PÄIVÄ 171

Olen todella pitänyt uudesta valurautapannustamme. Toki se on vähän pieni näin isolle perheelle. Ja sitä on vain yksi kappale, mikä tarkoittaa, että niistä huonoista (ja varmaan terveydellekin vaarallisista) pannuista meillä on käytössä vähiten naarmutettu ja järkyttävä yksilö. Nyt rumpujen pärinää ja tuhannen taalan kysymys. Mitä tapahtui käyttökelvottomille yksilöille? A) vein ne kierrätykseen B) tuunasin niistä heti jotain C) ne pyörivät edelleen keittiön kaapeissa viemässä tilaa

Aivan oikein :D Vastaus on C. Se pikku juttu, mitä ei hoida heti, voi kyllä venyä ikuisuudeksi, vaikka asia olisi silmien edessä monta kertaa päivässä.

Minulle on kertynyt kaikenlaista ihme sälää elämän varrella. Tuokin narurulla. Mistähän olen joskus innostunut ja aikonut askarrella? Ei hajuakaan. Ilmeisesti aikaa ei ollut tehdä mitään, sillä luulisi minun muistavan, jonkun valmistuneen tuotoksen. Hmmm...

Ajateltiin laittaa pääsiäisruohoa, joten silloin päätin, että nyt ne pannut töihin. Tarkoitus oli laittaa matalaan peruspannuun rairuohoa. Sekametelilaatikosta penkoessani siemeniä, löysinkin narun. Ja rairuohot unohtui :D  Pyysin kärsivällisempää puoliskoa sahaamaan pannusta kahvan irti. Etsin netistä makramee-amppelin ohjeen ja puolen tunnin kuluttua olikin jo valmista.

Kultaköynnös on ainut kasvi, joka on selvinnyt kanssani kaikki nämä vuodet. Yleensä kukat kuolevat jo minut nähdessään, mutta tämä se omaa masokistisen luonteen ja ilmeisesti pitää laiminlyönnistä, hoidontason dramaattisesta vaihtelusta ja ignooramisesta. Kiitos sitkeydestäsi :D

Vähän kukka näyttää ankealta tuolla isossa pannussa, mutta toivovasti juurtuu uuteen kotiinsa nopeasti ja rehevöityy kevään edetessä. Alakuvassa vielä pidemmät narut pohjassa, mutta ne oli leikattava heti lyhyemmiksi. Muuten kissamme ei olisi saanut sielunrauhaa ennen kuin koko rotisko olisi tuhottu.

Eilen teimme kaupassa löydön. Muovittoman maaaliskuun takia yrtit ja vihertuotteet ovat olleet aika yksipuolisia. Pakastealtaalta löytyi pahvipaketissa korianteria. Mikä ilonpäivä. Tehtiin illalla sipulista, tomaateista ja korianterista salsaa. Aion kyllä tulevaisuudessaki käyttää kyseistä tuotetta. Se voidaan pakastaa lämpimän kasvukauden aikana (ei talvista kasvihuonekasvatusta, ehkä?), siinä ei ole muovia (tuoreyritissä on aina muoviruukku ja pakkausmuovi) ja se on edullinen. Pienessä tilassa paljon tavaraa.

Jotenkin luopuessaan jostain saa aina tilalle jotain. Onhan se aika hienoa näin yltäkylläisyyden ja ylikuluttamisen aikana kokea riemua näin arkisista asioista. 

-Heidi

Ps. Jos nurkissasi pyörii valurautapannu ja haluat kevään kynnyksellä päästä sinulle turhasta eroon, niin vaihda se kanssani johonkin.