän mennessä olen ostanjt kaikki kierrätetynä ja kierrättänyt tavarat uusiin koteihin. Minulle on jotenkin tärkeää nähdä ostajat ja nähdä että tavara "pääsee hyvään kotii n" :D apua tätä tavara tunteilua :D Mutta sain eräitä viisaita ajatuksia japanista, jossa kehotettiinkin tähän tavaratunteiluun. Ettei olekaan huono asia arvostaa tavaroita, sillä vaikka meillä tavaroita onkin liikaa, niin ha kittuaan ne, on hyvä arvostaa sitä mitä omistaa :) en ymmärrä ajatusta "hankitaan rumaa ja merkityksetöntä tavaraa". Minä valkkailin hartaudella jopa kiuaskiviä, sillä ei ole ihan sama mitkä valitsen ja tuijottelen seuraavat vuodet hahah :D nimesin myös ihka ensinmäiset omat pyylinpesukoneen ja astianpesukoneen kun toivogin ne tervetulleeksi meille :D ja okei ennen kuin alan kuulostaa ihan pöhköltä, niin toivon että tällä metodillani juurikin saan ilahtua hankinnoistani vielä vuosien jälkeenkin! :) eihän nyt Pertti-pesukonetta ja Annukka-astianpesukonetta niin vain voi hylätä kun on nimet ja kaikki! XD Mutta joo, allekirjoitan siis täysin myös nuo materiattomuus onnenhetket. Itaelleni käytännöllisyys ja siisteys on tärkeää, niin en kestä liikaa tavaraa (vaikka sitäkin aina kertyy, varsinkin miehen piuhat ja omat kynttilakokoelmat huh, muutossa tajusin että pärjätään aeuraava vuosisata ilman uusia). ~ Halina

    VastaaPoista
  2. Samainen kirja, jossa kehotettiin tunteiluun tavaroita kohtaan sai minut tähän ryhtymään. Mulla ei ole juuri kiintymyssuhteita yhteenkään kotimme tavaraan, vaikka kauniista esineistä tykkäänkin. Ehkä kotiimme joskus eksynyt kissakuppi on jostain syystä tärkeä, koska on juuri sopiva käteen ja kahvin määrälle, mutta ei sekään ole korvaaton, lähinnä tottumuskysymys :D Kyllä tavarasta saakin tykätä ja omista tavaroista pitääkin nauttia (miksi niitä muuten säilöisi kotonaan). Varmaan tavaran vähentyessä parasta on se, että jäljelle jää ne mistä pitää eniten ja kai niihin kehittyy enemmän tunnesiteitä, kun niistä jaksaa pitää huolta ja tietää tarvitsevansa niitä. Minä olen ollut aika huolimaton ja hävittellyt paljon tavaroita kotiin ja muualle. Siinä olen huomannut pikku hiljaa projektin aikana muuttuvani. Ei ole varaa hävitellä, kun uusia on hankalampi hankkia tilalle :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit