PÄIVÄ 134

Olen toipunut työkuntoon, mutta töihin on mentävä autolla. Mietin koko työmatkan, että miten olisi helpointa täyttää auto. Tällä hetkellä työpaikkani sijainti vaihtuu melkein päivittäin, joten pidempi kestoista yhteiskyytiä on vaikea sopia. Varsinkin, kun aina mahdollisuuksien mukaan kuljen juosten tai pyörällä. 

Olemme joskus tarjonneet kyytiä Kimppakyyti-sivun kautta. Mutta kertaakaan kukaan ei ole kyytimme uskaltanut, ehkäse joku arvasi miten huonoja juttuja joutuisi kuuntelemaan Helsingistä Lappiin asti.


Koska mitään muuta kuvattavaa ei enää ole, niin otin kuvan itsestäni. Tässä suunnittelen ensi viikon työmatkoja, tavoite juosta 20km/päivä, mutta kaikki riippuu nyt siitä miten maltan levätä viikonloppuna. Kyllähän sitä on aika väritön ilman meikkiä, näin kun omaan kuvaa katselee.


Olen miettinyt välillä, että tarjoisin kyytiä oman asuinalueeni Facebook-ryhmässä. Me asumme pääkaupunkiseudun nurkassa ja kaikkialle on vähän matkaa ja bussiliikenne on muutoin mainioon julkiseen liikenteeseen nähden heikkoa. Mutta jokin estelee, ehkä se on suomalainen jurous, oma erakkoluonne tai että perheellisellä omaa aikaa on niin vähän, että joskus automatkat ovat päivän ainoita hetkiä olla itsekseen.

Näitä ajatuksia on siis pyörinyt puolikuntoisen työmatkalaisen mielessä. Toivon kuitenkin, että ajatus on usein alkusoitto ja sopeutumisvaihe teolle.


Eniten kierrättämisessä hatuttaa roskien säilöminen ja kuljettaminen kierrätyspisteelle. Ihan oikeasti, onko tämä nyt kivan näköistä? Onko? Olisimpa edes ahkerampi ja veisi mokomat useammin. Tai vielä parempi olisi, jos joku muu joskus veisi ne ilman draamaa, megashowta tai rahaa :D


Tänään kauppamatkalla yritin arvioida kuinka paljon olisin saattanut tuhlata johonkin ei-elintarvikkeeseen. Ehkä joku lankakerä, kodin sisustusjuttu, kosteusvoide tai tarjoustuote olisi ennen projektiani päätynyt ostoskoriin ilman sen suurempia pohtimatta. Päätin lahjoittaa tuon arvioimani summan säästön eteenpäin. Osa katusoittajalle ja osa Yhteishyvä -keräykseen. Tuli hyvä mieli. 

-Heidi





Kommentit

  1. Kimpoakyydit olisi kyllä mahtava juttu, kaupungissa kin asuvalle. Varsinkin jos työpaikalle et pääse yhdellä julkisella vaan joudut vaihtamaan. Minullakin menee 9 km työ matkaan julkisilla melkein tunti. Ennen kuljin kesää talvea pyörällä tai juosten mutta uupumuksen ja muun sairastelun vuoksi on ollut turvautuminen julkisiin. Työkavereita asuu ihan lähellä mutta kimppakyydit ei oikein ole olleet hyvä ratkaisu, koska olisin koko ajan se "hyödyntävä" osapuoli ja nykyään ihmisillä on aamuisin niin kiire ettei aikatauluja oikein saa sovitettua yhteen. Ressihän siitä tulee ;). Olen osa-aikaisena työntekijänä itse ajatellut että liukuvalla työajalla menen milloin menen ja ainakin ekologisesti en aja matkoja omalla autolla (tai osta autoa työtä varten).

    Heti pisti silmään että kierrätykseen menevät kartongit menee paljon pienempään kun ne litistää ja laittaa pakkausten sisään. Näyttääkin "paremmalta". Vaikka tämän jo tiesitkin :). Mukavaa työviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Tiesinhän minä, mutta laiska on laiska :D Itse haaveilen autosta luopumisesta, mutta oikeasti se on mahdollista vasta, kun lapset lopettavat harrastukset tai pääsevät sinne omin avuin. Toisaalta aika menee nopeasti joten sekin aika on käsillä suhteellisen pian. Hyvää alkuviikkoa sinne myös.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit