PÄIVÄ 185

Yli viikon olen maannut sängyssä ja tuijottanut milloin seinää, milloin telkkaria. Tunnen kuinka aivotoimintani surkastuu ja kotini muuttuu tuhansien sotkujen ikuisuussäiliöksi. Arg! Ulkona on ollut mitä upeimmat kevätsäät. Minä näen vain auringon häikäisevän telkkarin ruutua ja muurahaisten yrittävän vallata keittiön (muurahaiset eivät onneksi liity kaaokseen, vaan ovat joka keväisiä kutsumattomia vieraita). Lisäksi tauti leviää tasaisesti perheenjäsenestä toiseen. (Nyt olen varmasti valittanut kohtaloani niin, ettei kenellekään jää epäselväksi kurjuuteni määrä :D)

Läheisimmät ystäväni viikon ajan. Kuvasta puuttuu rakastajani nenäliina.

Muoviton maaliskuu sai aika mahtavan antikliimaksin maaliskuun lopussa. Koska en ole juuri päässyt kauppaan, enkä jaksanut laittaa ruokaa, niin lapseni ovat hoitaneet ostokset. Olemme syöneet pizzaa, nuudeleita, limua, mehuja jne... Siitä minulla ei ole huonoa omatuntoa, sillä olosuhteille ei voi mitään. Lisäksi on ollut mielenkiintoista huomata miten paljon vaivannäköä, sitoutumista ja suunnittelua muovittomuus vaatii. Jos talon ainoa projektiin sitoutunut on poissa pelistä, niin koko viikossa koko projekti on pyyhkiytynyt koko taloudesta.

Eilen heräsin ja tunsin voimieni palautuvan. Oli pakko tehdä jotain. Ihan mitä vaan, kunhan saan tehdä jotain muuta, kuin katsoa telkkaria.  Tämä valmistui, kuume nousi ja oli palattava lähtöpisteeseen.

Muovittoman maaliskuun onnistumisarviointi tehdään heti, kun olen tervehtynyt niin, että jaksan ottaa muovinkeräysastiasta pussin pois ja kuvata sen. Kuitenkin muoviton kuukausi on ollut mahtava lähtösysäys siihen, että tulevaisuudessakin välttää turhaa muovia elintarvikkeita. Kyllähän siitä tuli koko elämän kestävä pyrkimys.

Tämän aamun muutaman tunnin hyvänolon hetkinä suljin silmäni kodiltamme ja ompelin pussukan. Oma puuhastelun- ja tekemisen tarve ylitti kaaoksen. Vetoketju lapsen vanhasta takista.

Tämän päivän voimat taitaa olla käytetty ja on palattava takaisin tylsyyteen. Pliis,pliis...löytyisipä netistä tai telkkarista edes joku itseäni kiinnostava ohjelma, joka olisi jäänyt huomaamatta. Mitään muuta en pyydä. Paitsi Tipu -marmelaadipussin :D

-Heidi