PÄIVÄ 175

Kevättä ei vielä näy. Välillä se pilkahtaa aurinkona ja lintujen liverryksenä, mutta katoaa nopeasti muuttuen piiskaavaksi tuuleksi ja pakkaspyryksi. 


Niin keväisen vihreää. Alfalfan siemenistä ihanaa vihreää. Idätysastia on ollut ahkerassa käytössä muovittoman maaliskuun. 

Muovittomuus on osoittautunut lapsiperhetaloudessa hyvin haasteelliseksi. Aina on jotain, jossa pitää joustaa. Milloin synttärit, milloin nyyttärit ja milloin mitäkin. Lisäksi perheessämme kaikki käyvät kaupoilla ja tuovat kotiin omat muovinsa. Vaikka minä olenkin päävastuussa ruokapolittiikassa, niin teinit kyllä pitävät huolen, että heidän toiveensa kuullaan tai osoittavat mieltään ihmekokkailuihin ostamalla omat eväänsä. Ensi viikon lauantaina on aika nostaa muovijätesäkki ja verrata viime kertaiseen. Kovin täydeltä näyttää, vaikka itse koen olleeni muoviton ruokailija lähes täydellisesti.


Kuopus leipoi herkkunälkään vegaanisia muffineja. 

Jääkaappiimme oli jäänyt perunamuussia joltain aterialta paljon. Välissä oli synttärit ja muuta, joten en saanut mitenkään huijattua muussia niiden jälkeisenä päivänä. Ruokahävikin pienentämisessä joutuu todellakin käyttämään luovuuttaan (ja sitä niin kallista aikaa ja viitseliäisyyttä). Mitä tehdä 6dl muussista? Aluksi ajattelin perunarieskoja ja teinkin taikinan, mutta en vaan enää millään jaksanut tehdä niitä rieskoiksi, sillä taikina oli loputon. Niinpä tein pizzapiirakkaa. Teinin kannustava ja rakastava kommenti oli "On taas niin outoa settiä (vai sanoiko shittiä?), ettei mitään rajaa". Jep :D Maistui kuitenkin. Kuva omastani, jossa ei siis juustoa. 


Ruokahävikin pienentämisen onnistumisessa tärkeintä on suunnitelmallisuus, aika ja hullu luovuus. Minulla on vain tuota viimeistä ja sitäkin rajallisesti.

Yritän tällä viikolla laittaa jotain viime vuotisia siemeniä itämään. Tänä kesänä viljelemistä rajoittaa ostamattomuus. Kotona on vain persiljan ja sokeriherneen siemeniä. Tosin se ei paljoa muuta tuloksia viime vuosien sadoista. Sillä tämä kuoleman puutarhuri on onnistunut kasvattamaan vain tilliä (ja sekään ei ollut oma viljemäni rehellisesti puhuen). Kevät on silti toivoa täynnä, tässäkin asiassa :D


Yritän kovasti muistaa kastelun. Tämä korkin hävittänyt lasipullo ajaa hyvin kastelukannun. 

Ostamattomuusprojekti on edennyt vaiheeseen, etten ajattele asiaa enää usein. On itsestään selvää, ettei mitään haeta kaupasta.  Puolen vuoden ostamattomuuden jälkeenkään minulla ei ole akuuttia tarvetta millekkään tavaralle ja minun on vaikea keksiä mitä toivoa syntymäpäivälahjaksi. En keksi mitään mitä voisin tarvita, mikä voisi loppua tai mitä en voisi löytää vaihtamalla tai tekemällä  itse. Ainoastaan saumurilankaa aion pyytää lisää. 

Harmi, ettei aikaa myydä lahjakortteina :D 

-Heidi

Kommentit

  1. Aion ehdottomasti kokeilla pottumuusin jämät pitsapohjaan tai piirakkaan joku kerta, loistava idea! Puurojämät menee kyllä usein leipätaikinaan...
    Kyllä se kevät sieltä tulla jollottaa ��

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit